Asiaa.

Heippa lukijat!

3 viikkoa ilman tupakkaa tulee huomenna!! :) \o/ JES! Minun mieheni kanssa puhuttiin monet tuhannet kerrat, että kuinka vaikeaa se tulee olemaan yms.. Ja en koskaan pystynyt lopettamaankaan, ennen tätä yritystä. Kaikki alkoi siitä, kun huomasin että joka kerta, kun menin nukkumaan mietein hirveästi kuolemaa, ja miten lasteni käy, jos vien itseni hautaan, kun he ovat vielä pieniä? Ja herkkänä ihmisenä tietty itkin kamalasti ja se alkoi olemaan jo jopa rankkaa, kun ei nukkunut, koska mielessä pyöri raskaita asioita. :(

Ja sitten yhtenä päivänä tilasin sähkötupakan minulle ja kun se saapui, mieheni epäili, etten silti pystyisi lopettamaan ja jotenkin se sai minut päättämään, että nyt on se päivä, se päivä kun mikään tupakka ei minua hallitse, haluan hallita omaa elämääni. :) Sekä, jos Jumala suo, elää pidempään, jotta saan kasvattaa omat lapseni, eikä kukaan muu! Mitään kamalampaa en tiedä, kuin että joku toinen yrittäisi olla heille äiti. Eli poltin kaksi ja puoli päivää sähkötupakkaa, kunnes tutkein siitä tietoja netistä ja monet olivat sanoneet, ettei pidemmällä tähtäimellä ole ehkä terveellinen ollenkaan. Ja päätin lopettaa siis senkin, ja sen jälkeen nikotiinilaastarilla mennään. Vielä pitäisi kaksi viikkoa ainakin, niin kauan kun tuntuu että tupakkaa vielä tekisi mieli ilman. 

Mutta nyt elämä tuntuu mahtavalta, kun KAIKKI aika mikä meni tupakan kanssa ennen, jää nyt lapsille ja omaan oleiluun. Yskä on tipotiessään ja henki kulkee paremmin, sekä nyt haistan kaiken, jopa sen kuinka pahalle tupakoijat haisevat. :D Joten mitä itse sanon kaikille, jotka tupakan lopettamista ajattelevat on, että 

MINUN mielestäni on turha edes leikkiä asian kanssa, ennen kuin sinulle vain kerta kaikkisesti tulee se lopullinen piste. Se tunne, että ei enää! :) Ja toivon parasta, että minunkin lopettamisena oli tässä yhdellä kertaa lopetettu. Tuntuu ainakin, että se olisi. Koska vihaan olla heikko. :D

Huomenna tiedossa pojalle keinun hakemista ja oman uuden takin ja housujen saapuminen postiin. :) Kuvia tietty laitan, kun taas jaksan kuvailla itseäni. :)

Näiden takia ei koskaan haluaisi vapaaehtoisesti
luopua elämästä. Kiitos minun Aishalle ja Luanille,
että olette olemassa. <3

- Eveliina

Ihan vain kuulumisia. :))

Hei taas!

Olen viettänyt hiljaiseloa taas, mutta kai minä taas innostun tästä kirjoittelusta lisää, kun tulee taas syksy/talvi. Saa postailla kaikkia uusi vaatehankintoja yms...

No nyt on kaikkea taas ollut elämässä. Asunnon metsästystä, minun sormuksen hankintaa sun muuta. :) Toki laitan kuvaakin, koska... No, en koskaan kyllästy esitellä sitä. ;) Tyypillinen nainen, kai. 

On ollut oikein ihana seurata omien lasteni kasvua nyt viime aikoina, Aisha muutama kuukausi sitten ei hirveästi puhunut, ja nyt puhua pälpättää ja on myös hirmu tapaturma-altis. :( Mutta kuulemma tulee aivan isosiskoonsa Nooraan. :) Ja Luan taas, no, meidän sulttaanipoika, joka osaa vaatia huomiota niin kauan että myös saa sitä. :D Minulla on sellaiset lapset, etten vaihtaisi kyllä mihinkään! On niin omanlaatuisia valioyksilöitä oikein! :) <3 

Elämässä asiat kyllä menevät oudosti, kun miettii... Tytärpuoleni on useaan otteeseen sanonut minulle, että mieti, sulla ei ollut yhtään lasta vielä kolme vuotta sitten ja nyt sulla on kaksi, ja olen muuttunut aivan hirmuisesti. Totta se kyllä on, moni ikäiseni ei pakosti edes ole vielä äiti. Monia virheitä on toki sattunut matkalla, mutta yritän korjata niitä aina seuraavalla kerralla, tarkoitan siis joitain tyypillisiä kasvatukseen liittyviä virheitä. :)

Olen kuitenkin oikein hyvässä paikassa nyt, ja moni on facessakin lukenut varmasti, että lopetin vihdoin ja viimein tupakan polton! Insha'Allah lopullisesti! Olo on sen mukainenkin, ja tupakoinnista aiheutuneet haitat alkavat näyttävästi lähtevän pois koko ajan. :) Iho on paremmassa kunnossa jo nyt, makuaisti parempi sekä suu terveempi ja yskä on poissa. :) \o/ Toivotaan, että jatkuu. :)

Tähän lopuksi laitan hieman kuvia:

Olen alkanut syödä paremmin, kun lopetin. :)

Sormus. <3

Santa Maria kaivokselta Brasiliasta oleva aquamariini jalokivi
jossa yhteensä 30 timanttia valkokultaisessa kehikossa. <3
KIITOS MIEHENI! <3

Minun rakkaani. <3 Elämä ilman heitä ei olisi mitään. Olen
oppinut niin paljon heiltä. 

- Eveliina

RV 38+0 ja jännät paikat. :)

Hei lukijat,

Nyt on kulunut ennätysaika viime blogikirjoituksestani, mutta olen halunnut vain nautiskella olostani ja odotella vaavin syntymää ihan ilman mitään velvollisuuksia. :) Mutta tänään päätin päräyttää pienet tekstit tänne taas pitkästä aikaa...

Eli, tänään neuvolakäynnillä oltu ja siellä se vaavi vieläkin näyttää viihtyvän hyvässä lapsiveden määrässä. ei mikään kiire ulos. Pää alaspäin jo viikolta 33 lähtien, mutta silti sitkeästi kaikesta huolimatta ei ole vielä päättänyt syntyä. Elämän lahjaa on niin jännittävä odottaa. <3 Meidän perhe jo malttamattomana odottelee ja lapset kyselee, joko lähdet synnärille tänään? Joko jo?! :D On puhuttu melkeimpä kampituksista ja rappusista alas tönäisyistä, jotta vauva lähtisi syntymään. :D Mutta toki vitsinä! 

No, itseasiassa minäkään en ole saanut ajatuksiani irti synnytyksestä ja siitä, onko vauva terve yms... Perusasiat pyörii mielessä. Ja ensimmäinen synnytys meni ilman kivunlievitystä, joten niin toivoisin että tämäkin. InshAllah. <3 Aisha syntyi viikoilla 38+4 joten jos siihen olisi katsominen olisi aika jo lähellä tässäkin raskaudessa. :)

Olen alkanut miettiä lapsien kasvatusta ja kaikennäköistä... Minä haluaisin kasvattaa lapseni niin, että heistä pidetään ihmisinä, haluan että lapseni eivät tee samoja virheitä kuin minä olen tehnyt, haluan uskaltaa puuttua, jos näen jotain puututtavaa, haluan olla kiinnostunut heidän elämästään ja haluan uhrata oman elämäni heidän eteensä, että kun he ovat aikuisia, voin katsoa heitä ja he minua tyytyväisinä, että äiti teki kaikkensa eteemme ja ei ollut itsekäs. Unelmasenaario, joka toivottavasti toteutuu. On kamalaa katseltavaa, miten jotkut nuoret menevät aivan piloille, kun vanhemmat ajattelevat, että antaa nuorten tehdä omat virheensä yms... En jaksa puuttua, ei kiinnosta. Kunhan tulee elävänä kotiin, niin hyvä on. Ja sitten nämä nuoret notkuvat tuolla pitkin kyliä tekemässä ties mitä ja käyttäytyvät kuin ihan keskenkasvuiset. :< Minullakin tällä hetkellä oli lähipiirissä yksi sellainen henkilö, joka muuttui seuransa mukana kahdessa-kolmessa viikossa ihan kauheaksi, enkä ollut enää tunnistaa kyseistä henkilöä samaksi, siihen nähden miten hän puhui minulle. Mutta omat on asiansa, ei voi mitään, onneksi minulla on oma perheeni, jonka eteen voin varmistaa, ettei samoja virheitä toistu ainakaan täällä päässä. :) Toivotaan ja rukoillaan, että tämä minulle läheinen tulisi järkiinsä. <3 

Mutta se kai siitä sitten. Katsotaan kirjoitanko seuraavaksi, kun vauva on syntynyt? :))

Rv 31-32. :) Ja vatsa on jatkanut kasvuaan vielä tuosta. :))

- Eveliina

Kuulumisia...

Moikka lukijat,

On taas kulunut aikaa viime kirjoituksesta, mutta tässä on ollut taas niin paljon hässäkkää, ettei paljon ole ehtinyt kirjoittaa.. Uusi vuosi meni hienosti Aishan kanssa valvoessa, koska rassukka pelkäsi niin kovin raketteja.. :<  Mutta onnneksi sitten lopuksi oli niin väsynyt, että nukahti. :)

No sen jälkeen alkoikin sitten norovirus-kierre meidän perheessä, joka toinen päivä meillä sairastui uusi tähän virukseen.. Ei kiva. Ja toipuminen oli kyllä pitkää, kun ei millään alkanut ainakaan meidän neidille maistumaan ruoka ja kaikki tuli aina uudestaan ylös. Eilen oli ensimmäinen päivä, kun hän alkoi syödä oikein kunnolla. Ja nyt sitten jo normaali leikkisä itsensä hän on. :) <3

Viime viikonloppu meillä oli sellainen yhtäkkinen päähänpisto lähteä risteilylle Aishan kanssa, joten perjantaina me sitten sinne mentiin ja lauantaina sieltä tultiin, Viking Isabellalla jouduttiin mennä, kun Europa oli aivan täynnä, :< Mutta ainakin Aisha tykkäsi kovasti! Ja mekin mieheni kanssa loppujen lopuksi, tottakai hieman rankkaa aina pienen lapsen kanssa, mutta ei sinne itseä varten mentykään. :)) Tulijaisiksi tuotiin tottakai karkkia ja itse sain Lancomen ripsivärin, jota olen aina halunnut testata, mutta tulin siihen tulokseen, ettei nuo merkkiripsarit ole oikeastaan yhtään sen kummosempia, kuin markettienkaan.

No tuollaisen reissun jälkeen kestää aina hieman palautua tähän harmaaseen sampolan arkeen, kun on piirit niin pienet. Laivalla aika kului lapsen kanssa oikein rattoisasti! Mutta kai se todellisuus sieltä aina valkenee itse kenellekin? :> 

Nyt haluan ehdottomasti löytää minulle ja Aishalle jonkun harrastuksen, missä hän näkisi ikäsiään lapsukaisia ja saisi leikkiä heidän kanssaan. Mutta en oikein tiedä, mikä sellainen sitten ois hyvä, kun muskarista en ainakaan oikein välittänyt. 

Tässä muutamia kuvia reissulta Aishasta, itsestä ei tullut otettua ollenkaan, kun mieheni oli hieman kipeä reissulla, joten olin itse kuvaajana. :)

Pallomeressä. <3

Laivatulijaiset tytölle, itse valitsi. :)

Aisha oli ainoa, joka ei suostunut halaamaan kisua. :D

Aisha sai kaveretakin reissulla. ;)

Isin turvallinen käsi. <3

- Eveliina