Toivo elää.

Pitkästä aikaa päätin hieman purkaa ajatuksiani... 

Miten hauska onkaan elämä, kun muutut eri ihmiseksi? Katsovat ihmiset sitä jotenkin pahalla, vaikkeivat olisikaan olleet koskaan ystäviä. Yhtäkkiä kaikilla on mielipide ja kaikki ovat huolissaan ja vihaisia muutoksestani. Outo sinänsä, harmittaakohan ihmisiä OIKEASTI niin paljon, että joku osaa olla juomatta ja että joku yrittää parhaansa mukaan vain hoitaa omaa perhettä, eikä käydä bailaamassa, hermoilla, unelmoida että sais lapsen hoitoon, jotta pääsisi ite töihin tms... On ihmeellistä.

Oli yksi tapaus tuossa hammaslääkärissä kun kävin, vanha tuttuni kenen kanssa en varmaan kunnolla ollut elämästä puhunut seitsemään vuoteen, näki mut siellä ja tuli juttelemaan. Näki kauheaa vaivaa mun huivista ja Islamistani. Ihme juttu. Ja tämä kyseinen henkilö ei ole ite muuttunut sitten senttiikään siitä, kun hän oli kasi luokalla. Varoitteli kovin, että on näillä Islamiin kuuluvilla miehellä tapana olla useampi vaimo, vähän niinkon vinkkinä, että varo vaan. Ja oli kaikennäköstä, että hän on ihmetellyt mun kuviani Facebookissa, että ennen Eve oli niin muodikas mitä sille nyt on tapahtunu? Ei kyllä jaksaisi aina selitellä, eikä sinällään tarviskaan, mutta kun vaan tarvii! En halua taas jäädä alakynteen, ja antaa heidän tehdä oma päätelmänsä, etten muka olisi näin onnellinen. Haluan että TÄSTÄ LÄHTIEN kaikki vaan hyväksyy sen, mikä olen. Ihan sentilleen niin, prikuulleen! Nimittäin en ole tulossa tästä muuttumaan enää entiseksi huonoksi itsekseni KOSKAAN! Ja se on lupaus ja tosi. :) Olen itseeni erittäin tyytyväinen näin ja myös muidenkin pitäisi, onhan niitä kateellisia ja ihmettelijöitä, mutta niiden hyväksyntää haluaisin jotka kuuluvat lähiperheeseeni, tai oikeisiin tuttuihini, jos he kerran väittävät välittävänsä, on heillä myös velvollisuus ottaa minut vastaan sellaisena kuin minä olen, elämäähän eletään vain kerran, ja sen tulisi elää niin, että elät sen itsellesi, et muille. 

Mitä siitä tulee, jos jokainen ihminen alkaa miellyttää muita, eikä ajattele koskaan mitä MINÄ haluan? Kuinka usein olette ajatelleet näitä asioita TE valittajat ja haukkujat? Miksi minun tulisi nyt luopua kaikesta, mikä on minusta paremman ihmisen tehnyt, kun TE sanotte niin ja se ei ole TEISTÄ hyvä? Mitä TE olette siitä puhumaan, kun hyvä kun ennen moikkasitte? Ottaa päähän joskus enemmän ja joskus vähemmän.. Mutta onneksi olen vahvempi, mitä he varmasti kuvittelevat. 

Jonakin päivänä voin melkein luvata, että kun laitetaan minun kulttuuri heidän kulttuurin rinnalle, heidän lapset  esimerkiksi ryyppää ja polttaa, minun ei. Niinkuin se tytteli siellä hammaslääkärissä sanoi, että lapsuudessa/nuoruudessa saa tehdä ite valinnat,  eikä äidin kuulu niihin puuttua, vai miten se meni? 

P.S. MUN TYTTÖ TEKI ASIANSA ENSIMMÄISTÄ KERTAA POTALLE TÄNÄÄN, JIPII! <3 :))

- Eveliina