sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Aishan syntymäpäivät!

Hei lukijat,

Tänään ja eilen onkin ollut meidän nuorimmaisen syntymäpäivä järjestelyjä. On tyttö jo niin iso, että täytti 2 vuotta, aika menee kyllä todella nopeasti. Vieraita meillä ei käynyt, kuin minun perheeni ja ns. kummipoikamme Benyamin 7 kuukautta ja hänen vanhempansa Aso ja Eini. Omaa perhettä minulla onkin omaa takaa, että juhlat kuin juhlat tuntuu isoilta, kun koko meidän perhekin on läsnä. :) 
Aishan aamu alkoi heti lahjan avaamisella, oli aivan ällikällä lyöty varmasti, että: "Mitä?! Eiks siinä joulussa vieläkään ollut kaikki?" Hän sai vaikka mitä "Aishamaisia" lahjoja; siivousvälineitä lapsille, kokkaustarvikkeita ja prinsessaverhon, jonka avulla saimme luotua Aishalle leikkinurkkauksen olohuoneeseen: Meillä on niin pieni asunto isolle perheelle, ettei sitä tilaa löytynyt muualtakaan. :) 
Aishan kakun teko olikin sitten isompi haaste, mitä kaksi kuukautta sitten alettua sitä suunnitella olisin uskonut, ei ihan yhtä siisti tullut, kuin se kinuskissan versio, mutta ainakin sain sen pysymään kasassa, ja jotkut koristeet onnistuivat aika hyvin. Kostutukseen frezza chocomint-juomaa ja suklaa pohja, oli erikoisen hyvää, ja erilaista totuttuun vaaleaan pohjaan, jota monet aina tekevät syntymäpäiviksi. 
Vatsakuvaakin näkyy nyt sitten vihdoinkin, uskomatonta, että se vielä tuosta kasvaa lisää kyllä, kuinka iso mahtaakaan siitä vielä tulla? :> 
Päivästä yleisesti voin sanoa, että oli aikamoista uurastusta, mutta iloinen olen, että kaikki onnistui ja saatiin valmiiksi. Aisha oli ihanalla päällä, vaikka oli jättänyt päivänet väliin kokonaan. Jaksoi valvoa silti puoli yhdeksään ja oli niin mahtava kyllä. <3 Oli mukava nähdä, miten hän on yhdessä vuodessa muuttunut niin kovin paljon. Osaa sanoa sanoja, ymmärtää pyytää asioita ja matkii niin kovin. On puhjennut jotenkin kukkaan koko tyttönen! Ja ensi vuonna, Insallah, toivottavasti saadaan annettua hänelle paras lahja ikinä: pikku...No, sisarus. ;) Se jos jokin saa Aishan varmasti onnen partaalle, ja itsenikin. On niin helppoa, kun on päättänyt olla kotiäiti, eikä ole hinku mennä bailaamaan tai mitään, kaksi lasta minulle kiitos! :)) Nyt vain rukoilen ja toivon, että kaikki menee hyvin ja terve lapsi syntyy, jotta me saadaan taas vauvan tuoksuinen koti, ja Aisha saa itselleen leikkikaverin. :>
Onnellinen elämästä? Nyt kun istun tässä päivän päätteeksi, uutta vuotta odotellen, kyllä! Onnellinen kaikesta, mihin elämä on minut tuonut, joskus huonoja päiviä niin kuin kaikilla, mutta silti tasapainoista elämää, johon kuuluu liuta määrä ääntä, rakkautta ja joskus jopa eripuraa, mutta silti, niin ihanaan perheeseen saan kuulua. Jossa jokaisella on omalla tavallaan elämässä niin samanlaiset päämäärät, mutta silti jokainen on erilainen persoonansa, jokaisen päämääränä on ainakin olla osa yhtä suurta perhettä. 

Huomenna sitten tiedossa broilerinakkien metsästys ja valvotaan mieheni ja tytön kanssa katsellen raketteja, niin että ensimmäistä vuotta Aishakin ymmärtää niistä jotakin. Sitä odotellessa! <3 Kiitos lukijoille tästä vuodesta ja ensi vuonna luvassa sitten uusia juttuja minulta varmasti! :))

Siinä leikataan kakkua, Aisha sai oman nallekakkunsa. <3

Mummun perheeltä saadut ostoskärryt. :)
Aisha on niin reipas. <3

Masu. :)

Before

...And after...


- Eveliina 

torstai 27. joulukuuta 2012

Paljon hauskanpitoa Nezireillä!

Moikka lukijat!

On ollut muutama todella rento päivä nyt, kun joulua on vietetty. Me päätettiin periaatteessa viettää joulua niin, että sen tarkoitus oli juhlistaa juhlimatta jättämisiämme; Eid Al Adha ja Eid Al Fitr ovat Muslimeille tärkeimpiä juhlia, joten vietimme niitä hieman myöhään.
No, jouluruoat tuli väsättyä; lihapullat, porkkana-ja lanttulaatikot, lihakastike, juureksia yms. oli tarjolla. Oli mahtavaa nähdä, kun perhe rakasti ruokia. Kalkkunakin oli mahtavan makuista! 
Vieraina meillä oli Nooralotan poikaystävä Akseli, jota emme usein näe, joten oli ilo kestitä häntä ja Nooraa. :) Ruoan jälkeen olikin sitten vuorossa lahjojen jako, joka oli meidän perheen pienimmälle yhtä suurta juhlaa! Koko tämän ajan Aisha oli luullut, että huoneessani olevat lahjat olisivat jonkun toisen ja niistä olikin suuri osa hänen! <3 Lahja, lahja, hän hoki. 
Kaikki sujui kyllä niin mukavasti ja itsellekin osui kohdalle lahjat lapsilta; hyvä metallityllainen pursotin ja obh-nordican vihannesleikkuri, joka tulee tarpeeseen, sekä eri mittayksikkölusikoita! :)) Ihanaa, että lapset osaavat ostaa minulle juuri sellaisia lahjoja, joista minä tykkään; keittiövälineitä. <3 Ja Nooralta sain vielä mieheni kanssa samanlaiset kollarit! <3
Oma yllätykseni miehelleni oli vielä uudet kengät, Tommy Hilfigerin bokserit ja sukat, sekä Emporio Armanin valkoinen t-paita. Yllätys ei ollut kovin mieleinen, mieheni oli melkein suuttua, kun ei ollut ostanut minulle aatoksi lahjaa; sain häneltä aikasemmin jo punaisen parkatakin, joka oli joululahjani. :) Mutta onneksi sain selvitettyä miehellini, että halusin vain yllättää ja ostaa hänelle jotakin vaihteeksi, kun olen itse aina saanut kaiken mitä olen ollut vailla. Kiitos kuuluu siitä hänelle. Olen erittäin hyvässä paikassa omassa elämässäni nyt ja kiitän Jumalaa joka päivä kaikesta, mitä hän on minulle suonut, jokaisen pitäisi. Ja ellei asiat kaikilla ole hyvin, asiat saa menemään hyvin, ehkä joillain se vaati enemmän ja joillain vähemmän, mutta tavalla tai toisella, kun sisua löytyy, kaikki luonnistuu. :) Luovuttaminen on helppoa, mutta parempi valinta olisi vain päättää, että haluaa jotakin muuta, jos niin on. 

Lopuksi lisäsin paljon kuvia meidän perheen jouluaatosta, käytiin myös Aishan ja Basrin kanssa vanhempieni tykönä, jossa odotti vielä kello lahjaksi miehelleni äidiltäni, oli niin herkkää nähdä Basrin ilme, kun hän avasi sen, mies ei laisinkaan tykkää yllätyksistä ja hänelle tulee paha mieli aina, ellei pysty antamaan samaa takaisin. Hän niin haluaisi, että elämä vain olisi reilua. Rakastan häntä niin kovin. <3

Siinä meidän onnelline typykkä. <3

Rakastan kalaa! <3

Ruoka meni kaupaksi.

Tilanne-kuva! Uunista ottamassa ulos jotakin. :D

Sokoksesta löysin tällaisen, on ihanan himmeä,
ettei liian kirkas.

Huone alkoi jo näyttämään siltä, että innokkaat
availivat lahjoja. :)

Yritän niin selitellä miehelleni, miksi olin
tehnyt sen virheen ja yllättäny hänet. :D

Lisää sekamelskaa...

Kootaan Aishan kanssa leluja.

Mummulta saatu obh-nordican imurilelu. :) Nyt aina kun mami
siivoaa, tulee tyttökin mukana omallaan. :))

Aisha on seurannut mamin puuhia oikein
tarkasti. <3

Aishan kanssa saatiin mummun tekemät samanlaiset
villasukat, sekä Aisha sai paljon vaatteita. <3

Jääkaapin kunto sen jälkeen, kun ruoat oli kerätty talteen.
Riittikö koko pyhiksi? :D

Sain kivan seinäkellon äidiltäni, tuunasin sitä hieman maalaamalla
viisarit mustiksi, jotta sitä on helpompi lukea. :)
Nyt on aika lopettaa, koska masuvaavi käy aivan villinä! Taisi kääntyä juuri jo syntymävalmiuteen! :D Nyt lepoa ja sitten jos vain jaksaa, niin huomenna uimaan ja vois napata masukuvan tänne bloggeriin! :>

- Eveliina

maanantai 17. joulukuuta 2012

Antamisen ilo on kaunein ilo! :)

Heippa kaikki!

VIELÄKIN täällä päässä ollaan kipeinä?! Siis on se sitkeä influenssa nyt, vaikka sain jopa influenssa rokotteen, mutta ehkä oli jo ehtinyt tarttua tms... Plus olen aika huono lääkäriin menijä, eli sairaudet aina venyy.. :< Mutta siis jep, jännittävä viikko, tai sanotaan kiireinen, tulossa, kun täytyy hoitaa viimeiset jouluun liittyvät ostokset, viime tingan lahjat ja pöytäliina ja ruoat. Sitten meneekin aika jouluruoan väsäämisessä ja kalkkunan paistamisessa, ensimmäinen kerta tehdään kokonainen kalkkuna, mahtaako luonata? :D
Muslimithan ei sinällään saisi/kuuluisi viettää joulua, mutta me pidetään hieman sellaista kevyempää juhlaa, jossa juhlitaan perhettä lähinnä, ei joulua. :) On mahtavaa, kun jouluna kaikki hiljentyy ja saa viettää aikaa rakkaimpiensa seurassa, sekä nähdä onnellisia ja yllättyneitä naamoja. <3 Muutamia yllätyksiä on kyllä joillekin perheenjäsenille tiedossa; esimerkiksi minun ihanalle miehelleni. <3 Kulta avasi jo lahjansa etukäteen, eikä hänellä ole aavistustakaan, että meitsillä on vielä kolme lahjaa "hihassa" :D Ja hän ei lue blogejani, eli ei ylläri mene myöskään piloille. :) Olin koko viimeiset pari viikkoa kuin päätön kana kaupoissa, keräilin sokoksen leimoja ja sain niistä yhteensä sitten 60 euron lahjakortinkin. Rakastan antaa ihmisille hyvää mieltä, enkä olisi halunnut itse lainkaan lahjoja, paitsi äidiltäni, tänä vuonna. Mutta sitten kävi ilmi, että myös isäpuoleni oli ostanut pinnasängyn uudelle vauvalle ja lapset hankkivat minulle lahjat. Miestäni kielsin, koska hän kohtelee minua joka päivä kuin kuningatarta, jos olen jotain paitsi hän keksii keinon sen minulle antaa. Eli ei kiitos häneltä enempää, nyt on rakkaani vuoro nauttia. <3
Vatsavaavista sen verran, että nyt hän on alkanut jo liikuskella ja muistuttaa niin meidän perhettä; energinen ja vahva. Kuin Aishakin oli silloin vatsassa. Vaavin sukupuoli jääköön Teille arvoitukseksi, mutta itse me otimme selvää kyllä. ;) Vatsani muistuttaa suurta jalkapalloa, ja outoa, että se voi vielä tuosta kasvaa, täytyy joku päivä "kuvauttaa" se tänne blogiin. :)
Huomenna minulla tiedossa lääkärin aika ja koepalojen otto, jaiks! Kamalaa se kyllä on, mutta kai siitä selviää, ihan rutiinikäynti sinänsä, halutaan vain katsoa onko muutoksia havaittavissa. Mutta jännittää kamalasti! Toivottavasti on nopeasti ohi! :) Eikai tässä muuta, kuin hyvää yötä lukijat! <3

- Eveliina

lauantai 8. joulukuuta 2012

Kipeenä...

Moikka pitkästä aikaa!

Eli, kipeenä oltu nyt koko viikko. Aishan kanssa ja koko perheen kanssa kilpaa yskitään ja niistetään. Kamala pöpö! :< Onneksi tuli ennen joulua! Kun täytyy kaikki ruoat väsätä yms... :) Eilen tuli ihana äitiyspakkaus postiin ja oli toki pakko heti hakea! Oli ihanan värisiä vaatteita ja hieno talvipukukin löytyi. :)) Nyt en malta odottaa, että Aishan kanssa tervehdytään ja päästään uimaan ja leikkipuistoon, on toisella ollut varmasti sen verran tylsää kökkiä vain yhdessä paikassa, energinen kun on. No ainakin tässä ajassa Aisha oppi yhtäkkiä tanssimaan. (siis ei sellaista tyypillistä pepun heilutusta.) :D Tanssii niin, että ei sukat melkein pysy jalassa! 
Tästä joulusta on tulossa niin ihana, että en malta odottaa. Aishakin on jo niin vanha, että ymmärtää paremmin ja osaa avata lahjoja. Ja muutenkin. Insallah on viimeinen joulu, kun Aisha on perheen ainoa pieni ja nuori lapsukainen, ensi jouluna meillä on luultavavasti perheenlisäystä. :) 
Itse olen alkanut miettiä taas kaikenlaisia asioita mielessäni... Miten elämä on mennyt ja kuinka onnellinen olen siitä ihmisestä, mikä minusta on tullut. Uskallan olla oma itseni. Ja siksi minua joskus harmittaakin nädä joitain ihmisiä, kun yrittävät olla joku toinen tai tehdä samoin, kuin joku toinen. Jotkut asiat sopivat toiselle ja toimivat toisella, ei se tarkoita, että sinäkin pakosti olisit samanlainen. Vaikka kuinka toivoisit, on mielestäni parempi etsiä, tai ainakin kuluttaa elämä, oman jutun etsimiseen. Jokaiselle on se oma laji, oma elämä, oma tarkoitus, mitä kuuluu alkaa tehdä. Sitä mieltä minä olen. 
Mieheni on myös nyt baarin loppumisen myötä ollut kotona ja mietiskellyt tulevaa. On ihana, kun hän on kotona, Aisha rakastaa sitä ja muutkin lapset. Mieheni on oikein hassu! Aisha hukkasi yhtenä päivänä piponsa ja mieheni vei Aishan kauppaan ja osti kolme samanlaista tilalle. :D Söpö mies. <3 Ihana ajattelu tapa kyllä, oli Aisha yllättynyt kun pussissa oli kolme lempi pipoa. Ihan kuin Babi olisi taikuri. :)

Mutta kai tämä kirjoitus tältä erää... Alla pintapuolisin kuva äitiyspakkauksesta.



- Eveliina

maanantai 26. marraskuuta 2012

Kuulumisia taas..

Hei lukijat,

On taas kulunut tovi, kun olen viimeksi saanut inspiraatiota kirjoittaa tänne. Mutta aika on kulunut niin nopeasti, että en edes huomannut, että viime postauksesta on jo viikko. :)
Eli, päivät ovat olleet aika mukavia, Einin kanssa kuluneet nopeasti. Taloa siivoiltu ja jouluvaloja laitettu joulutunnelmaa tuomaan. :)) Ihanaa, kun on taas se aika vuodesta, kun saa rentoutua ja hiljentyä, tehdä jouluruokia ja nähdä, kun koko perhe on onnellinen. Nyt onkin tiedossa joululahjojen hankkiminen perheenjäsenille, tulee tosi kiva shoppailureissu! Aishalle tonneittain leegoja, kun tyttö on niin kovin innoissaan niistä! <3  
Eilen käytiin Aishan, äitini, siskoni ja isäpuoleni kanssa karhuhallissa lastenpäivillä katsomassa muita lapsia. Aisha juoksenteli vapaana ja onnellisena ympäriinsä ja oli ilo seurata, kuinka onnellinen hän oli. <3 :> Annan vaikka koko sydämeni hänen puolestaan ja en malta odottaa, kun saan lisää lapsia. Ja Aisha saa leikkikaverin. Toivottavasti kaikki vain menisi hyvin, tuntuu niin uskomattomalta saada uusi vaavi, yritettiin niin kauan ja yhtäkkiä onnistui kahden epäonnistumisen jälkeen. Toivo oli periaatteessa jo mennyt. No, se siitä. Toivotaan vain parasta. :)
Tänään tuli siivottua koko kämppä ja parvekekin. Tuoksukynttilöitä laitoin ympäri asuntoa ja oli kiva nauttia puhtaasta kodista. Tänään kyllä oli taas sellainen päivä, että kaikki lapset olivat kotona, joten ei sitä puhtautta kauaa koskaan silloin kestä. :D
No, päätinpä päivitellä kuulumisia hieman, jotta tiedätte että olen vielä hengissä. Seuraavaksi olisi kiva tehdä taas kuvapostaus, jossa voisin vaikka esitellä uuden ihanan Vilasta löydetyn -20% olleen punaisen parkatakin. <3 Minun mieheni osti sen minulle yllärinä, ihana mies! <3 Kiitos.

- Eveliina

lauantai 17. marraskuuta 2012

Meteli, minne menit?

Moikka!

Nyt meikäläinen istuskelee television ääressä katsellen vanhaa lempisarjaansa sinkkuelämää. Yksin. :O Missä on minun perhe? Tämähän on outoa. Teinit meni varmasti toista tai kolmatta kertaa koko aikana, kun olen ollut heidän elämässään mummulaan yöksi. Ja tuo pienin pirpana sai valvoa juuri mamin kanssa melkein yhteentoista ja nyt hänkin nukkuu. Mutta nyt laskeutui hiljaisuus... 
Olen toki kaivannut aikoja, kun ei tarvi jutella kenellekään, saa vain olla, mietiskellä, mutta olis nyt silti se mies tässä, kun kerrankin asunto on tyhjä! :D Mies, minne sinä nyt menit? Ai, huppista. Töihin tietty! Mutta okei. Hauska fiilis, rentouttavaa jopa... Mutta ei sitä ison perheen meteliä kyllä mikään kuitenkaan korvaa, ja sitä vain jotenkin tulee ikävä. Perhe on niin iso osa minun elämääni, että sitä ei osaa arvostaa kunnolla, kun koko ajan painaa tuolla jossain ulkona pikkusen kanssa viihdyttäen häntä ja sen jälkeen aina täytyy kotikin ylläpitää ja ruoka olla pöydässä, ettei oikein ehdi miettimään asioita syvällisesti. Itse henkillkohtaisesti olen tehnyt sen verran isoja muutoksia elämässäni näiden muutaman vuoden aikana, mitä en koskaan uskonut tekeväni, edes pakosti perheeni takia. 
Mutta nyt, elän perhettäni varten. Olen uhrannut paljon ja luopunut paljosta, mutta myös saanut tilalle tuplaten. Viisautta, kunnioitusta, rakkautta ja onnellisuutta. Sekä paikan Neziri-perheen mammana, joka hoitaa asiat kotona ja pitää huolta, jos on tarve. Se tuo itselle varmuutta ja iloa, kun katselee joitain ikäisiäni, joilla ei vielä ole mitään tämänkaltaista, tai jotka vasta sopeutuvat. Mutta loppujen lopuksi, perhettä ei tule perustaa ennen kuin uskoo, että kaikki se, mitä perheeseen kuuluu, tulee mennä sinun tarpeidesi edelle, sitä mieltä minä olen. Olin erittäin onnekas, että kun tapasin Basrin sain hänen mukanaan perheen. Totuin jo alusta asti, millaista se on, ja kun saimme ensimmäisen yhteisen lapsen, ei perheessä ollut minulle mitään uutta, vaan olin jo tottunut lapsiin. Muutkin voisivat vain päästä irti ja lopettaa ainainen "oman ajan" vatvominen ja sen etsiminen. Omaa aikaa on, kun katsot perhettäsi ne muutamat ei-kiireiset sekunnit päivässä ja tajuat, että tässä on minun perhe, olen onnellinen. Ei elämäni olisi täysi ilman heitä. Omaa aikaa on kun nautit siitä, mitä sinulla jo on ja tajuat sen ennen kuin on liian myöhäistä. Oma aika on vain taru, johon kaikki nuoret äidit luulevat haluavansa pyrkiä. Oikeasti, se on rauha jota he etsivät.

- Eveliina

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Ajatelmia...

Hei taas,

Päivät ovat menneet sujuvasti Aishan kanssa leikkien. :) Mutta myös huomaten, kuinka pieni asunto meillä on ja kuinka paljon kaipaan mieheni kanssa rentoutumista kahdestaan. Joskus vain on enemmän sellaisia päiviä, kun huomaa kuinka vähän sitä kaksinolo aikaa on ollut. Meilläkin oli niin, että kun muutettiin yhteen, meillä oli jo heti kolme lasta, ja vielä kaksi olivat pahimmassa teini-iässä. Ja nyt on pikkunen pian 2-vuotias ja uusi tulokas matkalla. Nyt jos joskus olisi oiva aika kaivaa sitä yhteistä aikaa.

Olen alkanut ajatella kaikenlaisia asioita, ja miettinyt mm. mihin on kadonnut ihmisten kiitollisuus asioita kohtaan? Mieheni jaksaa aina muistuttaa minua siitä, että kuinka söpöä on, että olen esimerkiksi ikionnellinen, kun saan jonkun hyvätuoksuisen suihkugeelin ja sitten on ihmisiä, kun mikään ei riitä? Kaikki täytyisi olla, kuin kavereilla ja kaikki täytyisi löytyä; oma tietokone, oma kännykkä, millä pääsee nettiin, oma huone, oma sitä, oma tätä... Mutta kun sekin on kumma, kun kaikkea sitä ei aina vain voi saada. Mielestäni meidän aikaan oli niin ihana kasvaa ja vielä sitäkin vanhemman sukupolven. Lapset viihdyttivät itseään ulkona monien kavereidensa kanssa ja vain "rikkailla" oli lankapuhelin, sähkövatkain tai asunto, missä oli kaikille omat huoneet. Vaatimatonta elämää itse eläneenä, olen sitä mieltä että se teki minusta juuri sen mikä olen; ahkera kotiäiti. Uskallan sanoa olevani sitä, koska minusta se ei ole lainkaan liioiteltua. Äitini oli yksinhuoltaja, joten kaikennäköiset helpot ruoat olivat aina vain tarjolla; kalapuikot ja muusi, spaghettia, yms... Nyt saan mahdollisuuden mieheni ansiosta tehdä erilaisia ruokia ja leivonnaisia, enkä muusta puhukaan, kuin mitä ruokaa olisi kiva seuraavaksi maistaa, mitä ruokaa teen huomenna jne... Mieheni on huomannutkin sen, että ei varmaan hirveästi ole ollut erilaisia ruokia tarjolla minun lapsuudessani, vaan oli tyydyttävä siihen, mitä oli tarjolla, tai mihin oli varaa. Nykyajan lapsukaiset taas näyttävät nyrpeää naamaa melkein kaikesta. Ei oikein tiedä, mitä heille tekisi, että olisi asiat hyvin. Toisaalta, mitä lapsista kasvaa, jos antaa heidän päättää tämänkaltaisista asioista? Ei varmastikaan mitään hyvää. Epäkiitollisuutta kannattaisi miettiä itse kukin. Miksi minulle ei kelpaa mikään? Mitä luulen esittäväni? Mitä saavutan sillä, että aina olen tällainen? Epäkiitollisuus tulee jollakin tapaa takaisin, olen sitä mieltä. Oli se sitten niin, että ihmiset lakkaavat välittämästä ja auttamasta. Tai siten, että kun itselle tulee tilaisuus olla se aikuinen, omat lapset ovatkin samanlaisia, ja huomataan, että olinko oikeasti tällainen? Ompa vaikeaa. Nimenomaan, moni ei sitä tajua. Mutta toivottavasti joskus kuitenkin tajuaisivat nämä ihmiset, että ei kaikkea vain voi saada, niin kuin itse haluaa! Perhe voi tehdä puolestasi kaiken, ja ihminen ei edes tajua sitä ja vääntää vain naamansaa, että joo, olihan se ihan hyvä, joo, ei nyt niin hyvä kun sillä ja sillä... Näin ainakin ihminen onnistuu pahoittamaan monien ihmisten mielen, kun mikään ei riitä. En tiedä sitten, mutta jokatapauksessa, joskus kannattaa vain olla hiljaa, yrittää hymyillä ja sanoa kiitos. 

- Eveliina

perjantai 9. marraskuuta 2012

Moikka lukijat!

Tänään on ollut aivan täydellinen päivä, joka minuutti ja sekunti siitä oli aivan nappiin menneitä! :) Olen niin onnellinen ja täynnä iloa, että voisinpa jakaa sitä kaikille! Tänään oli mieheni ja minun ensimmäinen vuosipäivä siitä, kun menimme naimisiin ja minusta tuli virallisesti rouva Neziri. <3 :) 
Aloin muistelemaan kaikenlaisia vanhoja asioita, aina tapaamisestamme lähtien siihen kun menimme naimisiin ja tähän päivään asti. Jokainen päivä on ollut minulle, kuin rakastuisin joka päivä uudelleen mieheeni ja joka kerta yhä syvemmin. On ollut riitoja, onnea, kaikenlaisia tunteita isona perheenä kun eletään. Mutta aina on asiat selvitetty ja asioista yli päästy ja rakkaus on vain kasvanut. Ensimmäistä kertaa, kun näin tulevan aviomieheni baarissa, hänen baarissa, olin myyty! Tiesin, että tämän miehen minä haluan ja tämän miehen vuoksi voin tehdä kaiken. Hän oli silloin vielä naimisissa, mutta todella vaikeassa suhteessa. En painostanut koskaan miestäni vaan asiat johtivat niin, että hän ja hänen vaimonsa silloin, päättivät erota. Meistä tuli pari ja kaupan päälle minä sain ison perheen. <3 Kuulen yhä korvissa ensi tapaamisestamme mieleen jääneet "meidän laulumme" Celine Dionin Think Twicen ja Whitney Houstonin Saving All My Love For Youn. <3 Tulee erittäin tunteikas olo joka kerta ja se palauttaa minut hetkeen, jolloin rakastuin ensimmäistä kertaa elämässäni. Jätin pitkä aikaisen poikaystäväni ja muutin elämäni totaalisesti. 
Basrin kanssa avioliitto on helppoa vaikealla tavalla. ;) Temperamenttinen mies kun on, ei moni perässä pysyisi, mutta minä onneksi tunnen hänet ja miten häntä kuuluu "käsitellä", joten temperamentti ei koskaan tuota meille sinänsä ongelmaa. Basri muistaa joka päivä oikeastaan sanoa rakastavansa minua ja pussaa, halaa ja katsoo minua yhä, kuin silloin kun tapasimme. Hän jaksaa minun hulluttelujani, hankkii perheelle kaiken sen uhalla, ettei koskaan hanki itselleen mitään. Rakastaa täysillä ja on maailman mahtavin mies! En ole eläessäni tavannut miestä, joka olisi noin hyvin kasvatettu ja joka olisi oikeasti mies isolla M:llä! Maailman paras isä, paras aviomies, auttaja, vahva, uskollinen, lempeä, moni adjektiivi kuvaa minun miestäni. Onnellisuutta on se, että heräät joka päivä ja mietit, miten voisit helpottaa toisen elämää ja toisen päivää, olet valmis tekemään kaikkesi rakkaasi eteen, muistat näyttää onnellisuutesi myös hänelle. Kerrot hänelle, kuinka ylpeä olet hänestä ja hänen saavutuksistaan. Kiität, etkä koskaan tee asioita siksi, että odotat niistä kehuja, vaan siksi että haluat tehdä ne. Ymmärrät. Kuuntelet ja tuet. Rakastat. Älä ole itsekäs. Onnellisuutta on, kun näet miehesi joka päivä, mutta joka kerta hän saa sinut hymyilemään, eikä niin kuin monilla, että hän etoo tai ärsyttää sinua. Onnellisuus tekee jopa ympärilläsi olevat onnellisiksi. Onnellisuus ei ole kaikilla, mutta jokainen voi sen saada, jos vain uskaltaa sitä jahdata. Kaiken kaikkiaan onnellisuus minussa, johtuu minun miehestäni. Päivieni valo. Elämäni rakkaus. Kaunein asia, mitä olen elämässäni tähän mennessä saanut. Perhe ja sen mukana aito rakkaus. Rakkaus, joka kantaa minua joka päivä, aito ihminen minun rinnallani. Jakamassa kaiken, elämän ylä-ja alamäet. Mutta joka ei koskaan peräänny vaan menee kanssani läpi kaiken. Rakastan Sinua Basri niin suunnattomasti, että sitä on erittäin vaikea sanoin kuvailla. Olet kaunein ihminen, jonka olen koskaan tavannut ja on kunnia ja ilo jakaa elämäni kanssasi ja tuntea sinut. Olet ihanan hassu ja maailman upein mies, jota maa päällään kantaa. Toivottavasti, rukoilen Jumalaa, että saan olla sinulle vaimona loppuun asti. Hoitaa ja pitää sinusta huolta. Olet elämäni valo ja ilo, enkä haluaisi olla kenenkään muun vaimo, kuin sinun. Ylpeänä ikuisesti sinun. 

Eini ja Aso toivat meille pikku yllärin hääpäivän kunniaksi. :)
He tiesivät ettei ison perheen mamma ja pappa kauheasti kaksin olo
aikaa saa, joten nyt sitä on järjestettävä. :) Ravintola-lahjakortti. <3

Pikku "ylläri" lukijoille. :) 21+1 meneillään. Tänään ultraäänessä käyty ja todettu
vilkas terveenoloinen sikiö. <3 Rakkaus kasvaa sisälläni, malttamattoman Nezirit odottavat
viidennen lapsen saapumista. Onnen ja ilon määrää ei voi sanoin kuvailla, kahden keskenmenon
jälkeen siunaus osui meihin. <3


- Rouva Neziri

tiistai 6. marraskuuta 2012

Elämää ei sen enempää. :)

Hei lukijat,

On !kulunut taas muutama päivä, kun olen viimeksi kirjoitellut. Joten aloitan kertomalla vaikka lauantai päivästä. Minä, Aisha, äitini, siskoni ja isäpuoleni menimme käymään siellä käärmenäyttelyssä, mikä oli porin raviradalla sisätiloissa. Ei ollut mitenkään kauhean kummoinen mielestäni, 15 € sisäänpääsy oli omalla tavalla kyllä aivan liikaa! Onneksi isäpuoleni maksoi meidät kaikki sisään. :) Oli hauskaa, miten Aisha ensin pelkäsi niitä käärmeitä, liskoja ja hämähäkkejä, mutta hetken oltuaan alkoi heilutella niille ja melkeimpä jopa jutella. :D Hauska likka! Siitä sitten menin vielä äitini työ, jossa he tarjosivat minulle tortilloja, samana päivänä Musliminaapurini toivat minulle itse tekemää leipää, jossa oli perunaa ja purjoa, oli tosi hyvää! :) Ja olin todella yllättynyt. Mutta tapana on vähän kuin "maksaa" saatu apu takaisin. 
Eilen käytiin Aishan kanssa kaupungissa syömässä jätskiä ja leikkimässä hieman sokoksessa ja angry birds-liukumäessä torilla. Aisha on ansainnut kyllä hieman extra kivaa nyt, kun vihdoinkin lopetettiin häneltä maidon juonti öisin. Pari ekaa yötä oli kyllä aikamoista huutamista, jopa meidän perheen isännän "ajoi" sohvalle nukkumaan, kun oli pakko ottaa se minun viereeni, että sain rauhoteltua häntä. :) Temperamenttinen tyttö minulla kyllä on, mutta syötävän suloinen!
Tänään kävin Aishan kanssa leikkipuistossa kahdesti ja hän nautti siitä kovasti, kun tuli kylmä poikettiin mummulassa sumpilla, ollaan aika useasti siellä,  mutta asuu vain niin lähellä, että sinne on helppo mennä. Oli silti kauhia kiire kotiin, koska kädet syhysivät halusta saada leipoa suklaapiirakkaa ja Runebergin-torttuja. Molemia rupesi hirveästi tekemään mieli! Lisäsin kuvan niistä tuohon alle, ans kattoa kuinka paljon on vielä huomenna jäljellä? ;)
Huomenna luvassa Einin kanssa ajan viettoa kaupungissa, jossa Aisha rakastaa yli kaiken olla. Siellä on niin paljon ihmisiä, että tyttö nauttii. Mutta eipä tässä kai muuta tällä kertaa, seuraavaan kertaan! :)



- Eveliina

torstai 1. marraskuuta 2012

Ajan kulutusta.

Moi!

Mieheni ollessa työmatkalla oulussa taas, yritin hirveästi keksiä itselleni tekemistä, että aika kuluisi nopeasti. Hän saapuu vasta keskiyöllä takaisin, ja nyt jo kuolen ikävään. :)
Eli, eilen minä, Aisha ja siskoni Milla mentiin kaupunkiin katsomaan Millalle talvikenkiä ja takkia, löysi muuten tosi kivat! (tässä linkki siskoni blogiin: http://dreams-milla.blogspot.fi/) Ja itse ostin itselle rikkoutuneen Loreal aurinkopuuterin tilalle uuden, koska rakastan, miten se tuo hehkua iholle. (L'Oreal Glam Bronze Sun Radiance Trio Compact Powder) ja aika kului tosi hienosti. Millan jos jonkun kanssa menee aikaa kaupungissa! :D On se sellanen tyttö, ettei ihan mikä vaan kyllä kelpaa. Sain myös kauan kaivatun Christina Aguileran Red Sin-hajuveden äidiltä myöhäsenä syntymäpäivälahjana. :) Nam, että tuoksuu ihanalle!
Sitten tänään minä ja Aisha lähdettiin klo 11.00 linja-autossa uudestaan kaupungille ostamaan Aishalle DVD:tä ja lelu kassakoneen. Sekä itselle löysin kajalin, josta on tullut luotto kajal minulle, ei kulu heti pois ja pysyy "sisäsilmässä" hyvin. (Maybelline MasterDrama khol-liner) Minusta on nykyään tullut enemmänkin tällainen meikki/hajuvesifriikki, kuin vaatefriikki. :D Vaikka en meikkaa todellakaan usein edes, mutta silti pakko niitä saada! ;)
Iltapäivällä aloin väsätä reseptejä naapurin Muslimeille siitä afganistanilaisesta "toffeesta" ja sain päähäni tehdä heille tuoreita sellaisia, koska edelliset joissa autoin vähän eivät kuulemma oikein onnistuneet mittakuppien puuttumisen takia. Olivat iloisia kun saivat ne ja minä tulin iloiseksi, kun sain tehdä jonkun muun iloiseksi! :) Mieheni aina vitsaileekin minulle, että ei me voida kaikkia naapuri Muslimeita ruokkia, kun olisin koko ajan viemässä jotakin. :D Hömppä-nainen. Lopuksi oli sitten perinteinen mummu-visiitti äitini luona, jossa Aisha rakasti olla hirmusesti, raukka-äiti joutui koko matkan kantamaan Aishaa sylissä heiltä meille, kun Aisha ei suostunut muuhun, kuin hänen syliinsä. :) 
Ja, ja, ja... Nyt valvon ja odottelen rakastani kotiin. On tuntunut, kuin toinen pala sielua olisi matkalla ja toinen pala taas vaan kaipaa sitä toista. Aina kun kuulen hänen äänensä puhelimessa, toivon että hän jo saapuisi. Outo, mutta totta. Rakasta tulee jo alle päivässä ikävä. <3 
Lisäsin vielä muutaman kuvan alle viimeisistä hankinnoista, aurinkopuuteri unohtui siis kuvasta, mutta kuitenkin. Sekä muutaman sinisessä huivissa nappaamani kuvat itsestäni.

Kokeilin laittaa hieman sinistä luomiväriä
Eyelineriksi.


Masterpiecen uusi ripsiväri, joka korostaa silmiesi luonnollista väriä.
Sinisille, vihreille ja ruskeille silmille suunniteltu. Kuvassa myös uusimmat
luomivärini, joihin olen nyt ihan hullaantunut. 

tiistai 30. lokakuuta 2012

Kylässä Muslimeilla! :)

Hei lukijat,

Tänään oli aika kiintoisa päivä. Olin sopinut naapurissa asuvien Musliminaisten kanssa tapaamisen, jotta voin auttaa heitä tekemään afganistanilaista "toffeeta" nimeltään Sheerpira. Oli jännittävä odottaa koko päivä koska menen sinne. Ja kun aika tuli oli ihanaa! :> Olen sellainen Muslimifriikki, että nautin kun saan seurata, miten Muslimikulttuuri menee ja millaista se on, kun en ole sitä saanut seurata esimerkiksi lapsuudessani, niin kuin monet muut syntyjään Muslimit ovat. 
Autoin heitä Sheerpiran kanssa ja Aisha nautti, kun sai riehua kaikessa rauhassa, eikä ketään huutanut/kieltänyt häntä tekemästä, mitä hän halusi tehdä; heitellä popcornit, sipsit, keksit ja jopa lasikulhon lattialle. Mutta ei se heitä haitannut. Minulle tarjottiin hyvää afganistanilaista ruokaa, itse tehtyä leipää ja chilisalsaa. :) Kun olin siirtymässä olohuoneeseen, Aisha oli murustanut soffalle ja Musliminainen ripeästi menee ja heittää roskat mieluummin lattialle, ettei vieraan tarvi istua niiden päälle. Ja muutenkin, Muslimikulttuuri ei salli ruoan päälle istumista tai esimerkiksi ruoan heittämistä vessapyttyyn. Ruoka on pyhä asia, eikä sitä tule heittää sinne, minne ihminen tekee asiansa. 
Oli oikein onnistunut päivä, vaihdoimme facebook tietoja, ja siellä sovimme seuraavasta tapaamisesta, milloin he tekevät minulle afgaanilaisen juhla-aterian, ja opettavant miten tehdään erilaista riisiä, kuin mihin suomalaiset ovat tottuneet. :) Huomenna tiedossa kaupunkireissu siskoni Millan, Aishan ja äitini kanssa, jolloin menemme mm. hakemaan minulle seuraavan Christina Aguilera-kokoelmaan pääsevän hajuveteni, jonka saan äitiltä syntymäpäivä lahjaksi. Siis huomisiin!

- Eveliina

lauantai 27. lokakuuta 2012

Talvi!

Hei lukijat,


Tänään on ollut todella mukava päivä kokonaisuudessaan. Aishakin nukkui puoli kymmeneen vaikeasti nukutun yön jälkeen, mikä oli ihan mukava yllätys! :) 
Ruoaksi laitoin ihanaa talvista lihapataa, jonka hautumiseen menee kolme tuntia, Aisha kävi jo tuossa välissä ulkona siskonsa Nean kanssa nauttimasta lumesta, jota niin yllättäen tuli jo lokakuussa. 
Myöhemmin Aisha ja minä mentiin ulos vielä pariksi tunniksi ja oli ihana nähdä, kun Aisha nauttii niin kovin sellaisista asioista, jotka meille muille olisi niin normaaleja. Nea otti muutamia kuviakin meistä, jotkut olivat oikein kivan talvisia. :> 
Talvi on ehdottomasti minun lempi vuoden aikani. Herään kuin horroksesta silloin, ja piristyn. On ihana haistella ilmaa ja tuntea se ihana pieni pakkasen kirpakkuus. :)
Nyt keittelin itselle mukavat kupposet kahvia, lakkasin kynnet, odottelen, että pääsen laittamaan pyykit ja teen sen jälkeen popcornia. :D Tyypillisiä rutiineita minulle. On hyvä, ettei jätä kotitöitä aamuksi, koska sitten aamu alkaa aivan totaalisessa kaaoksessa ja stressissä, olen huomannut. Ja huomenna on luvassa se kellojenkin siirtäminen, mikä vaatii kyllä taas huomisen päivän totuttelemista.
9.11. on tulossa mun ja aviomiehen ensimmäinen vuosipäivä naimisissa olevana pariskuntana. :) <3 Aika menee niin nopeasti kyllä, ajatella että Aisha ei osannut silloin edes ihan vielä kävelläkkään. Ja nyt hänkin on jo iso tyttö. Kuka olisi arvannut, että kun minä ja mieheni tapasimme silloin syksyllä 2009, päätyisimme naimisiin? Ei varmasti kovin moni. Moni ei itseasiassa edes uskonut, että meistä tulisi yhtään sen enempää, mutta onneksi yhteinen rakkaus ja intohimo piti meidät yhdessä ja lujasti ja ehdottomasti samat tulevaisuuden suunnitelmat ja elämänarvot. Olenkin useasti kiittänyt miestäni siitä, että hän todisti kyllä niille, ketkä meidän suhdetta epäilivät, että hän oli tosissaan. Minusta nyt ei tarvi edes puhua, kun olin jo myyty ensi näkemältä. :D Haha! :) Mutta onneksi kävi näin, koska nyt meillä on ihana lapsi ja ihana muu perhe, jotka kaikki ovat toistensa tukipilareita. Olemme kuin pieni yhteisö. :)) Kiitos Basri! Olet paras aviomies, paras isä ja hyvä sydäminen ihminen, joka ei pelkästään auta perhettään, vaan auttaa myös muita. <3


Alla olevat kuvat ovat vain osa, joita Nea otti. Harmi, ettei tuo lumi varmasti kauaa maassa pysy, siksi halusinkin ehdottomasti saada kuvia, kun sitä vielä on. :>







perjantai 26. lokakuuta 2012

Lukijalta saatu haaste! :)

Moi.

Eli tänään on vuorossa lukijaltani (http://drown-in-my-world.blogspot.fi/) Henna-Kaisalta saat haaste, jossa tarkoituksena on esitellä muille oman elämänsä aakkoset. Itse en taida nyt lähteä haastamaan ketään takaisin, mutta teen sen itse kuitenkin. :>

A = Tämä on aika helppo, eli Aisha, minun ensimmäinen biologinen lapseni, jonka elämää saan ylpeydellä seurata joka päivä, miten kasvaa ja kehittyy koko ajan.

B = Basri. Rakas mieheni, jonka ansioista en ole alkoholisti ja huonoilla teillä. Auttaa kaikessa ja tekee perheensä eteen enemmän töitä, kuin mitä ITSE olen koskaan nähnyt kenenkään tekevän. Sanoo joka päivä rakastavansa minua, ei ikinä unohda. <3 Kiitos aviomieheni olemassa olostasi, ilman sinua ei olisi minua.

C = Cafe. Kahvi. Johonkin oli pakko tämäkin saada. Mun ilta on aina sama, Aisha nukkumaan, kahvinkeitin päälle, masterchef, blogi, Facebook.. Iltakahvi on ihanaa!

D = Dashuri. Rakkaus albaniaksi. Todella tärkeä asia, etenkin se että löydät itsellesi sen oikean ihmisen, jonka kanssa haluat jakaa elämäsi. <3

E = Elämä. Joskus saat siihen uuden mahdollisuuden ja silloin kannattaa käyttää se hyväksi. Arvosta sitä, elä sitä, elä se itsellesi, älä muille. :)

F = Facebook, en oikeastaan kommentoi kenellekään facebookissa, paitsi Muslimisiskoilleni, esim. neuvoja, kehuja tms.. En käytä sitä hirveästi kuin blogini julkaisuun, ns. tyylikuvien ja joskus joidenkin ärsyttävien tapahtumien tai opettavaisten kommentien julkaisuun. 

G = Gesuar. Eli onnellinen albanian kielellä. Olen sitä, itken todella usein nykyisin onnesta. Mies parkani, kun joutuu aina kuuntelemaan nyyhkyttelyäni. :D 

H = Huumori. Sillä pärjää aika pitkälle elämässä. 

I = Islam. Ilmiselvä valinta varmasti. :) Mutta sattuu olemaan minulle erittäin tärkeässä asemassa elämässäni; se johdattaa, auttaa arkipäivän asioissa, sekä pitää minut vahvana kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.

J = Jaksaminen: yöherääminen, aamuherääminen, kaupassa käynti, ruoanlaitto, siivoaminen, lasten hoito, ulkoilu, siivoaminen, siivoaminen. :D Täytyy tasapainoittaa päivät niin, että jaksaa aina tehdä samat rutiinit.

K = Koti. Ihana paikka tulla, ja rakastan pitää sen siistinä. 

L = Läsnäolo. Hirveän tärkeää minulle lapsen kasvatus etiikassani. On ihanaa, kun lapsi tietää, että joku on aina läsnä ja pätee myös kuunteluun. :)

M = Musliminaiset. Taas aika selkeä valinta. Olen Muslimibongari, aina, kun näen Musliminaisia porissa, tulen onnelliseksi. :) Outo tapa jonkun mielestä, mutta en mahda itselleni mitään. :) Perheenikin aina sanoo minulle, että katso, kello kolme, huivipäinen Muslimi tulossa. :D

N = Nooralotta. Meidän perheen vanhin lapsi. Ihana ja avulias ihminen. :)

O = Oppi. Koskaan sitä ei voi olla liikaa. Itse olen kauhea Islamin uskon opiskelija. Säännöllisesti kasvatan tietämystäni,etteipääse unohtumaan.

P = Pulla. Leivonta ja ruoanlaitto on lähellä sydäntäni. 

Q = Qytet, on albaaniaa ja tarkoittaa kaupunkia. Aisha rakastaa kaupungille menoa, koska pääsee bussiin. :)

R = Rukous. Suoritettava joka päivä. :) Olen opetellut Arabiaksi rukoukset, ja se on sellaista omaa aikaa. :) Joka kerta myös extra rukouksia, jossa kiitän Jumalaa kaikesta minkä hän on minulle antanut, ja pyydän anteeksi, jos olen tehnyt jotakin ohi opetuksien. :)

S = Silmät. On sielun pieli. Silmät kertovat paljon ihmisestä.

T = Teinit. Meillä on niitä kaksi kotona. On ne vaan joskus niin ärsyttäviä, mutta silti niin ihania. :)

U = Uni. Todella tärkeä asia, etenkin pienen lapsen vanhemmille.

V = Valitus. Paljon kuultu on. :D 

X = Xmas. Lyhenne joulusta. Joulukuu yleisestikin on ihanaa aikaa. Aishakin syntyi silloin ja jouluna kaupoissa on aina ihana tunnelma, ja radiosta soi joulumusiikki. Muslimit sinänsä eivät kuulu viettää joulua, mutta silti, ei sitä voi kieltää, etteikö se olisi kaunis. :)

Y = Yöherääminen. Meillä herätään vieläkin ainakin vähintään 4 kertaa/yö. :D

Z = Zemer. Albaniaksi sydän. Koitan tehdä kaikki asiat nykyään täydestä sydämestä

Å = Pakko laittaa sama, kuin Henna-Kaisa, eli Åbo, turku. Sinne jos jonnekin suomeen haluaisin muuttaa. :)

Ä = Äiti. Aina lapselle niin tärkeä. Jokaisen äidin kannattaa muistaa se, että jokainen lapsi on aina lapsi, vaikka kuinka se kasvaisi. :)

Ö = Ötökät. En tykkää. :S Minulla on kova työ opettaa lapseni olemaan pelkäämättä niitä. Mutta haluaisin kyllä. :D

Vaikea pala oli! :) Mutta sain kaikki kohdat tehtyä! :) Kiitos Henna-Kaisa! 

- Eveliina

torstai 25. lokakuuta 2012

Synttäripäivä!

Moi!

Tänään oli syntymäpäiväni. Tytärpuoleni leipoi minulle kakun ja minä leivoin vielä toisen. :) Ei oikein tässä iässä enää tulee kovin mitään synttäreitä vietettyä, äitini kävi kahvilla ja vei myös kakusta siskoilleni mukanaan, kun he eivät päässeet mukaan. :)
Paljon on kyllä tapahtunut näiden vuosien sisällä. On ollut joitain todella suuri muutoksia elämässäni ja kehitystäkin on nähty hirveästi, kuin mitä olin esimerkiksi neljä vuotta sitten. Elämä kuljettaa sinut juuri sinne, minne sinun kuuluukin mennä. Niin minä ainakin ajattelen. Seuraavat 24 vuotta voinkin sitten jatkaa itseni kehittämistä ihmisenä ja Muslimina, sekä koittaa ehkä olla hivenen kärsivällinen ihmisiä kohtaan. Olen vain äkkipikainen ja hyvin hermostuva ihminen, jos minua ei ymmärretä tai lähinnä ellei pointtiani tajuta. Olen sellainen kirjoittaja, että vain todella hyvin tekstin sisään menevä ihminen tajuaa, koska olen hieman vitsikäs, sarkastinen tai jotakin muuta siltä väliltä. 
Olen siis pahoillani, että joskus voin olla hieman kärkäs, mutta olen vain todellakin kokenut omalla kohdallani todella paljon asioita, etenkin rasismiin liittyen, ja minusta on tullut sellainen, että en oikeasti usko, että hirveen moni suomalainen oikeasti katsoo asioita niin, että esim. olisin itse valinnut Islamin, ja uskon että aika moni suomalainen on myös rasisti jossakin mielessä. Haluan vain tehdä selväksi postauksissani ja kirjoituksissani, että Islam oli oma valinta ja että en siedä, miten suomalaiset kohtelevat ulkomaalaisia. Ja myöskään en voi ymmärtää, miksi suomalaiset, ainakin useat, haluavat että ulkomaalainen luopuu kulttuuristaan, kun tämä tulee suomeen? Eivät he mielestäni ole uhka. Erilaiset kulttuurit olisivat kauniita rinnakkain. Molemmat voisivat oppia toisilta ehkä jotakin ja maailmasta tulisi niin kiva, jos kaikki vain voisivat hyväksyä toisensa sellaisina, kuin ovat. :)
Mutta okei, eli otin muutamia kuvia huiveista, joita ei ole paljon tullut käytettyä ja koitin laittaa hieman erilailla niitä. Sekä tottakai kakuistakin löytyy kuvat! :))

Voisin käyttää aina huivia todella peittävästi näin, mutta se
voisi aiheuttaa närkästystä ainakin porissa. Ehkä joskus saan
joko rohkeutta tai muutetaan jonnekin missä voi aina käyttää
ihan niin kuin itse haluat.

Albanian värit! :) Mieheni on albaani! :)

Nean tekemä kakku! Siis tytärpuoleni http://neas-obsessions.blogspot.fi/ tuossa
linkki hänen blogiinsa! :)




Tässä käytin sellaista "ympyrähuivia"
eli missä ei ole avonaisia päitä. :)

- Eveliina

maanantai 22. lokakuuta 2012

The Muslims!

Heippa!

Tämä on nyt sellainen kirjotelma, joka on vain minun mielipiteitäni, eikä tarvi ottaa niin vakavastikaan. Ihan vaan jaan muutamia asioita kanssanne.
Eli, Islamista haluaisin kertoa Teille, lukijat, on olemassa erilaisia Muslimeita, erilaisista paikoista ja erilaisista kulttuureista. Eri kasvatuksella, eri mausteilla, on käännynnäisiä, Sunnalaisia, Shiioja, Suufeja, Mystikkoja, monia alakuntia.. 
Jotenkin ihmiset ei kai sitä tiedä, okei, ei itselläkään länsimaalaisena eläneenä tullut ajatelleeksi, mutta ok. Eli, suurinosa Muslimeista on Sunneja, jotka noudattavat siis Profeetta Muhammadin elämäntapaa ja Koraania. Kun taas toinen enemmistö, Shiaat, ovat enemmänkin sellaista voisi sanoa valtion ja Imaamien kansaa. Sekä Alin, profeetan neljännen seuraajan puolesta puhujia. 
Nämä kaksi "koulukuntaa" eroavat hirveästi toisistaan ja esimerkiksi Iran ja Irak ovat näitä maita, joissa noudatetaan Shiialaisuutta ja nämä maat ovat hirveästi myös otsikoissa. Ehkä monet ihmiset maailmassa, eivät ymmärrä tosiseikkaa, että näiden maiden ihmiset ovat totaalisesti erilaisia, kuin Sunnalaisissa maissa asuvat. Joutuvat noudattamaan samaa uskontoa totaalisesti eri pohjalta. Mielestäni, SIIS MINUN MIELESTÄNI, näitä kahta uskontosuuntausta ei saisi verrata toisiinsa, vaan ne pitäisi pitää erillään. Yli 90 % kaikista maailman yli miljardin Muslimista kuuluu kuitenkin Sunneihin, mutta jotenkin tuntuu että heitä kohdellaan Shiioina. Eroista kannattaa lukea kyllä, selventää hirveästi käsitystä erilaisista Muslimeista maan päällä. :)
Toisena asiana, jotkut Muslimit muuttavat länsimaihin ja päättävät luopua uskostaan, jotkut ihmiset päättävät sitä noudattaa enemmän, kuin muut, jotkut salaavat sen puolisoiltaan, jotkut kannustavat muitakin siihen. Ja sitten on myös niitä, jotka rakastavat uutta elämäntapaansa niin paljon, että tekevät mitä vain, että muutkin tietävät sen. ;) Muistissa on hyvä pitää, että oli kyse mistä uskonnosta vain, ihmiset ovat erilaisia, on omat mielipiteet ja aatteet. On ylpeys uudesta sisäisestä vahvuudesta, jonka länsimaalaisuus olisi voinut tuhota, on kaikenlaisia ihmisiä. Mutta onnellisia kaikki saavat olla, että nyt asutaan sellaisessa maassa kuin suomi, jossa on Freedom of Speech, sananvapaus. Jokaisella. Elävällä, uskovalla, vähemmän uskovalla. Ei se mitään, rakkautta ja ymmärrystä kehiin ja onnellisuutta toisten puolesta, eihän aina voi tietää, mistä toisen ihmisen uusi elämä Muslimina esimerkiksi sai alkunsa. Kaikki ei aina ole miltä näyttää, don't judge a book by it's covers. Jokaisessa meissä asuu pieni käännynäinen.


-Eveliina

tiistai 16. lokakuuta 2012

Mietiskelyjä..

Moikka!

Tietooni on tullut hieman sellaisia asioita, mitkä pistää mut ainakin tällä erää hieman perumaan minun edellispäiväistä blogia.. Tai ainakin aion selvittää, kuka puhuu ja mitä puhuu? Todella ärsyttävää, jos yksi tietty ihminen elämässäni oikeasti kehtaa valehdella asioista niin, että koko suku menee sekaisin. :( Ja sillon myös tulee puhuttua asioista, joista ei ollutkaan varmuutta.. 
On vain niin vaivaalloista yrittää saada ihmiset periaatteessa hyväksymään itsensä uudenlaisena ihmisenä, koska en voi sanoa olevani se sama Eveliina, jotka muut menneisyydestäni tuntevat. Ja parempi niin. Ja siksi myös omat epäilykset ovat todella vahvoja, että jotkut ihmiset eivät varmasti hyväksy minua, pelko jopa, sellainen että nousee puolustuskannalle jo valmiiksi. Vaikka ehkä pitäisi kuitenkin odottaa ja katsella tilannetta ensin, ja punnita, minkälainen ihminen on rasisti? Toinen osapuoli ei osaa päästää irti nuoruudestaan, ainakin sitä mieltä itse olen, sori jos olen väärässä, ja toista osapuolta en oikein tunne enää, mutta on ainakin yleensä ollut fiksusti elävä. Mutta joo, tästä tulee minun Sherlock Holmes-moment. :D

Ja sitten tähän päivään...

Turun reissu siis takana. Ja tosi mukavaa ja rentouttavaa oli! Aisha käyttäytyi ensimmäistä kertaa koko matkan, kuin enkeli. :) Söi kiltisti ravintolassa ja nautiskeli itsekin kaupungista. Käytiin Dennis Pizzeriassa syömässä ja tytärpuoleni lääkärin vastaanotolla. Oli oikein onnistunut reissu! Seuraavaksi voisi kyllä jäädä yöksi, että ehtii käymään kaupungissakin. :))
Lisään automatkasta ja meidän talon hissistä, minusta, otetun kuvan alle. :D Oikein muuta ei tullut otettua koko matkasta. Aishaa tulee viihdytettyä aina niin paljon, ettei ehdi hirveesti kuvailemaan.  Lisäsin myös yhden kuvan kirjoista, jotka tarttuivat kirjastosta käteeni. :> Mutta siis lisää tällaisia päiviä! Ja olen niin ylpeä, että saan olla tuollaisen lapsen, kuin Aishan Mami! Alhamdulillah. <3

Rakkauden määrä sinua kohtaan on sanoin kuvaamatonta. <3


Kevyttä iltalukemista. ;)
- Eveliina

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Relax.

Hei,

Okei. Tehdään tänään näin, RENTO blogi! Eilinen oli aika rankkaa tekstiä jollekin, tiedän, mutta... Jep! :) Eli tänään oli Benyaminin nimiäiset, oli aivan ihana tapahtuma, jossa Imaami lausui rukouksia ja hänen 2-vuotias tytär teki rukousasennot upeasti, oli aivan syötävän suloista!  Juhlaan saapui myös Einin edesmenneen parhaan ystävän mies ja lapset + hänen äiti, joka oli niin ystävällinen ja ihana, voisin aivan hyvin kuvitella olevani hänen kanssaan erittäin hyvissä väleissä! :) Kun lähdin hän tervehti minua sillä kauniilla tervehdyksellä, jonka Jumala on meille Muslimeille säätänyt keskenämme sanottavaksi: Salam Aleikyum! Todella mukavat juhlat! :)
Aisha oli aivan taivaissa ja leikki pienten lapsosten kanssa ja nyt vain toivoo, että itsellä menisi kaikki sen verran hyvin, että pystyisi yhden vaavin lisää pyöräyttämään. ;) Aishalle ystävä jakamaan elämän tyrskyt ja onnet, samat arvot, sama veri ja kasvatus. :))
Myöhemmin Milla-siskoni tuli kylään ja otettiin muutamia kuvia, jotka lisäsin tuohon alle. Oli muutama aika onnistunut syksyinen kuva! Millan kanssa oli hauska viettää pitkästä aikaa laatuaikaa! <3 Kiitos kuvista ja hauskasta seurasta!
Ja eilisestä blogista sen verran, että ne jotka siitä vetivät herneen nenäänsä, ei ole minun keksimääni juttua, vaan ihan mitä olen kuullut puhuttavan. Ja jos joku osaa lukea, on se aivan selvää tekstiä, ja puhun siinä lähinna tädistäni. Mutta kaikilla ei sitä semmoista ns. juonessa pysymisen taitoa ole. Mutta toivottavasti kun muutaman kerran lukaisee, siinä mainitaan: hän haukkui ja etenkin tätini. Ja juttu jatkuu siitä... Mutta okei, tottakai voi osua arkaan paikkaan, kun kirjotellaan rakkaimmista, mutta on myös paha kun haukutaan rakkaimpia! <-- viitaten minun rakkaimpiini. Mutta jokaisella on oma näkemyksensä asioista, ymmärrän.

Ja sitten ne kuvat:





















- Eveliina

lauantai 13. lokakuuta 2012

Juuri niin.

Moikka!

Tänään on ollut oikein kiva päivä tyttären kanssa. Päivä sujui sutjakkaasti ja sain aikaseksi ottaa kaapin kätköistä espresso/cappuccinokeittimen kaapista ja tein itselle ihanan cappuccinon. :) Oli ihanaa ja rentouttavaa nyt kun kylmätkin ovat saapuneet. 

Mutta sitten vähän syvällisempiin asioihin... 


Elämän epäreiluus kyllä joskus on maailman ärsyttävin asia, vieläkään ei tiedä, kuka on puolellasi ja kuka oikeasti vettuuntunut Islamistani. Sitä alkaa miettimään, että mikä tässä kaikessa on se paha? Miksi ihminen ei saa tehdä parannusta, ja miksi aina mieheni saa kaiken syyn siitä, että minusta tuli Muslimi? Eikö minulla muka ole omaa järkeä ja päätäntävaltaa? Ehkä minun elämässä on asioita, mitä ulkopuoliset eivät tiedä, mikä sai minut hakemaan jotakin muuta elämääni? Lohtua, suojaa, apua ja johdatusta. Ehkä. Mutta eivät he sitä ajattele, rasisti kasvattaa rasisteja, epäilijät pysyvät aina epäilijöinä. Ja katkera ihminen katkeroituu lisää. Olen aina ollut/yrittänyt olla hyvä sydäminen ja auttavainen, ja nyt kaikenlisäksi vastuuntuntoinen. Olen lapselleni loppuun asti hyvä esimerkki ja hyvä kasvattaja, vaikka se tarkoittaisi, että menetän kaikki Teidät epäilijät/haukkujat. Ei se haittaa. At least I got my family.





-Eveliina

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Vauva vieraita tulossa! :)

Hei lukijat,

On kulunut kauan taas kun olen viimeksi kirjoittanut, mutta halusin kirjoittaa vasta, kun olen saanut joitain kuvia aikaiseksi. :)

Eli päivät ovat kuluneet kaupungissa ihaillen uusia syysvaatteita. Einin kanssa käytiin juuri joku päivä ja löysin Aishalle leluja ja vaatteita, oli muuten ensimmäinen kerta kun menin kaupunkiin ilman Aishaa, ja oli kamalaa! Aisha oli mummulla hoidossa. Oli niin yksinäinen olo ja mietein kenelle puhun linkka matkan ja ketä vahdin. Oli todella outoa.  Mutta pääasia on että Aishalla oli ollut hauskaa ja oli kiva viedä tuliaisia hänelle. :)
Huomenna ja ylihuomenna on tiedossa vaavin hoitoa, kun Eini antaa vauvansa hoitoon meille, kun hänellä on nimiäisten järjestelyt kesken. Minusta ja Basristakin tulee semmosseet epäviralliset kummit, Muslimithan ei periaatteessa semmosseehen usko, mutta me ainakin haluttiin suostua, koska ei lasta kuitenkaan kasteta, ja lapsi on myös Muslimi. :)
Oli outoa, miten kun menin kauppaan Aishan kanssa ja olin pukeutunut tuohon turkoosiin huiviin, joka näkyy alhaalla, ihmiset tuijottavat ja jopa paheksuvatkin, oli toki joitain ihaileviakin katseita, huivia kohtaan siis, mutta kuitenkin, en ymmärrä mikä siinä voi olla niin kauheaa. Kaupungissa kun olin, sain jopa joltakin myyjältä kehuja sen väristä, mutta useimmiten ihmiset vain tuijottavat. Siinä yleensä onkin se suurin syy, miksen käytä joka päivä hienoja huiveja, vaan minulla on yleensä tylsä musta huivi. No, toivottavasti Poriin saapuisi kauhea määrä Muslimeita, jotka käyttävät huiveja, että täälläkin meitä alettaisiin kohdella kuin normaaleita ihmisiä.

Sitten alhaalla joitain kuvia, mitä sain aikaiseksi ottaa:

Päivän vaatteista hieman kuvaa. :)


Kuvan lisäsin siksi, että siinä näkyy tuo minun beige Objectin takki
jonka hankein 30 €:lla Zalandosta. (OVH 79,95) eli oli aika löytö.

Näillä meikkaan useasti itseni. Uusin hankinta Eyeliner MaxFactorilta.
Sekä Maybellinen Color Tattoo voidemainen luomiväri, värinä kulta. On suosittu väri sitten, kaikista paikoista oli ostaessani melkein loppu. 

Christina Aguilera Collection. Olen hieman Christina-friikki. :)
Synttärilahjaksi tiedossa uusin hajuvesi äidiltäni, Red Sin, jota en
malta millään odottaa. :)


Kynsilakat ovat yksi intohimoni. Ensimmäistä kertaa elämässäni
kynteni ovat niin hyvässä kunnossa, kiitos käsin tiskauksen, että
haluan lakata ne jatkuvasti, ja mieluusti eri värillä Uusin hankinta on
Goshin kynsilakka, värinä Rusty, mieheni osti sen minulle 5 €:lla. (ovh 9,90)
Levittyy kuin unelma ja on yksi parhaista merkeistä, joita olen kokeillut.

Siinä kynsilakat joita on vielä jäljellä. :D Näyttää aivan pieneltä
armeijalta. :)

Mutta tämä postaus oli kai tässä, olen iloinen, että sain jakaa jotain taas itsestäni kanssanne. :) Kiitos kärsivällisyydestä yhä, olen oikeasti aika kiireinen kotiäiti. :)) Ja postausehdotuksia ottelen myös ilomielin vastaan! 

- Eveliina