lauantai 30. kesäkuuta 2012

With all my heart: I love You!

Tää päivä olikin sitten mulle oikein sisko-tytärpäivä! Eilen yökyläilemässä rakas 9-vuotias siskoni (mun suorasanainen mitään salaamaton pienin pikkusisko. :) ), joka tuli leikittämään mun tytärtäni ja tänään vanhempi siskoni Milla 14-vuotta. (THE DIVA!) :) Hauskaa on ollut kyllä. 
Molemmat siskot on niin söpöjä ja hyväksyviäkin vielä. Ei ole kyllä koskaan tarvinnut pelätä, että kun minusta tuli muslimi, että nää plikat mut hylkäisi! On ne niin mahtavia plikkoja! <3 Olen iloinen, että saan olla heidän isosiskonsa ja auttaa ja opettaa heitä. Rakastin heitä ensimmäisestä silmäyksestä lähtien ja haluan olla heille paras mahdollinen sisko, hyvä esikuva ja luotettava ihminen, jonka kanssa on hyvä jakaa elämä. :) Ja sen mukana tulevat ongelmat, esteet ja onnet ja onnistumisetkin. :)
Mielestäni sisko suhde on sellainen, mikä ei ainakaan koskaan katkea, jos sen tekee hyvin. Vanhempien luota tulee muutettua pois, lapset muuttavat sinun luotasi pois. Mutta siskolle, hyvälle sellaiselle, on aina ilo soittaa ja pyyttää kylään tai muuten vain purkaa ajatuksiasi vaikka puhelimessa. Sisko kuuntele aina ja on kannustava, ja suorasanainenkin, koska tietää että sisko on sisko. Kyllä mun sisko kestää. :) Ja tietää, mikä minä olen. Sisko tuntee toisen sataprosenttisesti. Jopa melkein parhaiten, kuin kukaan muu. <3 
Minulla on ilo ja kunnia sanoa, että minusta tuntuu, että itse olen onnistunut tässä tehtävässäni kyllä aika hyvin. Olen ylpeä, että Jumala teki minusta isosiskon. 
Sisko suhde ei saisi koskaan mielestäni kehittyä sairaalloiseksi idoloinniksi, vaan isosiskon tehtävä on vakuuttaa sisko(i)lleen, että kannattaa olla oma itsensä, vaikka kuinka haluaisivat olla kuin isosisko. Kuitenkin elämässä ei pidemmän päälle pärjää matkimalla, eikä sellainen elämä voi tuntua luonnolliselta kenellekään. On kyllä joskus säällittävä katsoa, kun sisko suhde muuttuu tuollaiseksi. Tuntuu, että elämä käy liian rankaksi jopa molemmille osapuolille.

Kevyesti tiivistettynä voisin sanoa, että vaalikaa sisarussuhteitanne. Älkää olko kateellisia heille, vaan olkaa iloisia siitä kaikesta, mitä he saavuttavat, ei myöskään kannata matkia liikaa heitä, vaan pitäkää yllä tervettä suhdetta. Luottakaa toisiinne, olkaa ystävällisiä ja avuliaita. Rakastakaa! <3 :) Mielestäni maailmassa ei ole melkein mitään niin kaunista, kuin hyvä sisarussuhde!

Love You My Little Sisters.

-Eveliina



tiistai 26. kesäkuuta 2012

Toivo elää.

Pitkästä aikaa päätin hieman purkaa ajatuksiani... 

Miten hauska onkaan elämä, kun muutut eri ihmiseksi? Katsovat ihmiset sitä jotenkin pahalla, vaikkeivat olisikaan olleet koskaan ystäviä. Yhtäkkiä kaikilla on mielipide ja kaikki ovat huolissaan ja vihaisia muutoksestani. Outo sinänsä, harmittaakohan ihmisiä OIKEASTI niin paljon, että joku osaa olla juomatta ja että joku yrittää parhaansa mukaan vain hoitaa omaa perhettä, eikä käydä bailaamassa, hermoilla, unelmoida että sais lapsen hoitoon, jotta pääsisi ite töihin tms... On ihmeellistä.
Oli yksi tapaus tuossa hammaslääkärissä kun kävin, vanha tuttuni kenen kanssa en varmaan kunnolla ollut elämästä puhunut seitsemään vuoteen, näki mut siellä ja tuli juttelemaan. Näki kauheaa vaivaa mun huivista ja Islamistani. Ihme juttu. Ja tämä kyseinen henkilö ei ole ite muuttunut sitten senttiikään siitä, kun hän oli kasi luokalla. Varoitteli kovin, että on näillä Islamiin kuuluvilla miehellä tapana olla useampi vaimo, vähän niinkon vinkkinä, että varo vaan. Ja oli kaikennäköstä, että hän on ihmetellyt mun kuviani Facebookissa, että ennen Eve oli niin muodikas mitä sille nyt on tapahtunu? Ei kyllä jaksaisi aina selitellä, eikä sinällään tarviskaan, mutta kun vaan tarvii! En halua taas jäädä alakynteen, ja antaa heidän tehdä oma päätelmänsä, etten muka olisi näin onnellinen. Haluan että TÄSTÄ LÄHTIEN kaikki vaan hyväksyy sen, mikä olen. Ihan sentilleen niin, prikuulleen! Nimittäin en ole tulossa tästä muuttumaan enää entiseksi huonoksi itsekseni KOSKAAN! Ja se on lupaus ja tosi. :) Olen itseeni erittäin tyytyväinen näin ja myös muidenkin pitäisi, onhan niitä kateellisia ja ihmettelijöitä, mutta niiden hyväksyntää haluaisin jotka kuuluvat lähiperheeseeni, tai oikeisiin tuttuihini, jos he kerran väittävät välittävänsä, on heillä myös velvollisuus ottaa minut vastaan sellaisena kuin minä olen, elämäähän eletään vain kerran, ja sen tulisi elää niin, että elät sen itsellesi, et muille. 
Mitä siitä tulee, jos jokainen ihminen alkaa miellyttää muita, eikä ajattele koskaan mitä MINÄ haluan? Kuinka usein olette ajatelleet näitä asioita TE valittajat ja haukkujat? Miksi minun tulisi nyt luopua kaikesta, mikä on minusta paremman ihmisen tehnyt, kun TE sanotte niin ja se ei ole TEISTÄ hyvä? Mitä TE olette siitä puhumaan, kun hyvä kun ennen moikkasitte? Ottaa päähän joskus enemmän ja joskus vähemmän.. Mutta onneksi olen vahvempi, mitä he varmasti kuvittelevat. 
Jonakin päivänä voin melkein luvata, että kun laitetaan minun kulttuuri heidän kulttuurin rinnalle, heidän lapset  esimerkiksi ryyppää ja polttaa, minun ei. Niinkuin se tytteli siellä hammaslääkärissä sanoi, että lapsuudessa/nuoruudessa saa tehdä ite valinnat,  eikä äidin kuulu niihin puuttua, vai miten se meni? 


P.S. MUN TYTTÖ TEKI ASIANSA ENSIMMÄISTÄ KERTAA POTALLE TÄNÄÄN, JIPII! <3 :))

- Eveliina


maanantai 18. kesäkuuta 2012

Rakas lapseni, halusin kirjoittaa Sinulle, koska jos joskus aika minusta jättää vielä, kun olet pieni etkä ymmärrä, haluan kertoa sinulle mitä sinä minulle merkitset. 
Olet minun nuppuni, joka sai alkunsa puhtaasta rakkaudesta. Yritimme sinua kovasti ja kun vihdoin saimme kuulla sinusta, alkoi äidissä suuri muutos, siis parempaan. Äitisi päätti muuttaa elämäntapojaan ja käyttäytymistään, jotta sitten jonakin päivänä, kun ymmärrät asiat, voit olla ylpeä että sinulla on kunnon Mami, joka on kiinnostunut elämästäsi, kuuntelee sinua oikeasti ja täyttää aina kaikki lupauksensa. Otin elämäntehtäväkseni olla sinulle hyvä esimerkki ja halusin sinulle vain parasta.
Sinun kanssasi oli päiviä, kun olin tulla hulluksi, kohelsit hirveästi ja et totellut, mutta silti aina kun päivä tuli päätteeseen, yritin muistaa joka kerta katsoa sinua silmiin ja sanoa että rakastan sinua niin. Olit mamin auringon paiste ja elämän valo, ilman sinua ei olisi ollut mitään. Sait mamin aina kyyneliin kun teit kaikennäköistä hauskaa ja avuliasta jo yhden vanhana. Olin niin ylpeä sinusta jo heti kun synnyit, mutta kun hieman kasvoit olit kyllä jotain aivan muuta. En ollut koskaan tavannut yksi vuotiasta, joka olisi kuin sinä. Olit erittäin toimelias ja sinussa oli jotakin taikaa, joka sulatti kaikkien sydämet. 
Kukaan tässä maailmassa ei voisi ottaa sinun paikkaasi minun sydämessäni. Tiedän, että joskus mami oli väsynyt ja kiukkuinen, mutta toivon, että ymmärrät, että mamilla oli vain niin paljon jaksamista, että aina ei vaan voinut olla pirteä, vaikka kuinka yritin. Muistan vieläkin muutamat kerrat kun huusin sinulle jostakin ja sinä hymyilet tekonaurua, jotta saisit mamin leppymään ja kerran et saanut, ja siitä mamilla on kauhean paha mieli, silloin vain oli rankka päivä. Olen pahoillani. <3 Olet rakas kaikesta huolimatta, toivottavasti et koskaan luule toisin, tiedä että olet minulle se joka muutti minun elämäni suunnan parempaan, ja sai minut ryhdistäytymään ja jonakin päivänä Babikin kertoo sinulle, että miten olet pelastanut minun elämäni. Saat olla itsestäsi erittäin ylpeä. :) Ja minäkin olen, sait meidän koko perheen yhdistymään lopullisesti ja toit valon meidän perheeseen. Piristit jokaisen päivää. Aisha-rakas en voi sanoin kuvailla, kuinka harmissani olen jos en saisi nähdä sinun kasvavan. Voin vain kuvitella, että mihin kaikkiin asioihin pystyt kun olet koululainen tai aikuinen, kun jo nyt olet niin kykeneväinen ja älykäs. <3
Jos jostakin syystä Jumala päättää, että on minun aika mennä ennen kuin kasvat aikuiseksi tai edes isoksi tytöksi, tiedä että katselen sinua taivaalta joka päivä ja itken ylpeyttäni muiden jo edesmenneiden sukulaistesi kanssa. Ja joka yö rukoilen puolestasi, että saat hyvän ja pitkän elämän täynnä siunauksia, olethan sen ansainnut. Yritän suojella sinua pahalta, ja jos pystyisin ohjaisin sinua jopa taivaasta käsin. 
En halua edes ajatella, miltä tuntuisi kun en enää saisi olla äitisi, enkä saisi ottaa sinua syliin ja kertoa kuinka rakastan... Toivottavasti se päivä ei tulisi liian aikaisin. Rukoilen, että saan kanssasi kaikki vuodet, jotka vain vanhenemistani kestän. 
Rakas lapseni, sinua parempaa ei ole eikä tule. En olisi missään vaiheessa voinut kuvitellani saavani parempaa lasta ensimmäisekseni. <3 Sulan, kun näen sinut ja sulan kun halaat minua. Olet rakkaani, enkelini joka lähetettiin minulle. Lahja, jota parempaa kukaan ei voi saada. Rukous johon vastattiin. Ja vielä sinulle suotiin niin hyvä isäkin. :) Kiitos kultani, että sain sinut lapsekseni ja olet mikä olet. 

Kirjoitin tämän, koska kuulin, että tuttuni paras ystävä kuoli viikko synnytyksen jälkeen, jättäen jälkeensä yhteensä kolme pientä lasta. Haluan varmistaa, että saat tietää, että rakastin sinua AINA! Ihan millainen olit, omana ihanana itsenäsi.

I hope life treats you kind 
And I hope you have all you've dreamed of. 
And I wish to you, joy and happiness. 
But above all this, I wish you love. 

SHUME TE DUA SHPIRT! <3 TI JE ME E MIRE NE GJITH VAJZAT NE BOT!




perjantai 15. kesäkuuta 2012

Courage is all You need. :)


 I have had an urge to encourage my sister in faith with their faith. I myself am a reverted muslim from Finland and have dealt with a lot of problems concerning my faith and practicing it. Starting with the people in my country, they totally like abandoned me for becoming a muslim, I wore my Hijab and they turned their backs on me. Some of my friends turned out racist, some of them just didn’t understand that I didn’t have the same time, that I used to, because now family comes first. J
Some of the things that has happened to me I wanna share to You. I went and picked my new passport, where I wear my Hijab, and the woman who affirmed the passport asked me “What is the intention of this scarf?” There I am explaining and wondering myself: There is no intention, this is a way of life!
The worst thing ever happened to me was in our local grocery store. A man my mom knows was drunk and started chasing after me yelling to me why I wear the Hijab, I am much prettier without, does that Neziri guy force You to it? Why can’t You be normal like us? Your husband will beat You and oppress You! And imagine, the store was full of people and I was waiting to pay my groceries. But all I could do was to smile a bit and say: “We muslims are as normal as you are.”  And these situations have always continued in here. Even my family I think is wishing me sometimes to go back the way I were before. It's hard sometimes to see, that they don't get it.
I myself decided after all the backbiting and hardships, that I just don’t care, that is the best medicine for those people, that are always looking and commenting: “What is this scarf?” “Take the rag off, it’s ugly.” I just smile politely and say I am a muslim and I am proud of it, it is who I am and it’s making me a better person and brings me closer to Allah, Subhana Wa Tala. If You would look back on the days, when I hadn’t met my hubby, who introduced me to Islam, I was a mess. Now I feel I am in a so much better place with myself, and I can not understand how people can have so wrong attitudes and so wrong ideas what Islam is? It is making my heart ache and I get angry even.  I just wanna heal the world from all this muslim-hatred.
Final words to all the sisters out there, who are dealing with either hardships like me, or are not wearing the Hijab because they are a bit afraid, I say: Keep Ypur head high and stay strong,  Do it if You want it! It will in the end make You so proud of Yourself, It will bring You light that falls from the sky and will shine on Your face. It makes You beautiful and unic. It makes You strong and respectable, it makes You who You always were: A Muslim!

Forever and Always so Proud to be A Muslim
-Eveliina 

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Writing in english...

Today me, my daughters and my Husband went to turku, it's a  near city in Finland. And I was ouh so happy, that I would see some Muslims! :D Sounds pathetic, but we do not have so many muslims in Pori where I live.
So there we went, and I started looking for Muslims, so happy maybe I could greet them with the Magic Greeting and would be so proud to have a smile from some of them. (Of course I am talking about  female Muslims.)
But then I looked and noticed, there are three kind of Muslims here in Finland, that I know of: There are the Somalis who think they are following the religion the right way and every other is following it the wrong way, then there are the Afgans, Iranians and all these who came to Finland from hardships in their own country and are wearing only black, and then lastly there are the modern Muslims, but they are so modern, that they have a bit of western in them already, so they are a bit envious.
So the Somalis don't even look at me, and the second group go by me and look and start to talk really fast something that I don't understand but seems to me like they are saying: "What the hell is that? Did You see, Don't look, You will get sick, she doesn't know, where we come from! We are from the blessed land, and she shouldn't wear colors!" That's how I feel they are talking cos the tone of their voice is so fast and very angry. And the third group just stand there staring at my clothes from head to toe and also start speaking their language together. 
I don't get it, we should be the same. All of us are the same but with different spices. Us Muslims should concentrate more on being nice to each other, in the Holy book of Quran there reads that we should greet each other always with that blessed greeting: Salam Aleikyum! Let all Your own problems vanish and let every one in, we are in the end A Family! Strong and united, protecting, learning and obeing the same religion. But some of us just do it differently. Let every Muslim do their own thing, it doesn't matter if it's perfect for You, what matters is that we all are doing what we think is perfect for us. This would be good place for the sentence from a song "One" from U2 and it goes: We are one, but we're not the same.

Let's make peace Together Sisters! <3 :) I am still waiting for that smile! 

- Eveliina

I added couple pictures of me and Aisha, my daughter. :) She is so sweet wearing my scarf! <3 :) It is so cute how they wanna imitate You. 

This is Aisha playing with mummy. :)


Muslim style!



maanantai 11. kesäkuuta 2012

Outo päivä?

Tänään oli taas niitä päiviä, jolloin aloin ajatella kuinka paljon haluan muuttaa pois tästä maasta. Ei vain viihdy enää.. Muslimiksi tulon jälkeen en enää ole kuulunut tänne ja kaipaan samallaista sukua itselle, kuin mitä miehelläni on ja siis nyt tietty mullakin kun olen hänen kanssaan naimisissa. Tuli nämä asiat mieleen tänään kun menin mun äidille, käyn siellä aika usein kuluttamassa aikaani, kun mullahan ei noita ystäviä ole. Ja muuta paikkaa ei ole, missä voisin hieman sosiaalistua ja missä Aishakin voisi leikkiä.  Mutta oli aikamoinen vastaanotto, kun isäpuoli avasi oven ja totesi: "Älkää kauan notkuko täällä!" Puhui siis myös mun veljestä, joka on siellä kanssa aina, jopa enemmän kun mä. Mutta silti, kuka sanoo noin? Aloin jopa miettiä, että taitaa olla tuo äiti kulta valittanu siitä, että käyn liian usein. Mutta no, eipä tarvi vähään aikaan mennä. Ainakaan kun isäpuoli on kotona, kun ei näytä tykkäävän!
Olin kyllä niin pettynyt, mikä se minun vikani on jos oma elämä potkii persuksille? Älkää minuun ruvetko purkamaan omia ongelmianne, kun ette niistä olisi edes valmiita luopumaan ja hei! Mä haluisin vain jutella ja olla, en pyydä mitään, en ole mitään vailla, muuta kuin juttuseuraa. Et kiitos vaan siitäkin päivän pilaamisesta kyseiselle henkilölle. Onneksi ei Aisha tajua, mitä se jorisee kun puhuu väärää kieltä!
Mikä kulttuuri on tämä, kun ei haluta tavata? Ei haluta olla toiselle avuksi, jos toinen on yksinäinen? Käy juhlapyhisin ja pysy muuten poissa?! Niinkö se menee? Menköön. 


Olen erittäin ylpeä siitä kulttuurista, johon olen itse tutustunut, (en väitä olevani täydellinen, on huonoja päiviä kuin muillakin ja jotkut asiat harmittaa niin kuin muitakin ja joskus jopa tulee sanottua tyhmiä asioita,)  ehkä se sitten omaa perhettä harmittaakin, ei siis siskojani vaan niitä muita. En vain tajua, miksi jos minusta tuli parempi ihminen, kuin mitä olin, miksei vaan voi olla onnellinen mun puolesta? Ei se alkoholista luopuminen, ja huonojen elämäntapojen; bailaaminen, irtonaiset suhteet yms... luopuminen ole pahaksi. Jos joskus joku ymmärtäisi, että olen löytänyt rauhan itseni kanssa vihdoinkin, kaikkien koulukiusaamisten, ongelmieni ja sekavien ajatusteni jälkeen tuli Islam, joka saa minut joka päivä itkemään sen suvaitsevaisuudesta, jos ihmiset vain tietäisivät mitä se toden teolla on, eivätkä vain olettaisi. Ohhojjaa... Taitaa olla vain Eveliinan unta tällainen.

Kiitos.

Ja siis tässä ohessa myös se mun suklaakakkuresepti, jonka löysin netistä ja jota hieman itse muokkasin.

Suklaakakku
n. 30 g tummaa leivontasuklaata
1,5 dl kaakaojauhetta
4,5 dl kiehuvaa vettä
7 dl jauhoja
1 ¼ tl soodaa
¼ tl leivinjauhetta
2,5 dl sokeria
2,5 dl fariinisokeria
2 dl sulatettua suklaata (oman valinnan mukaan joko tummaa tai maitosuklaata)
2 isoa kananmunaa
1 tl vanilja-aromia
Kuorrute
n. 300 g sulatettua suklaata, taas valinnan mukaan
4 dl voita, itse laitoin jotain 300 g
7,5 dl tomusokeria
1 tl vanilja-aromia
Ohje:
Lämmitä uuni 175 asteiseksi. Voitele 2x20 cm kakkuvuoat. Yhdistä pilkottu suklaa ja kaakaojauhe. Lisää kiehuva vesi ja sekoita tasaiseksi. Siivilöi jauhot, sooda ja leivinjauhe erilliseen kippaan. Toisessa kulhossa sähkövatkaimella sekoita molemmat sokerit ja sulatettu suklaa, sekoita n. 2 minuuttia. Lisää kananmunat yksitellen. Lisää joukkoon vanilja. Muista jokaisessa vaiheessa sekoittaa hyvin tasaiseksi. Lisää jauhoseos neljässä osassa ja vesikaakaosuklaaseos kolmessa. Vuorotellen. Aina hyvin sekoittaen. Jaa taikina kakkuvuokiin.
Paista kakkuja noin 30 minuuttia, tai kunnes testitikku tulee puhtaana takaisin kakun sisältä. Anna jäähtyä 20 minuuttia vuoissa ja sen jälkeen ota vuoat pois ja anna jäähtyä kokonaan. Samalla voit valmistaa kuorrutteen.
Sulata suklaa. Jäähdytä.
Sähkövatkaimella vatkaa voi vaahdoksi ja lisää sitten tomusokeri hitaasti vatkaten. Lisää joukkoon vanilja. Vatkaa hyvin. Tämän jälkeen lisää joukkoon sulatettu jäähtynyt suklaa.
Leikkaa kakut puoliksi. Kokoa niin kuin tekisit normaalia täytekakkua. Itsellä kuorrutteesta tuli jotenkin ns. klimppimäinen, joten käytin kasteltua veistä tasoittaakseni kuorrutetta ja ripaus kärsivällisyyttä oli mukana. J Lisäsin vielä reunoille hasselpähkinärouhetta ja valkosuklaa tekstiä. J NAM NAM!

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Leipomisia ja rakkauksia. :)

Hauska päivä takana, vispipuuro, fetajuustoparsakaalipiirakka, kanapasta, suklaakakku ja tonnikalaleivät valmistettu. :D Okei, innoistuin ehkä hieman, mutta rakastan väsätä kaiken näköistä kivaa ruuasta. Varsinkin ton  suklaakakun teko oli oikeen nautinto, vaikka kuorrutetta ei kauhean helppo ollut levittää. 
Tää päivä meni äitini tykönä Aishan kanssa ja aika riensikin kuin siivillä. Harjoittelin samalla siellä ollessani Milla-siskoni kanssa laulamista, kun hänellä oli tänään ensimmäinen laulupostausvideo edessä. :)) Hyvin se meni kyllä. Kannattaa käydä kuuntelemassa.: dreams-milla.blogspot.com. Olen niin ylpeä, että hän uskalsi tuon tehdä, toki taas tulee varmasti riittämään niitä tyhmiä ihmisiä, jotka heti menee ja lyttää Millan unelmat ja nautinnon laulamiseen, mutta mäpä sanon, että Milla, sun kannattaa jatkaa vaikka kuka sanoisi mitä. Minustakin minun serkku sanoi, että pää tulee kipeeksi ku laulat. :D Ja silti jatkoin, who cares what they think, I love it! <3 Muiden mielipiteet voi kuunnella, muttei kannata ottaa itseensä, jos tuntuu siltä, et ite haluaa jatkaa, siis tää pätee ihan kaikessa. 
Sit me hieman ulkoiltiin tänään ja Milla napsasi minusta taas kuvan, kun olin ostanut uuden mekon, mun lemppari tähän mennessä! 

Tässä siis tää jättimäinen kakku! :) Suklaakuorrute ja muutenkin kokonaan suklainen kakku.
Valkosuklaalla kirjotin nopeesti siihen E <3 B. :)) 
Kanapastaa. <3


Iltapalaksi tonnikala-ananasleipää.
Ei tästä enää näin paljoa oo jäljellä! ;)

 Intohimoni on kyllä ehdottomasti leivonta! Ja minusta on hienoa, etten oikeastaan koskaan leivo mitään itselleni, vaan ne menevät aina parempiin suihin. :P Tuo suklaakakku taitaa päätyä Nooran suikkiin. ;)) On ihana saada lapsille sellainen olo, että he ovat sellaisessa kodissa, missä tuoksuu ihanat ruoan tuoksut. 

Aishalta kysyttiin, että missä Aishan kasvot? Ja tyttö teki työtä käskettyä ja näytti! :D Kyllä tuo riiviö vaan tekee mun elämästä elämisen arvoisen, jokainen päivä hänen kanssaan on kuin uusi seikkailu, ja kai se vähän niin kuin onkin?

I don't ever wanna let go. <3






Lapselleen tekee mieli antaa kyllä kaikkensa, ja minulla on aina sellainen tunne, että kun kosketan tai halaan Aishaa, yritän oikeen ajatella, että toivottavasti pystyn kosketuksellani välittämään hänelle, kuinka häntä rakastan. Aamun "hyvää huomenta"-suukko aloittaa minun päiväni ja iltapusu Babin (isän) poskelle lopettaa hänen päivänsä. Rakastamme tuota pientä olentoa niin kovin. Hän on ollut meille siunaus ja on kunnia saada hänet ensimmäiseksi lapsekseni. <3 :)

H&M mekko 19,95. :)


















Olin kyllä todella onnellinen tänään kun oikei aloin ajatella, kuinka onnellinen saan olla, että minulla on perhe, myös äitini puoli. On vaan niin ihana ajatus, että tiedät että joku on aina siellä, kun tarvitset. Ja etenkin kaikki kunnia menee mun miehelleni olemassa olostaan taas kerran. Shume Te Dua! <3 

- Eveliina

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Elämän epäreiluus on joskus ihmetyttävää.

Elämä on epäreiluu joskus. Mua on alkanut niin paljon ketuttamaan joidenkin ihmisten käytös... :< Siis mun siskosta voisin alottaa, se on joutunut kokemaan kaikenlaista koulukiusaamista yms.. Okei se osaa olla joskus aika dramaqueen, et siitä saa varmasti helpon kiusattavan, mutta silti! Muutkin ihmiset joutuu kärsimään hirveästi nykypäivänä. On kauheat ulkonäkö paineet ja koko ajan yritetään miellyttää muita ihmisiä ja unohdetaan koko ajan se kaikkein tärkein: Mitä minä haluan? Millainen minä haluan oikeasti olla? 
Haukutaan pempun muotoa, hiuksia, jos ne on jäänyt vähän pystyyn, silmiä, nenää, kaikkea mitä vain voit keksiä. Nykyään melkein jopa lihavat jätetään rauhaan, kuin silloin kun minä olin pieni, lihavat saivat kärsiä. Nyt saavat kärsiä ne, jotka eivät istu johonkin muottiin. Vai väitättekö, että kun kävelette kaupungilla esimerkiksi ja katsotte ympärillenne, että ette huomaa kuinka jokainen nuori muistuttaa pukeutumisellaan ja ulkonäöllään muita, ainakin melkein kaikki.
Ja kaiken a ja o oli, kun menin kaupungille yksi päivä ja kävin yleisövessassa, se oli aivan täynnä nuoria tyttöjä suoristamassa hiuksiaan kaupunkiin mukaan otetulla suoristusraudalla (kuka ottaa suoristusraudan mukaan kaupunkiin?) ja sitten kuulu äänet: onko sulla lakkaa? Onko sulla ripsaria? Entä onko mun tukka hyvin? Näytänkö kamalalta? Tuleeko teille koskaan sellainen tunne, että näytätte TEIDÄN mielestä hyvältä, mutta silti on vaan pakko mennä kysymään mielipide joltakin muulta? Itsevarmuutta tytöt ja naiset! Oikeasti, se kannattaa! Olen niin paljon yrittänyt puhua siskolleni siitä, että ei kannata haluta olla kuin muut, vaan etsi se oma juttusi, äläkä anna muiden lannistaa sinua, koska nykypäivänähän koulukiusaamisessa voi olla jopa enemmän kyse kateudesta.
Sitten on niitä ihmisiä, kun ei vain voi tehdä mitään ilman siskonsa hyväksyntää, siis ei mitään. Tunnen jopa yhden. ;)) Miksi aina se sisko? Minultakin tämä kyseinen henkilö kysyy, että onko tämä hyvä näin? Vastaan, että mun mielestä on. Ja sitten se menee kuitenkin ja kysyy siskolta ja sanoo minulle, että ei se ollu hyvä. :D Siis miksi edes kysyt sitten minulta? :)) On mennyt kauheaksi epävarmuudeksi tää maailma. Monet nuoret tytöt ei anna itselleen lainkaan krediittiä itsestään, vaan antavat muiden päättää millaisia he saavat olla. Tähän loppuun sopisi hyvä sanonta: "Jotkut yliarvostavat sitä, mitä he eivät ole ja aliarvostavat sitä, mitä he ovat." 
 

Eli minusta jokainen voisi miettiä, miten näkee itsensä ja miksi? Kuka sinusta on tehnyt epävarman? Miten voisin parantaa omaa epävarmuuttani? Uskaltaisinko kokeilla jotain sellaista, mitä olen aina halunnut kokeilla ulkonäköni suhteen, enkä välitä mitä muut minusta ajattelevat? 
Rakkaat tytöt ja naiset, etenkin tytöt! Kokeilkaa joskus olla toisillenne mukavia, lopettakaa iankaikkinen kilpailu ja toisten lyttääminen. Aina karmalla on tapana tulla takaisin, eli jos sinä kiusaat jotakin, sinun osaksesi tulee jotakin epäonnea ja se kiusattu tulee vielä jonakin päivänä näyttämään sinulle närhenmunat! Sitä mieltä mä olen, koska mulle kävi niin. Olin kiusattu ja kiusaaja, ja molemmat tapahtuivat minulle. Epäonni ja että sain kuitenkin sen jälkeen sanoa jollekin katso minne minä olen elämässäni päässyt?

-Eveliina

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Pay It Forward.

Eilen siskoni oli yökyläilemässä ja pidettiin hauskaa oikein kunnolla pitkästä aikaa. Tuli ihan vanhat ajat mieleen, kun asuin vielä yksin ja otin usein siskojani yöksi. <3 Siskot ovat kyllä erittäin tärkeä osa minun elämääni ja monelle muullekin sisko on aina se, jolle voi kertoa asioita ja jonka työ on aina hyvä mennä esimerkiksi jos vanhempien kanssa on riitaa tms... :) Perhettä tulisi muutenkin enemmän arvostaa ja sisarussuhteita pitää yllä. Muistan itsestäni ainakin, kun vanhin pikkusiskoni syntyi ja näin hänet ensimmäisen kerran, päätin heti että haluan olla hänelle hyvä isosisko ja roolimalli. Auttaa häntä vaikeissa asioissa ja tukea kaikin mahdollisin tavoin. 
Tällaisista asioista mieleeni palasi yksi elokuva, jonka nimi oli anna hyvän kiertää. Ajattelin, että miksi ihmiset ei tee niin? Yksi tekee kolmelle ihmiselle jotakin hyvää, jonkun palveluksen. Ja ne kolme täytyy laittaa hyvän kiertämään jokainen vuorostaan kolmelle ja niin edelleen, (yllä kuva siitä.) kuka lähtisi mukaan tähän? Uskaltaako joku? Minä lupaan ainakin yrittää jollakin tavalla auttaa kolmea ihmistä niin, että saisin heidätkin auttamaan muita. Olisi ehkä jännittävä kokeilla, jos saisi jotain hyvää aikaiseksi. Minulla on kauhea hinku saada jotain muutosta aikaan ihmisissä, ei vain tiedä mistä aloittaa. Nykyajan ihmiset, etenkin nuoret, on menneet aivan piloille. Jokainen tarvitsee mielestäni, ainakin melkein jokainen, jonkunlaista herätystä elämäänsä. Eli tässä ohje:

Katsotaan nyt pystyykö itse toteuttamaan omaa tehtäväänsä. Teen kyllä postauksia, jos pääsen asiassa eteenpäin. Ehkä joku muukin saisi inspiraation rohkeasti yrittää. Ja tiedoksi, että tehtävän kuuluukin olla hankala, ja se VAATII ihmisten kanssa puhumista. Eli kysykää joltakin voinko auttaa sinua jossakin, mitä et itse pysty tekemään esimerkiksi? Itsellekin tulee hyvä mieli, kun saa tehdä hyvää muille. Jos olet hyvä muille, hekin ovat hyviä sinulle. Lupaan sen. 

-Eveliina




sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Onnellisuus tulee sisältä.

 Tänään oli siis luvassa meidän vanhimman lapsen ylioppilasjuhlapäivä! :) Isommat juhlat hän piti äidin puolen suvulle hänen mummulassaan. Mutta siis oli aivan mahtava fiilis, olen niin erittäin onnellinen ja ylpeä millaisia lapsia meillä on perheessä. Jokainen osaa käyttäytyä niin kunnioittavasti vieraita kohtaan. On ilo silmälle katsella omaa perhettä kyllä. <3 Alhamdulillah! (ja siis tässä nyt ei ole itsekehusta kyse, koska mieheni on kasvattanut nämä lapset aivan yksin ja saanut heistä kuoritumaan kyllä aikamoisia timantteja! <3 Mies on kyllä raudasta tehty. Heidän äiti siis sairastui niin, että mieheni hoisi koko perheen, ennen minun kuvioon tuloa. <3) 
Juhlat menivät mielestäni aivan nappiin, alkoholia ei tarvittu hauskanpitoon, toivottavasti minun äidin puoleinen perhe huomasi, kuinka onnellinen minä olen tässä perheessä, kun joskus tuntuu etteivät oikein ymmärrä. Oli silti niin kovin herkkä nähdä, kuinka äitini ylpeydellä halasi ja onnitteli meidän ylioppilasta. Noora teki ihanan työn, kun sai hänet iloiseksi. 

Ajattelin tänään kuvien kautta kertoa hieman meidän perheestä ja näistä juhlista:


Poika nappasi musta kuvan, ja totesi vain että oho, näytät ihanko olisit mukava! Tarkoittaa siis sitä, kun en ole missään vaiheessa kannattanut sellaista suhdetta lapsiin, että olisin heidän ystävä, minun tehtäväni, minkä olen siis itse päättänyt, on antaa heille äidillisen hahmon elämään joka käskee ja opettaa. Missään nimessä en kuitenkaan ole viemässä heidän oman äidin paikkaa, siitä ei ole kyse. 
Mielestäni tämä kuva kuvastaa hyvin sitä, kuinka onnellinen olen.


Tässä meidän lapsukaiset. Nooralotasta on tämän puolentoista vuoden aikan kuoriutunut kyllä oikein Lady. Hienosti on tyttö kyllä kasvanut, eikä kyllä pelkää auttaa perhettä, jos tarve tulee. <3 Teinit vielä joskus saavat minut raivon partaalle, mutta aina on hyvä muistaa guusblaablaa. ;D  Ei omena kauas puusta putoa, eli heistä tulee varmasti aikalailla kuin Noora.


Mieheni ote tässä kuvassa on kyllä hyvä. Pitää minua niskasta kiinni. Hän on niin rakastettava persoona kyllä, haluaa aina ottaa minuun fyysisen kosketuksen tämänlaisissa tilanteissa. Joskus tuntuu että se ehkä saa jotenkin siitä itselleen turvallisen olon, samoin kuin minä siitä kun hän koskettaa minua Buri Jem! <3 Tähän sopisi hyvin kappaleen sanat Saving all my love for You, jossa on kohta "I try to resist, being last on Your list but No other man's Gonna Do, So I'm saving all my love for You."

 Tässä siis minun äitini, siskoni, tyttäreni ja tuore ylioppilas. On ihana nähdä miten minun äiti on niin iloinen kuuluessaan tähän perheeseen, mielestäni jopa suoranainen ylpeys paistaa hänen kasvoiltaan, ja olen iloinen että hänen vaikean elämänsä jälkeen hän saa olla iloinen ja ylpeä ollessaan osa jotain "normaalia" vaihteeksi. (äidilläni siis aika vaikea lapsuus takana.) Ja äiti: Nooralotta tykkäsi sun lahjasta kovin! <3 :))

Tässä tytön ylioppilastodistus.

+





Ja sitten hieman kuvaa mun "pöytäkoristeesta", kelluvia kynttilöitä, näytti jotenkin niin kauniilta tämä kuva. :) 





Noora leikkaamassa valmista kakkua. Isäpuolenikin on päässyt pikkuisen kuvaan. :)










Siis kuka sanoo, ettei länsimaalainen ja muslimi voi 
tulla toimeen ja istua vierekkäin, tässähän todiste. Ja oli muuten sairaan ihana nainen tuo Nooran kummitäti! :)






On varmasti monelle kauheaa luettavaa, että miten joku voi olla niin onnellinen ja ylpeä perheestään, mutta jos on syytä niin miksei sitä uskalla kertoa ja jakaa muiden kanssa? Olen vain niin paljon paremmassa paikassa nyt, kuin mitä olin hieman alle kolmisen vuotta sitten ennen kuin tulin tähän perheeseen. Toivottavasti myös minun anoppini, jota en koskaan ehtinyt tapaamaan on ylpeä pojastaan ja hänen perheestään siellä paratiisissa. <3 Faleminderit Hairije qe linde Basriun. <3 (=kiitos Hairije, että synnytit Basrin.)

Löysin hyvän sanonnan yhdestä muslimiyhteisöstä eli se vielä tähän loppuun:

Be thankful for the bad things in life.. For they opened your eyes to the good things you weren't paying attention to before. 

- Eveliina

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Rauhaa omassa kotona.

Tänään oli leppoisa päivä, kun kaikki lapset olivat viettämässä ylioppilasjuhlia. :) Ja kaikki jäivät vielä yökylään. Eli minulla ja miehelläni on tänään pitkästä aikaa puoleen vuoteen rauhaa kaksistaan, kera yhden nukkuvan vaavelin. <3 :) 
Minua hieman harmitti itseä, etten päässyt vanhimman lapsipuoleni, itse kyllä tykkään puhua mieluummin lapsesta, koska Islam opettaa että nainen ottaa miehen edellisen liiton lapset omikseen, ylioppilasjuhliin kun hänen äitinsäkin oli siellä enkä halunnut nähdä häntä, ettei sattuisi syntymään jotain tilannetta. Ei olla siis koskaan ennen tavattu, eikä luultavasti tulla koskaan tapaamankaan. En halunnut aiheuttaa mitään konflikteja, kun oli tyttären suuri päivä. Onnea hänelle hirveästi ylioppilaaksi pääsyn johdosta! <3 :) 
No, ellei tätä harmitusta oteta lukuun, oli ihan rentouttava päivä, kun äitini tuli hakemaan pienokaistakin vielä hieman hoitoon ja saunomaan. Eli, oli hieman vapaata pitkästä aikaa. :) Kiitos äiti! 

Huomenna siis edessä tyttären pikkujuhlat meillä ja kakkua tuli väsättyä, kuvasta tosin puuttuvat vielä tuoreet mansikat päältä ja kermavaahtopursotukset reunoille. (Minun mammani teki pohjan kakkuun.) Kiva kun pääsee välillä kestitsemään ihmisiä, kun on tuo oma kaveriporukka hieman harventunut (nollaan) muslimiksi tulon jälkeen. 







Ajattelin vielä lisätä yhden kuvan tältä päivältä, kun se vaan on niin söpö! Minun ihana lapsukaiseni matkii mamia kaikessa, mitä mami tekee, eli kaskumma hän on vuosi viisi kuukautta ja vie jo omat likaiset pyykit koneeseen. Ja osaa muuten käynnistääkkin koneen, on kai ajan kysymys, koska oppii pesuaineet laittamaan! ;D Jumala soi minulle kyllä upean lapsen, kun jo nyt haluaisi kovin auttaa mamia kaikessa. <3



Kiitos tästä päivästä. 

-Eveliina



perjantai 1. kesäkuuta 2012

Rakkaudesta.

Tänään siis oli luvassa hieman shoppailua äitini kanssa, toki tyttärenikin oli mukana. Meille on tulossa sunnuntaina vieraita tytärpuoleni ylioppilas juhliin, joten menin makutuomariksi, kun äitini osti hänelle lahjaa. Ilma nyt ei oikein sallinut, mutta eipä tässä pienestä sateesta välitetä. :)

Oli itseasiassa aika hauska, kun sanoin äidilleni, että aivan varmasti jos mieheni katsoo ulos ja näkee että ulkona sataa kauheasti, hän varmasti säälii minua ja haluaisi tulla viemään autolla ja kas kumma, kun tulin kotiin hän oli käynyt etsimässä meitä autolla. :D <3 Siitä itseasiassa haluaisin kirjoittaa ainakin hieman tässä alussa. Rakkaus on ihmeellinen asia, jota ilman minusta ihminen ei voi elää. Moni suhteeni alussa, olen siis naimisissa makedonialaisalbaanialaisen miehen kanssa, sanoi ettei ulkomaalaisiin voi luottaa yms.. Ei kannata, se pettää ja se ei ole luottamuksen arvoinen. Se pitää sinut vain sen kuuluisan "nyrkin ja hellan" välissä ja kaikkea sen sellaista. Mutta monipas ei jaksa sen vertaa kysellä tai olla kiinnostunut, että näkisi asian todellisen laidan. Nimittäin olen tavannut elämässäni ensimmäistä kertaa sellaisen ihmisen, jonka kanssa voin itkeä, nauraa, jonka kanssa voin jakaa kaikki ilot ja surut. Harvoin tulee sellaisia ihmisiä vastaan ihmisten elämään, tuntuu kuin ilman häntä sielustani puuttuisi pala, hän on ajatuksissani koko ajan. <3 Monasti sitä menee naimisiin sen toiseksi parhaan vaihtoehdon kanssa, vaikka vieläkin parempi vaihtoehto voisi olla olemassa, mutta ihminen ei uskalla sitä tutkia.
Hän huolehtii samalla minusta, neljästä lapsestamme, siskoistani jos on tarve, sekä auttaa minua auttamaan minun äitiäni. Joskus tuntuu hänen olevan maanpäällinen enkeli, joka on vartavasten minulle lähetetty suojelemaan minua ja tekemään elämästäni täyden. Ilman miestäni, en olisi se mikä minä olen nyt, ja tiedetään tiedetään, nyt moni ajattelee, että joo just muslimi siitä tuli! Mikä hyvä se sellainen on?!! Mutta minä sanon, että jos se on pahaksi etten juo alkoholia ja syö sianlihaa ja osaan käyttäytyä suurinpiirtein hyvin, toki meikäläiselläkin joskus hermo menee, niin on se ihme jos se tekee minusta huonon? Minusta jopa tuntuu, että olen kasvanut järjellisesti, minulla on hyvät elämänarvot ja osaan arvostaa elämää paljon paremmin, nyt kun minulla on ollut kypsä mies minua rakastamassa. Olen ikuisesti kiitollinen rakkaalleni, ja tuntuu kuin en koskaan voisi häntä tarpeeksi kiittääkkään. Toivottavasti saan jakaa mieheni kanssa vielä monta vuotta tästä eteenpäin, se olisi minulle suuri ilo ja kunnia.

With all love and pride to be Your Wife
Eveliina





Siinä me, kun meidät vihittiin 9.11.2011 Porin maistraatissa.






Postaukseni tarkoitus on toivoa, että muutkin jaksaisivat etsiä tai ainakin uskoa, että heillekin on samanlainen sielunkumppani jossakin. Onhan asianlaita niin, että Insallah, eli jos Jumala suo, sinä ja miehesi tulette olemaan lopun ikänne yhdessä, lapset muuttavat ajan kanssa omiin perheisiinsä, olkaa onnellisia ja rakastakaa! Työstäkää suhdetta ja siihen ei kuitenkaan kannata kiirehtiä jos sellaista ei vielä ole.