Islam kielteisyys ja väärinymmärrys.

Terve lukijat,

Sain kaksi kysymystä yhdeltä lukijaltani, jotka koskivat Islamia ja sen väkivaltaisuutta, tai sanoisin sen väkivaltaista imagoa. Sekä profeettamme elämäntapaa ja miten me Muslimit elämme, tai meidän pitäisi elää hänen esimerkkinsä mukaan.

Ensimmäiseksi haluaisin käsitellä asiaa, joka koskee profeettamme kiistanalaista persoona. Useasti länsimaisessa mediassa puhutaan, miten profeetta Muhammad otti nuoren vaimon, jossain sanotaan iältään 6, jossain iältään 9-vuotta olevan Aisha vaimon. MUTTA on selvää ainakin monille meille Muslimeille, jotka osaavat tutkia asioita, tai joilla on maalaisjärkeäkin, että asiat eivät kyllä menneet niin. Luin Islamin totuuksista kirjan, jonka oli kirjoittanut joku muu kuin Muslimi, en nyt muista kuka. Mutta siinä kerrottiin samoista asioista, kuin esimerkiksi täällä: http://www.discoveringislam.org/aisha_age.htm

Ja uskon, että kautta aikain länsimaalaiset tulevat kyseenalaistamaan uskontomme. Ja jollakin tapaa he haluavat, ettei se enää leviä. Mikä on sääli, koska heillä on niin iso valta maailmassa, ja sillä he saavat muutkin uskomaan Islamin olevan huonoksi muille. Monet eivät tiedä, että kuitenkin Islam on monille pelastus, niin kuin mikä tahansa uskonto, joillekin ihmisille. Ja itse ainakin katson olevani etuoikeutettu, kun olen Islamiin palannut, jotkut myös sanovat kääntynyt, Muslimi, koska sain itse opiskella itseni Muslimiksi, eikä mielipiteisiini ole vaikuttanut mikään tai kukaan, vain kirjat, ja oma mielipide uskonnosta. 

Islam on oikeasti rauhan uskonto, eikä mielestäni me kunnon Muslimit usko väkisin käännyttämiseen tms... Islam on aidoimmillaan lähetystyötä vastaan, emme halua painostaa ketään siihen, toki kysyttäessä näet palon meidän silmissä kun siitä puhumme ja olemme valmiita avaamaan Teillekin ovet Islamiin, mutta emme oikeasti väkisin käännyttämällä, vain ehkä jos käännytte, niin käännytte siksi, että näette millaisia me olemme. Itse pidän siitä, millainen minusta on nyt tullut.

Muhammad, profeettamme, elämä on ollut hyvin kiistanalainen puheenaihe, ja monet pitävät häntä pedofiilina ja sotaa rakastavana. Mutta useasti koraanissa, olen huomannut, toinen jae kumoaa toisen, toinen suura toisen, eli esimerkiksi:

"5. Mutta kun pyhät kuukaudet ovat kuluneet, niin vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin. Ahdistakaa ja piirittäkää heitä ja väijykää heitä kaikkialla, mutta jos he kääntyvät (oikeaan Jumalan uskoon),
rukoilevat ja antavat almut, niin päästäkää heidät menemään. Jumala on totisesti anteeksiantava ja armollinen. 6. Ja jos joku monijumalaisista anoo suojaasi, niin suo se hänelle, kunnes hän saa kuulla Herran sanan. Sen jälkeen anna hänen päästä turvaan. Sillä he ovat ihmisiä, jotka eivät (parempaa) tiedä."

Eli minun tulkintani tuosta on, että kuitenkin pyritään aina hyvään, eli on oikeus taistella ns. vääräuskoisia vastaan, mutta paremmaksi katsotaan jos et. Ja myöskin omalla kohdallani asiat menevät niin, että seuraan Jumalaa, en profettaa, kuulostaa jollekin Muslimille varmasti kamalalle, mutta se on totuus. Ja siihen meidän tulisi enemmän pyrkiä, olla Jumallalle hyviä. Niin kuin voi vannoa, että minusta tuntuu, että Jumala vahtii minua koko ajan, ja sen ansiosta tekonikin ovat sen mukaiset. Jumalan silmä ylettyy kaikkialle. Ja kaikissa teoissani ja valinnoissani myös.

Mieheni on joskus jo kypsä yltiömäiseen kiltteyteeni muita kohtaan ja uskooni, että kaikki ihmiset voisivat olla hyviä, mutta uskon, että olemalla hyvä ihminen, annat muille ihmisille ympärilläsi paljon ilonaihetta, sekä he ehkä voivat jopa ajatella, että Islamin usko on tehnyt hänestä tuollaisen, ehkä. :) Ja minun mielestäni olen kuin kaksi eri henkilöä, se henkilö joka olin ennen, ja se joka olen nyt, ovat kuin yö ja päivä. Otetaan esimerkki, ennen join alkoholia ja pidin siitä. Ja ennen poltin tupakkaa, nyt en. Kummastakin olen ollut varma etten koskaan luopuisi ja olen niin iloinen, että luovuin! Tupakka oli niin paljon hankalampi, edes raskaana en pystynyt lopettamaan, kunnes yhtenä päivänä heräsin ja tunsin, että nyt olen valmis. Olin vahvempi, ja myöskin hain apua Jumalalta, rukoän asti rukoilen joka päivä, joten se auttaa minua hirmuisesti, jokainen asia, mitä olen tähän asti rukoillut, ovat jollakin tapaa tulleet eteeni. Ja ne eivät vain tipahda eteesi ilmaisina lahjoina, vaan tajuat yhtenä päivänä, että: Hei, mitä ihmettä? Tätähän minä olen rukoillut jo päiväkaudet! Sama oli tupakassa, olin pyytänyt ja pyytänyt, voimia tarvitsin, halujeni hillintää tarvitsin, ja sitä sain! Kuukauden olen aivan kepeästi ollut polttamatta!

Tiivistäen tekstini, voisin sanoa puhtaasta sydämestäni, että Islam on, mitä haluat sen olevan. Ääri-Islamisteille emme me muut Muslimit kertakaikkisesti voi mitään, ja toiseksi, täytyy muistaa, että on erilaisia Muslimeita, eri koulukunnista. Shiiat, mystikotkin, suufit, ja me 90 % Islamista käsittävät Sunnit. Islam olisi jo koko maailman uskonto, jos länsimaat olisivat sen antaneet olla, mutta ehkä he eivät pitäneet, miltä Islam näyttää ulospäin, tai millaisia säännöksiä meillä on, Islamilla ei voi tehdä rahaa. Ei saada sinua koukkuun alkoholiin, tupakkaan, uhkapeliin, koronkiskontaan.. (KAIKKI TÄMÄ ON KIELLETTY ISLAMISSA!)

Islam saa minut kananlihalle. :) Islam on täydellinen, emme me Muslimit.

- Eveliina

Asiaa.

Heippa lukijat!

3 viikkoa ilman tupakkaa tulee huomenna!! :) \o/ JES! Minun mieheni kanssa puhuttiin monet tuhannet kerrat, että kuinka vaikeaa se tulee olemaan yms.. Ja en koskaan pystynyt lopettamaankaan, ennen tätä yritystä. Kaikki alkoi siitä, kun huomasin että joka kerta, kun menin nukkumaan mietein hirveästi kuolemaa, ja miten lasteni käy, jos vien itseni hautaan, kun he ovat vielä pieniä? Ja herkkänä ihmisenä tietty itkin kamalasti ja se alkoi olemaan jo jopa rankkaa, kun ei nukkunut, koska mielessä pyöri raskaita asioita. :(

Ja sitten yhtenä päivänä tilasin sähkötupakan minulle ja kun se saapui, mieheni epäili, etten silti pystyisi lopettamaan ja jotenkin se sai minut päättämään, että nyt on se päivä, se päivä kun mikään tupakka ei minua hallitse, haluan hallita omaa elämääni. :) Sekä, jos Jumala suo, elää pidempään, jotta saan kasvattaa omat lapseni, eikä kukaan muu! Mitään kamalampaa en tiedä, kuin että joku toinen yrittäisi olla heille äiti. Eli poltin kaksi ja puoli päivää sähkötupakkaa, kunnes tutkein siitä tietoja netistä ja monet olivat sanoneet, ettei pidemmällä tähtäimellä ole ehkä terveellinen ollenkaan. Ja päätin lopettaa siis senkin, ja sen jälkeen nikotiinilaastarilla mennään. Vielä pitäisi kaksi viikkoa ainakin, niin kauan kun tuntuu että tupakkaa vielä tekisi mieli ilman. 

Mutta nyt elämä tuntuu mahtavalta, kun KAIKKI aika mikä meni tupakan kanssa ennen, jää nyt lapsille ja omaan oleiluun. Yskä on tipotiessään ja henki kulkee paremmin, sekä nyt haistan kaiken, jopa sen kuinka pahalle tupakoijat haisevat. :D Joten mitä itse sanon kaikille, jotka tupakan lopettamista ajattelevat on, että 

MINUN mielestäni on turha edes leikkiä asian kanssa, ennen kuin sinulle vain kerta kaikkisesti tulee se lopullinen piste. Se tunne, että ei enää! :) Ja toivon parasta, että minunkin lopettamisena oli tässä yhdellä kertaa lopetettu. Tuntuu ainakin, että se olisi. Koska vihaan olla heikko. :D

Huomenna tiedossa pojalle keinun hakemista ja oman uuden takin ja housujen saapuminen postiin. :) Kuvia tietty laitan, kun taas jaksan kuvailla itseäni. :)

Näiden takia ei koskaan haluaisi vapaaehtoisesti
luopua elämästä. Kiitos minun Aishalle ja Luanille,
että olette olemassa. <3

- Eveliina

Ihan vain kuulumisia. :))

Hei taas!

Olen viettänyt hiljaiseloa taas, mutta kai minä taas innostun tästä kirjoittelusta lisää, kun tulee taas syksy/talvi. Saa postailla kaikkia uusi vaatehankintoja yms...

No nyt on kaikkea taas ollut elämässä. Asunnon metsästystä, minun sormuksen hankintaa sun muuta. :) Toki laitan kuvaakin, koska... No, en koskaan kyllästy esitellä sitä. ;) Tyypillinen nainen, kai. 

On ollut oikein ihana seurata omien lasteni kasvua nyt viime aikoina, Aisha muutama kuukausi sitten ei hirveästi puhunut, ja nyt puhua pälpättää ja on myös hirmu tapaturma-altis. :( Mutta kuulemma tulee aivan isosiskoonsa Nooraan. :) Ja Luan taas, no, meidän sulttaanipoika, joka osaa vaatia huomiota niin kauan että myös saa sitä. :D Minulla on sellaiset lapset, etten vaihtaisi kyllä mihinkään! On niin omanlaatuisia valioyksilöitä oikein! :) <3 

Elämässä asiat kyllä menevät oudosti, kun miettii... Tytärpuoleni on useaan otteeseen sanonut minulle, että mieti, sulla ei ollut yhtään lasta vielä kolme vuotta sitten ja nyt sulla on kaksi, ja olen muuttunut aivan hirmuisesti. Totta se kyllä on, moni ikäiseni ei pakosti edes ole vielä äiti. Monia virheitä on toki sattunut matkalla, mutta yritän korjata niitä aina seuraavalla kerralla, tarkoitan siis joitain tyypillisiä kasvatukseen liittyviä virheitä. :)

Olen kuitenkin oikein hyvässä paikassa nyt, ja moni on facessakin lukenut varmasti, että lopetin vihdoin ja viimein tupakan polton! Insha'Allah lopullisesti! Olo on sen mukainenkin, ja tupakoinnista aiheutuneet haitat alkavat näyttävästi lähtevän pois koko ajan. :) Iho on paremmassa kunnossa jo nyt, makuaisti parempi sekä suu terveempi ja yskä on poissa. :) \o/ Toivotaan, että jatkuu. :)

Tähän lopuksi laitan hieman kuvia:

Olen alkanut syödä paremmin, kun lopetin. :)

Sormus. <3

Santa Maria kaivokselta Brasiliasta oleva aquamariini jalokivi
jossa yhteensä 30 timanttia valkokultaisessa kehikossa. <3
KIITOS MIEHENI! <3

Minun rakkaani. <3 Elämä ilman heitä ei olisi mitään. Olen
oppinut niin paljon heiltä. 

- Eveliina

Ajatuksia herätellään..

Hei lukijat,

On ollut pitkä tauko, kun olen taas viimeksi kirjoittanut tänne. Mutta kadotin hetkeksi inspiraation, sekä leivontaharjoitteluni ovat vieneet aikaani kamalasti! Mutta yritän edes viikoittain jotakin saada tänne aikaiseksi. :)

Olen ollut katkipoikkirikki, kun on niin paljon tekemistä kotona ja lasten kanssa, mutta nyt alan olla paremmassa kuosissa taas. Yritän myös pitää mielessä, että on Muslimien rauhoitettu kuukausi Ramadan, eli täytyy olla hyväkäytöksinen yms.. :) Joten nyt elämä hymyilee taas, saatiin kaikki asiat kuntoon kotonakin, koskien teinien ei-osallisuutta kotitöihin yms.. Ja nyt alkoi yhteinen sävel miehenkin kanssa lastenkasvatuksesta, kun hänellä on joskus tapana liikaakin hemmotella lapset. :D

Sitten asiasta toiseen, olen ihan täysin Muslimi-friikki! Ja nyt olen lukenut ja lukenut kaikenlaista kaikkien ihailemien Musliminaisten facebookissa ja huomannut, miten ihmiset osaavat olla HIRMU kateellisia. Ollaan heti haukkumassa ja kritisoimassa toisia, vaikkei se oma elämä kuitenkaan koskaan voi olla niin kondiksessa, että olisi varaa muita arvostella, omakohtaista kokemusta tästäkin. Käytöstapoja ihmiset hyvät! Kateus saa ihmiset pihisemään ja kuhisemaan ja olemaan todella ilkeitä ja ajattelemattomia toisia kohtaan. :< Arvostellaan ulkonäkö, pukeutuminen, kulttuuri, kieli, kasvatus, huivinkäyttö.. :( Vaikka omasta mielestäni jokainen Muslimi saa olla kuin itse katsoo parhaakseen, miksei jokainen voisi ajatella näin?

Sekä sitten on myös tuo meidän vanhemmat esimerkiksi, kun sanoo ettei ymmärrä mun lapseni puhetta. No se voi olla vaikeaa ymmärtää, kun lapseni puhuu albaaniaa, ei he sitä voisikaan ymmärtää. :D Mutta eivät varmaan käsitä, että ei olekaan mahdollista ymmärtää, jossei sitä opiskele. 

Jahjahjah.. Alkoholi! Suomalaisten kulttuuri, miksei monien muidenkin. Kasvava ongelma koko yhteiskunnassa. Lehdissäkin siitä nyt puhutaan. En voi käsittää, miksi tarvitsee juoda? Tai siis itse HALUAN mieluummin olla kokonaan ilman, jotta voisin olla ylpeä siitä, että kuulun vähemmistöön, joka alkoholia ei käytä ollenkaan. Sekä että se kuuluu Islamiin. Eli ihan suoraan voin sanoa, että en aio koskaan enää mennä baariin tyttöjen kesken juomaan alkoholia. :D Öklöttää, mitä se saa aikaiseksi, koska taas kerran, been there done that! 

Eli tässäpä tämä päivän purku ja olen onnellinen tässä tilanteessa, kun olen. Ihan vähän vielä, kun keksisi mikä se ns. oma aika voisi olla, niin sitten varmaan mieli on rauhassa. Mieheni kanssa ollaan mietitty nyt pari päivää, mitä voisin tehdä yksin välillä? :)

Ihmiset hyvät, rakkaat, palleroiset.. :) Olkaa kilttejä ja olkaa onnellisia, tehkää vaikka niin kuin tuo yksi intialaista alkuperää oleva twitterissä tilapäivitys:" Tänään en leikannutkaan omaa nurmikkoani, vain naapurin joka paastoaa Ramadanin takia." ja se sai kaikkien mielen sinä päivänä onnelliseksi ja toiveikkaaksi, että ehkä minäkin voisin olla vielä parempi ihminen? <3

- Eveliina

Aikaa on kulunut ja paljon on sattunut!

Hei PIITKÄÄÄSTÄ aikaa lukijat,

On ollut erityisen pitkä blogitauko, mutta ymmärtänette varmasti, ettei kauheasti aikaa jää blogin kirjoittamiseen, kun on entuudestaan jo pieni lapsi kotona + uusi vastasyntynyt. :) Jolla ei muuten oo oikein minkäänlaista unirytmiä vielä, voi mennä yöunille vasta klo 00.00. Joten sen jälkeen itsellä mielessä kanssa jo uni, eikä kirjoittaminen. 

Eli on tapahtunut kaikennäköistä, kun olen ollut kirjoitustauolla. Sain siis kauan odotetun ja yritetyn toisen lapseni, pojan, nimeltä Luan Isa Neziri. <3 Synnytys käynnistyi 5 päivää ennen laskettua aikaa, viikoilla 39+2. Ensimmäiset supistukset koko raskauden aikana, ja olivat heti ne synnytyssupistukset. Samoin kuin Aishan kanssa kävi. No, odottelin aikani kotona, ja mieheni oli vielä sitä mieltä että juodaan kahvit ja lähdetään vasta 10 aikaan illalla synnärille, kello oli noin puoli kuusi tuolloin. Mieheni kipaisi vielä kaupassa rennosti laittamassa pitkävedon ja tuona aikana minä soitin varmistaakseni, että kannattaako jo tulla. Käskivät tulla heti, ja kun saavuimme olin jo ihan valmis synnyttämään. :D Eli jos olisin odottanut ilta kymmeneen, olisi vaavi tullut kotiin, kirjaimellisesti! :D
Synnytyksessä kaikki meni hyvin, ilokaasuakin sain vasta ihan viime hetkellä, tai vasta silloin sitä tarvitsin, ja vasta lopussa sitten alkoi tuntua vaikeammalta, ja syykin selvisi, nimittäin napanuora oli kietotunut kaksinkertaisesti vauvan kaulan ympäri. Luojan kiitos vaavimme parkaisia samantien, kun lastenlääkäri otti hänet, eli ei tarvinnut viedä minnekään teho-hoitoon tms..
Nyt siitä ajasta on vain muisto ja Luan on jo kaksi kuukautta vanha. Rakkautta, riemua ja vipinää riittää meidän huushollissa, totisesti! :)
Lasten takia on hyvä elää, kun tekee heidän puolestaan kaiken minkä voi, saa olla onnellinen lopputuloksesta ja tyytyväinen omaan panokseen sitten lopuksi. Itse olen todella tyytyväinen elämääni tällä hetkellä, enkä oikeastaan muuttaisi siinä mitään. Mietein juuri, että kauas on tultu niistä ajoista, kun tämä tytteli oli epävarma pikku pullukka, jolla ei ollut oikeastaan lainkaan omia mielipiteitä! Nyt niitä on vaikka muille jakaa. :D Mutta joo, tätäkin blogia aloin kirjoittaa jo yli viikko sitten ja siinäkin ajassa on ehtinyt tapahtua vaikka mitä.. Tapasin tätini, äitini siskon, pitkästä aikaa varmaan kolmeen vuoteen, ja oli oikein koskettavaa nähdä hänet, ja nyt huomenna olisi vuorossa minun sydän ystäväni nuoruusvuosilta, eli serkkuni.
On aika yrittää korjata asioita, kun moni varmasti bloginlukijoistani onkin kuullut veljeni yllättävästä poismenosta, aikaa ei pakosti ole niin paljon, kuin itse luulisi. Meille jokaiselle kuolema on varma asia, ainoa varma, ja nyt on aika nauttia elämästä ja olla mahdollisimman hyvä ihminen tällä planeetalla. Ei kannata koskaan luovuttaa missään asiassa, koskaan ei ole liian myöhäistä!

- Eveliina

RV 38+0 ja jännät paikat. :)

Hei lukijat,

Nyt on kulunut ennätysaika viime blogikirjoituksestani, mutta olen halunnut vain nautiskella olostani ja odotella vaavin syntymää ihan ilman mitään velvollisuuksia. :) Mutta tänään päätin päräyttää pienet tekstit tänne taas pitkästä aikaa...

Eli, tänään neuvolakäynnillä oltu ja siellä se vaavi vieläkin näyttää viihtyvän hyvässä lapsiveden määrässä. ei mikään kiire ulos. Pää alaspäin jo viikolta 33 lähtien, mutta silti sitkeästi kaikesta huolimatta ei ole vielä päättänyt syntyä. Elämän lahjaa on niin jännittävä odottaa. <3 Meidän perhe jo malttamattomana odottelee ja lapset kyselee, joko lähdet synnärille tänään? Joko jo?! :D On puhuttu melkeimpä kampituksista ja rappusista alas tönäisyistä, jotta vauva lähtisi syntymään. :D Mutta toki vitsinä! 

No, itseasiassa minäkään en ole saanut ajatuksiani irti synnytyksestä ja siitä, onko vauva terve yms... Perusasiat pyörii mielessä. Ja ensimmäinen synnytys meni ilman kivunlievitystä, joten niin toivoisin että tämäkin. InshAllah. <3 Aisha syntyi viikoilla 38+4 joten jos siihen olisi katsominen olisi aika jo lähellä tässäkin raskaudessa. :)

Olen alkanut miettiä lapsien kasvatusta ja kaikennäköistä... Minä haluaisin kasvattaa lapseni niin, että heistä pidetään ihmisinä, haluan että lapseni eivät tee samoja virheitä kuin minä olen tehnyt, haluan uskaltaa puuttua, jos näen jotain puututtavaa, haluan olla kiinnostunut heidän elämästään ja haluan uhrata oman elämäni heidän eteensä, että kun he ovat aikuisia, voin katsoa heitä ja he minua tyytyväisinä, että äiti teki kaikkensa eteemme ja ei ollut itsekäs. Unelmasenaario, joka toivottavasti toteutuu. On kamalaa katseltavaa, miten jotkut nuoret menevät aivan piloille, kun vanhemmat ajattelevat, että antaa nuorten tehdä omat virheensä yms... En jaksa puuttua, ei kiinnosta. Kunhan tulee elävänä kotiin, niin hyvä on. Ja sitten nämä nuoret notkuvat tuolla pitkin kyliä tekemässä ties mitä ja käyttäytyvät kuin ihan keskenkasvuiset. :< Minullakin tällä hetkellä oli lähipiirissä yksi sellainen henkilö, joka muuttui seuransa mukana kahdessa-kolmessa viikossa ihan kauheaksi, enkä ollut enää tunnistaa kyseistä henkilöä samaksi, siihen nähden miten hän puhui minulle. Mutta omat on asiansa, ei voi mitään, onneksi minulla on oma perheeni, jonka eteen voin varmistaa, ettei samoja virheitä toistu ainakaan täällä päässä. :) Toivotaan ja rukoillaan, että tämä minulle läheinen tulisi järkiinsä. <3 

Mutta se kai siitä sitten. Katsotaan kirjoitanko seuraavaksi, kun vauva on syntynyt? :))

Rv 31-32. :) Ja vatsa on jatkanut kasvuaan vielä tuosta. :))

- Eveliina

Perhe-elämä.

Moikka lukijat,

Tässä on taas kulunut jonkin aikaa, kun olen viimeksi kirjoittanut blogiini, enkä ehkä ole kaikkein säännöllisin kirjoittaja, mutta näin iso perhe, kuin minullakin on, ei aina ole aikaa kaikelle, mille ehkä pitäiskin. Ainoa asia, mikä on mielessä, kun Aisha vihdoin menee kymmenen aikaan nukkumaan, on rentoutuminen oman miehen kanssa. Se on kyllä aika harvinainen sana meille kahdelle, ei sitä kauheasti ole aikaa toisillemme kyllä. Mutta kaikki on sen arvoista, kun katsoo perhettämme ja tuota yhtä pikkuista varsinkin. <3 :)

Moni varmasti uskoo perheen perustamisen olevan ihan simppeli juttu.. Mutta tosiasia on, että kunnon perhettä ei noin vain perusteta. On kaikenlaisia mutkia matkassa, opetuksia opetettavana, sääntöjen opettamista, käytöstapoja, kaikkea.. Täytyy opettaa ja kasvattaa samaan aikaan. Mutta myös olla rakastava ja huolehtiva. Mielestäni moni voi perustaa perheen, mutta kuka onnistuu siinä oikeasti on eri asia? Millaisiksi yksilöiksi olet kasvattamassa lapsesi? Oletko koskaan sitä miettinyt? Jaksatko uhrata kaiken oman aikasi ja muuttaa itseäsi pelkästään siksi, että lapsellasi on parempi esikuva ja parempi olla? 

Olen ainakin itse pistänyt merkillä, että ei kaikki ole niin helppoa kuin sitä kuvittelisi. Mutta jos vain jaksaa ahertaa perheen eteen, on kaikki sen arvoista lopussa, lopussa kiitos seisoo. Kun katsot kasvaneita lapsiasi, niin kuin esimerkiksi mieheni voi nyt katsoa ensimmäistä lastaan, joka muutti kotoaan, ja voit olla ylpeä hänestä. Tiedät, että olet opettanut hänelle kaiken mitä hänen tarvitsee oppia elämässä ja loput ovatkin sitten kiinni hänestä itsestään. Niin minäkin haluan tuntea, ehdottomasti! Ei tarvitse miettiä, missä se mahtaa luuhata, vaan tiedät että olet kasvattanut sellaisen yksilön joka osaa käyttäytyä ja jolla on elämänarvot kohdallaan. Kyllä vain. Moni äiti varmasti on liian lepsu, etenkin niiden tyttärien kanssa, jotka juuri tarvitsisivat eniten kuria ja sääntöjä, koska ovat anteeksi nyt vain, mutta se hieman heikompi ja helpoiten hyväksikäytettävä sukupuoli. 

Tänään minä äitinä, (joka olen jankuttanut ja jankuttanut meidän perheen teineille, että kaikkea ei aina tarvitse tehdä silloin kun pyydetään, tai oikeastaan käsketään, vaan olisi kiva että joitain helppoja asioita, kuten roskiksen vieminen, tekisi jopa ilman pyytämistä ja ilman että täytyy mainita:"Pakko sanoa, mutta se olin minä joka vei roskat tänään.") olin niin ylpeä meidän pojasta, joka oli aamulla kouluun lähtiessä vienyt roskiksen ilman pyytämistä, EIKÄ maininnut siitä lainkaan tullessaan kotiin. VAU! :D :) Mutta luovuttamatta paras, kun kauan jaksat yrittää, kyllä ne opetukset alkavat mennä perille. Kiitos Rami! 

Mutta sellaista tänään... Tarkoituksena siis on hieman avata sitä maailmaa, missä itse elän ja rohkaista äitejä yrittämään enemmän ja jaksamaan. :)) Kuulemisiin!

- Eveliina

Kuulumisia...

Moikka lukijat,

On taas kulunut aikaa viime kirjoituksesta, mutta tässä on ollut taas niin paljon hässäkkää, ettei paljon ole ehtinyt kirjoittaa.. Uusi vuosi meni hienosti Aishan kanssa valvoessa, koska rassukka pelkäsi niin kovin raketteja.. :<  Mutta onnneksi sitten lopuksi oli niin väsynyt, että nukahti. :)

No sen jälkeen alkoikin sitten norovirus-kierre meidän perheessä, joka toinen päivä meillä sairastui uusi tähän virukseen.. Ei kiva. Ja toipuminen oli kyllä pitkää, kun ei millään alkanut ainakaan meidän neidille maistumaan ruoka ja kaikki tuli aina uudestaan ylös. Eilen oli ensimmäinen päivä, kun hän alkoi syödä oikein kunnolla. Ja nyt sitten jo normaali leikkisä itsensä hän on. :) <3

Viime viikonloppu meillä oli sellainen yhtäkkinen päähänpisto lähteä risteilylle Aishan kanssa, joten perjantaina me sitten sinne mentiin ja lauantaina sieltä tultiin, Viking Isabellalla jouduttiin mennä, kun Europa oli aivan täynnä, :< Mutta ainakin Aisha tykkäsi kovasti! Ja mekin mieheni kanssa loppujen lopuksi, tottakai hieman rankkaa aina pienen lapsen kanssa, mutta ei sinne itseä varten mentykään. :)) Tulijaisiksi tuotiin tottakai karkkia ja itse sain Lancomen ripsivärin, jota olen aina halunnut testata, mutta tulin siihen tulokseen, ettei nuo merkkiripsarit ole oikeastaan yhtään sen kummosempia, kuin markettienkaan.

No tuollaisen reissun jälkeen kestää aina hieman palautua tähän harmaaseen sampolan arkeen, kun on piirit niin pienet. Laivalla aika kului lapsen kanssa oikein rattoisasti! Mutta kai se todellisuus sieltä aina valkenee itse kenellekin? :> 

Nyt haluan ehdottomasti löytää minulle ja Aishalle jonkun harrastuksen, missä hän näkisi ikäsiään lapsukaisia ja saisi leikkiä heidän kanssaan. Mutta en oikein tiedä, mikä sellainen sitten ois hyvä, kun muskarista en ainakaan oikein välittänyt. 

Tässä muutamia kuvia reissulta Aishasta, itsestä ei tullut otettua ollenkaan, kun mieheni oli hieman kipeä reissulla, joten olin itse kuvaajana. :)

Pallomeressä. <3

Laivatulijaiset tytölle, itse valitsi. :)

Aisha oli ainoa, joka ei suostunut halaamaan kisua. :D

Aisha sai kaveretakin reissulla. ;)

Isin turvallinen käsi. <3

- Eveliina