Onnellisuus tulee sisältä.

 Tänään oli siis luvassa meidän vanhimman lapsen ylioppilasjuhlapäivä! :) Isommat juhlat hän piti äidin puolen suvulle hänen mummulassaan. Mutta siis oli aivan mahtava fiilis, olen niin erittäin onnellinen ja ylpeä millaisia lapsia meillä on perheessä. Jokainen osaa käyttäytyä niin kunnioittavasti vieraita kohtaan. On ilo silmälle katsella omaa perhettä kyllä. <3 Alhamdulillah! (ja siis tässä nyt ei ole itsekehusta kyse, koska mieheni on kasvattanut nämä lapset aivan yksin ja saanut heistä kuoritumaan kyllä aikamoisia timantteja! <3 Mies on kyllä raudasta tehty. Heidän äiti siis sairastui niin, että mieheni hoisi koko perheen, ennen minun kuvioon tuloa. <3) 

Juhlat menivät mielestäni aivan nappiin, alkoholia ei tarvittu hauskanpitoon, toivottavasti minun äidin puoleinen perhe huomasi, kuinka onnellinen minä olen tässä perheessä, kun joskus tuntuu etteivät oikein ymmärrä. Oli silti niin kovin herkkä nähdä, kuinka äitini ylpeydellä halasi ja onnitteli meidän ylioppilasta. Noora teki ihanan työn, kun sai hänet iloiseksi. 

Ajattelin tänään kuvien kautta kertoa hieman meidän perheestä ja näistä juhlista:

Poika nappasi musta kuvan, ja totesi vain että oho, näytät ihanko olisit mukava! Tarkoittaa siis sitä, kun en ole missään vaiheessa kannattanut sellaista suhdetta lapsiin, että olisin heidän ystävä, minun tehtäväni, minkä olen siis itse päättänyt, on antaa heille äidillisen hahmon elämään joka käskee ja opettaa. Missään nimessä en kuitenkaan ole viemässä heidän oman äidin paikkaa, siitä ei ole kyse. 

Mielestäni tämä kuva kuvastaa hyvin sitä, kuinka onnellinen olen.

Tässä meidän lapsukaiset. Nooralotasta on tämän puolentoista vuoden aikan kuoriutunut kyllä oikein Lady. Hienosti on tyttö kyllä kasvanut, eikä kyllä pelkää auttaa perhettä, jos tarve tulee. <3 Teinit vielä joskus saavat minut raivon partaalle, mutta aina on hyvä muistaa guusblaablaa. ;D  Ei omena kauas puusta putoa, eli heistä tulee varmasti aikalailla kuin Noora.


Mieheni ote tässä kuvassa on kyllä hyvä. Pitää minua niskasta kiinni. Hän on niin rakastettava persoona kyllä, haluaa aina ottaa minuun fyysisen kosketuksen tämänlaisissa tilanteissa. Joskus tuntuu että se ehkä saa jotenkin siitä itselleen turvallisen olon, samoin kuin minä siitä kun hän koskettaa minua Buri Jem! <3 Tähän sopisi hyvin kappaleen sanat Saving all my love for You, jossa on kohta "I try to resist, being last on Your list but No other man's Gonna Do, So I'm saving all my love for You."

 Tässä siis minun äitini, siskoni, tyttäreni ja tuore ylioppilas. On ihana nähdä miten minun äiti on niin iloinen kuuluessaan tähän perheeseen, mielestäni jopa suoranainen ylpeys paistaa hänen kasvoiltaan, ja olen iloinen että hänen vaikean elämänsä jälkeen hän saa olla iloinen ja ylpeä ollessaan osa jotain "normaalia" vaihteeksi. (äidilläni siis aika vaikea lapsuus takana.) Ja äiti: Nooralotta tykkäsi sun lahjasta kovin! <3 :))

Tässä tytön ylioppilastodistus.

+

Ja sitten hieman kuvaa mun "pöytäkoristeesta", kelluvia kynttilöitä, näytti jotenkin niin kauniilta tämä kuva. :) 

Noora leikkaamassa valmista kakkua. Isäpuolenikin on päässyt pikkuisen kuvaan. :)










Siis kuka sanoo, ettei länsimaalainen ja muslimi voi 
tulla toimeen ja istua vierekkäin, tässähän todiste. Ja oli muuten sairaan ihana nainen tuo Nooran kummitäti! :)

On varmasti monelle kauheaa luettavaa, että miten joku voi olla niin onnellinen ja ylpeä perheestään, mutta jos on syytä niin miksei sitä uskalla kertoa ja jakaa muiden kanssa? Olen vain niin paljon paremmassa paikassa nyt, kuin mitä olin hieman alle kolmisen vuotta sitten ennen kuin tulin tähän perheeseen. Toivottavasti myös minun anoppini, jota en koskaan ehtinyt tapaamaan on ylpeä pojastaan ja hänen perheestään siellä paratiisissa. <3 Faleminderit Hairije qe linde Basriun. <3 (=kiitos Hairije, että synnytit Basrin.)

Löysin hyvän sanonnan yhdestä muslimiyhteisöstä eli se vielä tähän loppuun:

Be thankful for the bad things in life.. For they opened your eyes to the good things you weren't paying attention to before. 

- Eveliina