Ihan vain kuulumisia. :))

Hei taas!

Olen viettänyt hiljaiseloa taas, mutta kai minä taas innostun tästä kirjoittelusta lisää, kun tulee taas syksy/talvi. Saa postailla kaikkia uusi vaatehankintoja yms...

No nyt on kaikkea taas ollut elämässä. Asunnon metsästystä, minun sormuksen hankintaa sun muuta. :) Toki laitan kuvaakin, koska... No, en koskaan kyllästy esitellä sitä. ;) Tyypillinen nainen, kai. 

On ollut oikein ihana seurata omien lasteni kasvua nyt viime aikoina, Aisha muutama kuukausi sitten ei hirveästi puhunut, ja nyt puhua pälpättää ja on myös hirmu tapaturma-altis. :( Mutta kuulemma tulee aivan isosiskoonsa Nooraan. :) Ja Luan taas, no, meidän sulttaanipoika, joka osaa vaatia huomiota niin kauan että myös saa sitä. :D Minulla on sellaiset lapset, etten vaihtaisi kyllä mihinkään! On niin omanlaatuisia valioyksilöitä oikein! :) <3 

Elämässä asiat kyllä menevät oudosti, kun miettii... Tytärpuoleni on useaan otteeseen sanonut minulle, että mieti, sulla ei ollut yhtään lasta vielä kolme vuotta sitten ja nyt sulla on kaksi, ja olen muuttunut aivan hirmuisesti. Totta se kyllä on, moni ikäiseni ei pakosti edes ole vielä äiti. Monia virheitä on toki sattunut matkalla, mutta yritän korjata niitä aina seuraavalla kerralla, tarkoitan siis joitain tyypillisiä kasvatukseen liittyviä virheitä. :)

Olen kuitenkin oikein hyvässä paikassa nyt, ja moni on facessakin lukenut varmasti, että lopetin vihdoin ja viimein tupakan polton! Insha'Allah lopullisesti! Olo on sen mukainenkin, ja tupakoinnista aiheutuneet haitat alkavat näyttävästi lähtevän pois koko ajan. :) Iho on paremmassa kunnossa jo nyt, makuaisti parempi sekä suu terveempi ja yskä on poissa. :) \o/ Toivotaan, että jatkuu. :)

Tähän lopuksi laitan hieman kuvia:

Olen alkanut syödä paremmin, kun lopetin. :)

Sormus. <3

Santa Maria kaivokselta Brasiliasta oleva aquamariini jalokivi
jossa yhteensä 30 timanttia valkokultaisessa kehikossa. <3
KIITOS MIEHENI! <3

Minun rakkaani. <3 Elämä ilman heitä ei olisi mitään. Olen
oppinut niin paljon heiltä. 

- Eveliina

RV 38+0 ja jännät paikat. :)

Hei lukijat,

Nyt on kulunut ennätysaika viime blogikirjoituksestani, mutta olen halunnut vain nautiskella olostani ja odotella vaavin syntymää ihan ilman mitään velvollisuuksia. :) Mutta tänään päätin päräyttää pienet tekstit tänne taas pitkästä aikaa...

Eli, tänään neuvolakäynnillä oltu ja siellä se vaavi vieläkin näyttää viihtyvän hyvässä lapsiveden määrässä. ei mikään kiire ulos. Pää alaspäin jo viikolta 33 lähtien, mutta silti sitkeästi kaikesta huolimatta ei ole vielä päättänyt syntyä. Elämän lahjaa on niin jännittävä odottaa. <3 Meidän perhe jo malttamattomana odottelee ja lapset kyselee, joko lähdet synnärille tänään? Joko jo?! :D On puhuttu melkeimpä kampituksista ja rappusista alas tönäisyistä, jotta vauva lähtisi syntymään. :D Mutta toki vitsinä! 

No, itseasiassa minäkään en ole saanut ajatuksiani irti synnytyksestä ja siitä, onko vauva terve yms... Perusasiat pyörii mielessä. Ja ensimmäinen synnytys meni ilman kivunlievitystä, joten niin toivoisin että tämäkin. InshAllah. <3 Aisha syntyi viikoilla 38+4 joten jos siihen olisi katsominen olisi aika jo lähellä tässäkin raskaudessa. :)

Olen alkanut miettiä lapsien kasvatusta ja kaikennäköistä... Minä haluaisin kasvattaa lapseni niin, että heistä pidetään ihmisinä, haluan että lapseni eivät tee samoja virheitä kuin minä olen tehnyt, haluan uskaltaa puuttua, jos näen jotain puututtavaa, haluan olla kiinnostunut heidän elämästään ja haluan uhrata oman elämäni heidän eteensä, että kun he ovat aikuisia, voin katsoa heitä ja he minua tyytyväisinä, että äiti teki kaikkensa eteemme ja ei ollut itsekäs. Unelmasenaario, joka toivottavasti toteutuu. On kamalaa katseltavaa, miten jotkut nuoret menevät aivan piloille, kun vanhemmat ajattelevat, että antaa nuorten tehdä omat virheensä yms... En jaksa puuttua, ei kiinnosta. Kunhan tulee elävänä kotiin, niin hyvä on. Ja sitten nämä nuoret notkuvat tuolla pitkin kyliä tekemässä ties mitä ja käyttäytyvät kuin ihan keskenkasvuiset. :< Minullakin tällä hetkellä oli lähipiirissä yksi sellainen henkilö, joka muuttui seuransa mukana kahdessa-kolmessa viikossa ihan kauheaksi, enkä ollut enää tunnistaa kyseistä henkilöä samaksi, siihen nähden miten hän puhui minulle. Mutta omat on asiansa, ei voi mitään, onneksi minulla on oma perheeni, jonka eteen voin varmistaa, ettei samoja virheitä toistu ainakaan täällä päässä. :) Toivotaan ja rukoillaan, että tämä minulle läheinen tulisi järkiinsä. <3 

Mutta se kai siitä sitten. Katsotaan kirjoitanko seuraavaksi, kun vauva on syntynyt? :))

Rv 31-32. :) Ja vatsa on jatkanut kasvuaan vielä tuosta. :))

- Eveliina

Kuulumisia...

Moikka lukijat,

On taas kulunut aikaa viime kirjoituksesta, mutta tässä on ollut taas niin paljon hässäkkää, ettei paljon ole ehtinyt kirjoittaa.. Uusi vuosi meni hienosti Aishan kanssa valvoessa, koska rassukka pelkäsi niin kovin raketteja.. :<  Mutta onnneksi sitten lopuksi oli niin väsynyt, että nukahti. :)

No sen jälkeen alkoikin sitten norovirus-kierre meidän perheessä, joka toinen päivä meillä sairastui uusi tähän virukseen.. Ei kiva. Ja toipuminen oli kyllä pitkää, kun ei millään alkanut ainakaan meidän neidille maistumaan ruoka ja kaikki tuli aina uudestaan ylös. Eilen oli ensimmäinen päivä, kun hän alkoi syödä oikein kunnolla. Ja nyt sitten jo normaali leikkisä itsensä hän on. :) <3

Viime viikonloppu meillä oli sellainen yhtäkkinen päähänpisto lähteä risteilylle Aishan kanssa, joten perjantaina me sitten sinne mentiin ja lauantaina sieltä tultiin, Viking Isabellalla jouduttiin mennä, kun Europa oli aivan täynnä, :< Mutta ainakin Aisha tykkäsi kovasti! Ja mekin mieheni kanssa loppujen lopuksi, tottakai hieman rankkaa aina pienen lapsen kanssa, mutta ei sinne itseä varten mentykään. :)) Tulijaisiksi tuotiin tottakai karkkia ja itse sain Lancomen ripsivärin, jota olen aina halunnut testata, mutta tulin siihen tulokseen, ettei nuo merkkiripsarit ole oikeastaan yhtään sen kummosempia, kuin markettienkaan.

No tuollaisen reissun jälkeen kestää aina hieman palautua tähän harmaaseen sampolan arkeen, kun on piirit niin pienet. Laivalla aika kului lapsen kanssa oikein rattoisasti! Mutta kai se todellisuus sieltä aina valkenee itse kenellekin? :> 

Nyt haluan ehdottomasti löytää minulle ja Aishalle jonkun harrastuksen, missä hän näkisi ikäsiään lapsukaisia ja saisi leikkiä heidän kanssaan. Mutta en oikein tiedä, mikä sellainen sitten ois hyvä, kun muskarista en ainakaan oikein välittänyt. 

Tässä muutamia kuvia reissulta Aishasta, itsestä ei tullut otettua ollenkaan, kun mieheni oli hieman kipeä reissulla, joten olin itse kuvaajana. :)

Pallomeressä. <3

Laivatulijaiset tytölle, itse valitsi. :)

Aisha oli ainoa, joka ei suostunut halaamaan kisua. :D

Aisha sai kaveretakin reissulla. ;)

Isin turvallinen käsi. <3

- Eveliina

Aishan syntymäpäivät!

Hei lukijat,

Tänään ja eilen onkin ollut meidän nuorimmaisen syntymäpäivä järjestelyjä. On tyttö jo niin iso, että täytti 2 vuotta, aika menee kyllä todella nopeasti. Vieraita meillä ei käynyt, kuin minun perheeni ja ns. kummipoikamme Benyamin 7 kuukautta ja hänen vanhempansa Aso ja Eini. Omaa perhettä minulla onkin omaa takaa, että juhlat kuin juhlat tuntuu isoilta, kun koko meidän perhekin on läsnä. :) 

Aishan aamu alkoi heti lahjan avaamisella, oli aivan ällikällä lyöty varmasti, että: "Mitä?! Eiks siinä joulussa vieläkään ollut kaikki?" Hän sai vaikka mitä "Aishamaisia" lahjoja; siivousvälineitä lapsille, kokkaustarvikkeita ja prinsessaverhon, jonka avulla saimme luotua Aishalle leikkinurkkauksen olohuoneeseen: Meillä on niin pieni asunto isolle perheelle, ettei sitä tilaa löytynyt muualtakaan. :) 

Aishan kakun teko olikin sitten isompi haaste, mitä kaksi kuukautta sitten alettua sitä suunnitella olisin uskonut, ei ihan yhtä siisti tullut, kuin se kinuskissan versio, mutta ainakin sain sen pysymään kasassa, ja jotkut koristeet onnistuivat aika hyvin. Kostutukseen frezza chocomint-juomaa ja suklaa pohja, oli erikoisen hyvää, ja erilaista totuttuun vaaleaan pohjaan, jota monet aina tekevät syntymäpäiviksi. 

Vatsakuvaakin näkyy nyt sitten vihdoinkin, uskomatonta, että se vielä tuosta kasvaa lisää kyllä, kuinka iso mahtaakaan siitä vielä tulla? :> 

Päivästä yleisesti voin sanoa, että oli aikamoista uurastusta, mutta iloinen olen, että kaikki onnistui ja saatiin valmiiksi. Aisha oli ihanalla päällä, vaikka oli jättänyt päivänet väliin kokonaan. Jaksoi valvoa silti puoli yhdeksään ja oli niin mahtava kyllä. <3 Oli mukava nähdä, miten hän on yhdessä vuodessa muuttunut niin kovin paljon. Osaa sanoa sanoja, ymmärtää pyytää asioita ja matkii niin kovin. On puhjennut jotenkin kukkaan koko tyttönen! Ja ensi vuonna, Insallah, toivottavasti saadaan annettua hänelle paras lahja ikinä: pikku...No, sisarus. ;) Se jos jokin saa Aishan varmasti onnen partaalle, ja itsenikin. On niin helppoa, kun on päättänyt olla kotiäiti, eikä ole hinku mennä bailaamaan tai mitään, kaksi lasta minulle kiitos! :)) Nyt vain rukoilen ja toivon, että kaikki menee hyvin ja terve lapsi syntyy, jotta me saadaan taas vauvan tuoksuinen koti, ja Aisha saa itselleen leikkikaverin. :>

Onnellinen elämästä? Nyt kun istun tässä päivän päätteeksi, uutta vuotta odotellen, kyllä! Onnellinen kaikesta, mihin elämä on minut tuonut, joskus huonoja päiviä niin kuin kaikilla, mutta silti tasapainoista elämää, johon kuuluu liuta määrä ääntä, rakkautta ja joskus jopa eripuraa, mutta silti, niin ihanaan perheeseen saan kuulua. Jossa jokaisella on omalla tavallaan elämässä niin samanlaiset päämäärät, mutta silti jokainen on erilainen persoonansa, jokaisen päämääränä on ainakin olla osa yhtä suurta perhettä. 

Huomenna sitten tiedossa broilerinakkien metsästys ja valvotaan mieheni ja tytön kanssa katsellen raketteja, niin että ensimmäistä vuotta Aishakin ymmärtää niistä jotakin. Sitä odotellessa! <3 Kiitos lukijoille tästä vuodesta ja ensi vuonna luvassa sitten uusia juttuja minulta varmasti! :))

Siinä leikataan kakkua, Aisha sai oman nallekakkunsa. <3

Mummun perheeltä saadut ostoskärryt. :)
Aisha on niin reipas. <3

Masu. :)

Before

...And after...

- Eveliina 

Paljon hauskanpitoa Nezireillä!

Moikka lukijat!

On ollut muutama todella rento päivä nyt, kun joulua on vietetty. Me päätettiin periaatteessa viettää joulua niin, että sen tarkoitus oli juhlistaa juhlimatta jättämisiämme; Eid Al Adha ja Eid Al Fitr ovat Muslimeille tärkeimpiä juhlia, joten vietimme niitä hieman myöhään.

No, jouluruoat tuli väsättyä; lihapullat, porkkana-ja lanttulaatikot, lihakastike, juureksia yms. oli tarjolla. Oli mahtavaa nähdä, kun perhe rakasti ruokia. Kalkkunakin oli mahtavan makuista! 

Vieraina meillä oli Nooralotan poikaystävä Akseli, jota emme usein näe, joten oli ilo kestitä häntä ja Nooraa. :) Ruoan jälkeen olikin sitten vuorossa lahjojen jako, joka oli meidän perheen pienimmälle yhtä suurta juhlaa! Koko tämän ajan Aisha oli luullut, että huoneessani olevat lahjat olisivat jonkun toisen ja niistä olikin suuri osa hänen! <3 Lahja, lahja, hän hoki. 

Kaikki sujui kyllä niin mukavasti ja itsellekin osui kohdalle lahjat lapsilta; hyvä metallityllainen pursotin ja obh-nordican vihannesleikkuri, joka tulee tarpeeseen, sekä eri mittayksikkölusikoita! :)) Ihanaa, että lapset osaavat ostaa minulle juuri sellaisia lahjoja, joista minä tykkään; keittiövälineitä. <3 Ja Nooralta sain vielä mieheni kanssa samanlaiset kollarit! <3

Oma yllätykseni miehelleni oli vielä uudet kengät, Tommy Hilfigerin bokserit ja sukat, sekä Emporio Armanin valkoinen t-paita. Yllätys ei ollut kovin mieleinen, mieheni oli melkein suuttua, kun ei ollut ostanut minulle aatoksi lahjaa; sain häneltä aikasemmin jo punaisen parkatakin, joka oli joululahjani. :) Mutta onneksi sain selvitettyä miehellini, että halusin vain yllättää ja ostaa hänelle jotakin vaihteeksi, kun olen itse aina saanut kaiken mitä olen ollut vailla. Kiitos kuuluu siitä hänelle. Olen erittäin hyvässä paikassa omassa elämässäni nyt ja kiitän Jumalaa joka päivä kaikesta, mitä hän on minulle suonut, jokaisen pitäisi. Ja ellei asiat kaikilla ole hyvin, asiat saa menemään hyvin, ehkä joillain se vaati enemmän ja joillain vähemmän, mutta tavalla tai toisella, kun sisua löytyy, kaikki luonnistuu. :) Luovuttaminen on helppoa, mutta parempi valinta olisi vain päättää, että haluaa jotakin muuta, jos niin on. 

Lopuksi lisäsin paljon kuvia meidän perheen jouluaatosta, käytiin myös Aishan ja Basrin kanssa vanhempieni tykönä, jossa odotti vielä kello lahjaksi miehelleni äidiltäni, oli niin herkkää nähdä Basrin ilme, kun hän avasi sen, mies ei laisinkaan tykkää yllätyksistä ja hänelle tulee paha mieli aina, ellei pysty antamaan samaa takaisin. Hän niin haluaisi, että elämä vain olisi reilua. Rakastan häntä niin kovin. <3

Siinä meidän onnelline typykkä. <3

Rakastan kalaa! <3

Ruoka meni kaupaksi.

Tilanne-kuva! Uunista ottamassa ulos jotakin. :D

Sokoksesta löysin tällaisen, on ihanan himmeä,
ettei liian kirkas.

Huone alkoi jo näyttämään siltä, että innokkaat
availivat lahjoja. :)

Yritän niin selitellä miehelleni, miksi olin
tehnyt sen virheen ja yllättäny hänet. :D

Lisää sekamelskaa...

Kootaan Aishan kanssa leluja.

Mummulta saatu obh-nordican imurilelu. :) Nyt aina kun mami
siivoaa, tulee tyttökin mukana omallaan. :))

Aisha on seurannut mamin puuhia oikein
tarkasti. <3

Aishan kanssa saatiin mummun tekemät samanlaiset
villasukat, sekä Aisha sai paljon vaatteita. <3

Jääkaapin kunto sen jälkeen, kun ruoat oli kerätty talteen.
Riittikö koko pyhiksi? :D

Sain kivan seinäkellon äidiltäni, tuunasin sitä hieman maalaamalla
viisarit mustiksi, jotta sitä on helpompi lukea. :)

Nyt on aika lopettaa, koska masuvaavi käy aivan villinä! Taisi kääntyä juuri jo syntymävalmiuteen! :D Nyt lepoa ja sitten jos vain jaksaa, niin huomenna uimaan ja vois napata masukuvan tänne bloggeriin! :>

- Eveliina

Kipeenä...

Moikka pitkästä aikaa!

Eli, kipeenä oltu nyt koko viikko. Aishan kanssa ja koko perheen kanssa kilpaa yskitään ja niistetään. Kamala pöpö! :< Onneksi tuli ennen joulua! Kun täytyy kaikki ruoat väsätä yms... :) Eilen tuli ihana äitiyspakkaus postiin ja oli toki pakko heti hakea! Oli ihanan värisiä vaatteita ja hieno talvipukukin löytyi. :)) Nyt en malta odottaa, että Aishan kanssa tervehdytään ja päästään uimaan ja leikkipuistoon, on toisella ollut varmasti sen verran tylsää kökkiä vain yhdessä paikassa, energinen kun on. No ainakin tässä ajassa Aisha oppi yhtäkkiä tanssimaan. (siis ei sellaista tyypillistä pepun heilutusta.) :D Tanssii niin, että ei sukat melkein pysy jalassa! 

Tästä joulusta on tulossa niin ihana, että en malta odottaa. Aishakin on jo niin vanha, että ymmärtää paremmin ja osaa avata lahjoja. Ja muutenkin. Insallah on viimeinen joulu, kun Aisha on perheen ainoa pieni ja nuori lapsukainen, ensi jouluna meillä on luultavavasti perheenlisäystä. :) 

Itse olen alkanut miettiä taas kaikenlaisia asioita mielessäni... Miten elämä on mennyt ja kuinka onnellinen olen siitä ihmisestä, mikä minusta on tullut. Uskallan olla oma itseni. Ja siksi minua joskus harmittaakin nädä joitain ihmisiä, kun yrittävät olla joku toinen tai tehdä samoin, kuin joku toinen. Jotkut asiat sopivat toiselle ja toimivat toisella, ei se tarkoita, että sinäkin pakosti olisit samanlainen. Vaikka kuinka toivoisit, on mielestäni parempi etsiä, tai ainakin kuluttaa elämä, oman jutun etsimiseen. Jokaiselle on se oma laji, oma elämä, oma tarkoitus, mitä kuuluu alkaa tehdä. Sitä mieltä minä olen. 

Mieheni on myös nyt baarin loppumisen myötä ollut kotona ja mietiskellyt tulevaa. On ihana, kun hän on kotona, Aisha rakastaa sitä ja muutkin lapset. Mieheni on oikein hassu! Aisha hukkasi yhtenä päivänä piponsa ja mieheni vei Aishan kauppaan ja osti kolme samanlaista tilalle. :D Söpö mies. <3 Ihana ajattelu tapa kyllä, oli Aisha yllättynyt kun pussissa oli kolme lempi pipoa. Ihan kuin Babi olisi taikuri. :)

Mutta kai tämä kirjoitus tältä erää... Alla pintapuolisin kuva äitiyspakkauksesta.

- Eveliina

Kuulumisia taas..

Hei lukijat,

On taas kulunut tovi, kun olen viimeksi saanut inspiraatiota kirjoittaa tänne. Mutta aika on kulunut niin nopeasti, että en edes huomannut, että viime postauksesta on jo viikko. :)

Eli, päivät ovat olleet aika mukavia, Einin kanssa kuluneet nopeasti. Taloa siivoiltu ja jouluvaloja laitettu joulutunnelmaa tuomaan. :)) Ihanaa, kun on taas se aika vuodesta, kun saa rentoutua ja hiljentyä, tehdä jouluruokia ja nähdä, kun koko perhe on onnellinen. Nyt onkin tiedossa joululahjojen hankkiminen perheenjäsenille, tulee tosi kiva shoppailureissu! Aishalle tonneittain leegoja, kun tyttö on niin kovin innoissaan niistä! <3  

Eilen käytiin Aishan, äitini, siskoni ja isäpuoleni kanssa karhuhallissa lastenpäivillä katsomassa muita lapsia. Aisha juoksenteli vapaana ja onnellisena ympäriinsä ja oli ilo seurata, kuinka onnellinen hän oli. <3 :> Annan vaikka koko sydämeni hänen puolestaan ja en malta odottaa, kun saan lisää lapsia. Ja Aisha saa leikkikaverin. Toivottavasti kaikki vain menisi hyvin, tuntuu niin uskomattomalta saada uusi vaavi, yritettiin niin kauan ja yhtäkkiä onnistui kahden epäonnistumisen jälkeen. Toivo oli periaatteessa jo mennyt. No, se siitä. Toivotaan vain parasta. :)

Tänään tuli siivottua koko kämppä ja parvekekin. Tuoksukynttilöitä laitoin ympäri asuntoa ja oli kiva nauttia puhtaasta kodista. Tänään kyllä oli taas sellainen päivä, että kaikki lapset olivat kotona, joten ei sitä puhtautta kauaa koskaan silloin kestä. :D

No, päätinpä päivitellä kuulumisia hieman, jotta tiedätte että olen vielä hengissä. Seuraavaksi olisi kiva tehdä taas kuvapostaus, jossa voisin vaikka esitellä uuden ihanan Vilasta löydetyn -20% olleen punaisen parkatakin. <3 Minun mieheni osti sen minulle yllärinä, ihana mies! <3 Kiitos.

- Eveliina