Aishan syntymäpäivät!

Hei lukijat,

Tänään ja eilen onkin ollut meidän nuorimmaisen syntymäpäivä järjestelyjä. On tyttö jo niin iso, että täytti 2 vuotta, aika menee kyllä todella nopeasti. Vieraita meillä ei käynyt, kuin minun perheeni ja ns. kummipoikamme Benyamin 7 kuukautta ja hänen vanhempansa Aso ja Eini. Omaa perhettä minulla onkin omaa takaa, että juhlat kuin juhlat tuntuu isoilta, kun koko meidän perhekin on läsnä. :) 

Aishan aamu alkoi heti lahjan avaamisella, oli aivan ällikällä lyöty varmasti, että: "Mitä?! Eiks siinä joulussa vieläkään ollut kaikki?" Hän sai vaikka mitä "Aishamaisia" lahjoja; siivousvälineitä lapsille, kokkaustarvikkeita ja prinsessaverhon, jonka avulla saimme luotua Aishalle leikkinurkkauksen olohuoneeseen: Meillä on niin pieni asunto isolle perheelle, ettei sitä tilaa löytynyt muualtakaan. :) 

Aishan kakun teko olikin sitten isompi haaste, mitä kaksi kuukautta sitten alettua sitä suunnitella olisin uskonut, ei ihan yhtä siisti tullut, kuin se kinuskissan versio, mutta ainakin sain sen pysymään kasassa, ja jotkut koristeet onnistuivat aika hyvin. Kostutukseen frezza chocomint-juomaa ja suklaa pohja, oli erikoisen hyvää, ja erilaista totuttuun vaaleaan pohjaan, jota monet aina tekevät syntymäpäiviksi. 

Vatsakuvaakin näkyy nyt sitten vihdoinkin, uskomatonta, että se vielä tuosta kasvaa lisää kyllä, kuinka iso mahtaakaan siitä vielä tulla? :> 

Päivästä yleisesti voin sanoa, että oli aikamoista uurastusta, mutta iloinen olen, että kaikki onnistui ja saatiin valmiiksi. Aisha oli ihanalla päällä, vaikka oli jättänyt päivänet väliin kokonaan. Jaksoi valvoa silti puoli yhdeksään ja oli niin mahtava kyllä. <3 Oli mukava nähdä, miten hän on yhdessä vuodessa muuttunut niin kovin paljon. Osaa sanoa sanoja, ymmärtää pyytää asioita ja matkii niin kovin. On puhjennut jotenkin kukkaan koko tyttönen! Ja ensi vuonna, Insallah, toivottavasti saadaan annettua hänelle paras lahja ikinä: pikku...No, sisarus. ;) Se jos jokin saa Aishan varmasti onnen partaalle, ja itsenikin. On niin helppoa, kun on päättänyt olla kotiäiti, eikä ole hinku mennä bailaamaan tai mitään, kaksi lasta minulle kiitos! :)) Nyt vain rukoilen ja toivon, että kaikki menee hyvin ja terve lapsi syntyy, jotta me saadaan taas vauvan tuoksuinen koti, ja Aisha saa itselleen leikkikaverin. :>

Onnellinen elämästä? Nyt kun istun tässä päivän päätteeksi, uutta vuotta odotellen, kyllä! Onnellinen kaikesta, mihin elämä on minut tuonut, joskus huonoja päiviä niin kuin kaikilla, mutta silti tasapainoista elämää, johon kuuluu liuta määrä ääntä, rakkautta ja joskus jopa eripuraa, mutta silti, niin ihanaan perheeseen saan kuulua. Jossa jokaisella on omalla tavallaan elämässä niin samanlaiset päämäärät, mutta silti jokainen on erilainen persoonansa, jokaisen päämääränä on ainakin olla osa yhtä suurta perhettä. 

Huomenna sitten tiedossa broilerinakkien metsästys ja valvotaan mieheni ja tytön kanssa katsellen raketteja, niin että ensimmäistä vuotta Aishakin ymmärtää niistä jotakin. Sitä odotellessa! <3 Kiitos lukijoille tästä vuodesta ja ensi vuonna luvassa sitten uusia juttuja minulta varmasti! :))

Siinä leikataan kakkua, Aisha sai oman nallekakkunsa. <3

Mummun perheeltä saadut ostoskärryt. :)
Aisha on niin reipas. <3

Masu. :)

Before

...And after...

- Eveliina 

Paljon hauskanpitoa Nezireillä!

Moikka lukijat!

On ollut muutama todella rento päivä nyt, kun joulua on vietetty. Me päätettiin periaatteessa viettää joulua niin, että sen tarkoitus oli juhlistaa juhlimatta jättämisiämme; Eid Al Adha ja Eid Al Fitr ovat Muslimeille tärkeimpiä juhlia, joten vietimme niitä hieman myöhään.

No, jouluruoat tuli väsättyä; lihapullat, porkkana-ja lanttulaatikot, lihakastike, juureksia yms. oli tarjolla. Oli mahtavaa nähdä, kun perhe rakasti ruokia. Kalkkunakin oli mahtavan makuista! 

Vieraina meillä oli Nooralotan poikaystävä Akseli, jota emme usein näe, joten oli ilo kestitä häntä ja Nooraa. :) Ruoan jälkeen olikin sitten vuorossa lahjojen jako, joka oli meidän perheen pienimmälle yhtä suurta juhlaa! Koko tämän ajan Aisha oli luullut, että huoneessani olevat lahjat olisivat jonkun toisen ja niistä olikin suuri osa hänen! <3 Lahja, lahja, hän hoki. 

Kaikki sujui kyllä niin mukavasti ja itsellekin osui kohdalle lahjat lapsilta; hyvä metallityllainen pursotin ja obh-nordican vihannesleikkuri, joka tulee tarpeeseen, sekä eri mittayksikkölusikoita! :)) Ihanaa, että lapset osaavat ostaa minulle juuri sellaisia lahjoja, joista minä tykkään; keittiövälineitä. <3 Ja Nooralta sain vielä mieheni kanssa samanlaiset kollarit! <3

Oma yllätykseni miehelleni oli vielä uudet kengät, Tommy Hilfigerin bokserit ja sukat, sekä Emporio Armanin valkoinen t-paita. Yllätys ei ollut kovin mieleinen, mieheni oli melkein suuttua, kun ei ollut ostanut minulle aatoksi lahjaa; sain häneltä aikasemmin jo punaisen parkatakin, joka oli joululahjani. :) Mutta onneksi sain selvitettyä miehellini, että halusin vain yllättää ja ostaa hänelle jotakin vaihteeksi, kun olen itse aina saanut kaiken mitä olen ollut vailla. Kiitos kuuluu siitä hänelle. Olen erittäin hyvässä paikassa omassa elämässäni nyt ja kiitän Jumalaa joka päivä kaikesta, mitä hän on minulle suonut, jokaisen pitäisi. Ja ellei asiat kaikilla ole hyvin, asiat saa menemään hyvin, ehkä joillain se vaati enemmän ja joillain vähemmän, mutta tavalla tai toisella, kun sisua löytyy, kaikki luonnistuu. :) Luovuttaminen on helppoa, mutta parempi valinta olisi vain päättää, että haluaa jotakin muuta, jos niin on. 

Lopuksi lisäsin paljon kuvia meidän perheen jouluaatosta, käytiin myös Aishan ja Basrin kanssa vanhempieni tykönä, jossa odotti vielä kello lahjaksi miehelleni äidiltäni, oli niin herkkää nähdä Basrin ilme, kun hän avasi sen, mies ei laisinkaan tykkää yllätyksistä ja hänelle tulee paha mieli aina, ellei pysty antamaan samaa takaisin. Hän niin haluaisi, että elämä vain olisi reilua. Rakastan häntä niin kovin. <3

Siinä meidän onnelline typykkä. <3

Rakastan kalaa! <3

Ruoka meni kaupaksi.

Tilanne-kuva! Uunista ottamassa ulos jotakin. :D

Sokoksesta löysin tällaisen, on ihanan himmeä,
ettei liian kirkas.

Huone alkoi jo näyttämään siltä, että innokkaat
availivat lahjoja. :)

Yritän niin selitellä miehelleni, miksi olin
tehnyt sen virheen ja yllättäny hänet. :D

Lisää sekamelskaa...

Kootaan Aishan kanssa leluja.

Mummulta saatu obh-nordican imurilelu. :) Nyt aina kun mami
siivoaa, tulee tyttökin mukana omallaan. :))

Aisha on seurannut mamin puuhia oikein
tarkasti. <3

Aishan kanssa saatiin mummun tekemät samanlaiset
villasukat, sekä Aisha sai paljon vaatteita. <3

Jääkaapin kunto sen jälkeen, kun ruoat oli kerätty talteen.
Riittikö koko pyhiksi? :D

Sain kivan seinäkellon äidiltäni, tuunasin sitä hieman maalaamalla
viisarit mustiksi, jotta sitä on helpompi lukea. :)

Nyt on aika lopettaa, koska masuvaavi käy aivan villinä! Taisi kääntyä juuri jo syntymävalmiuteen! :D Nyt lepoa ja sitten jos vain jaksaa, niin huomenna uimaan ja vois napata masukuvan tänne bloggeriin! :>

- Eveliina

Antamisen ilo on kaunein ilo! :)

Heippa kaikki!

VIELÄKIN täällä päässä ollaan kipeinä?! Siis on se sitkeä influenssa nyt, vaikka sain jopa influenssa rokotteen, mutta ehkä oli jo ehtinyt tarttua tms... Plus olen aika huono lääkäriin menijä, eli sairaudet aina venyy.. :< Mutta siis jep, jännittävä viikko, tai sanotaan kiireinen, tulossa, kun täytyy hoitaa viimeiset jouluun liittyvät ostokset, viime tingan lahjat ja pöytäliina ja ruoat. Sitten meneekin aika jouluruoan väsäämisessä ja kalkkunan paistamisessa, ensimmäinen kerta tehdään kokonainen kalkkuna, mahtaako luonata? :D

Muslimithan ei sinällään saisi/kuuluisi viettää joulua, mutta me pidetään hieman sellaista kevyempää juhlaa, jossa juhlitaan perhettä lähinnä, ei joulua. :) On mahtavaa, kun jouluna kaikki hiljentyy ja saa viettää aikaa rakkaimpiensa seurassa, sekä nähdä onnellisia ja yllättyneitä naamoja. <3 Muutamia yllätyksiä on kyllä joillekin perheenjäsenille tiedossa; esimerkiksi minun ihanalle miehelleni. <3 Kulta avasi jo lahjansa etukäteen, eikä hänellä ole aavistustakaan, että meitsillä on vielä kolme lahjaa "hihassa" :D Ja hän ei lue blogejani, eli ei ylläri mene myöskään piloille. :) Olin koko viimeiset pari viikkoa kuin päätön kana kaupoissa, keräilin sokoksen leimoja ja sain niistä yhteensä sitten 60 euron lahjakortinkin. Rakastan antaa ihmisille hyvää mieltä, enkä olisi halunnut itse lainkaan lahjoja, paitsi äidiltäni, tänä vuonna. Mutta sitten kävi ilmi, että myös isäpuoleni oli ostanut pinnasängyn uudelle vauvalle ja lapset hankkivat minulle lahjat. Miestäni kielsin, koska hän kohtelee minua joka päivä kuin kuningatarta, jos olen jotain paitsi hän keksii keinon sen minulle antaa. Eli ei kiitos häneltä enempää, nyt on rakkaani vuoro nauttia. <3

Vatsavaavista sen verran, että nyt hän on alkanut jo liikuskella ja muistuttaa niin meidän perhettä; energinen ja vahva. Kuin Aishakin oli silloin vatsassa. Vaavin sukupuoli jääköön Teille arvoitukseksi, mutta itse me otimme selvää kyllä. ;) Vatsani muistuttaa suurta jalkapalloa, ja outoa, että se voi vielä tuosta kasvaa, täytyy joku päivä "kuvauttaa" se tänne blogiin. :)

Huomenna minulla tiedossa lääkärin aika ja koepalojen otto, jaiks! Kamalaa se kyllä on, mutta kai siitä selviää, ihan rutiinikäynti sinänsä, halutaan vain katsoa onko muutoksia havaittavissa. Mutta jännittää kamalasti! Toivottavasti on nopeasti ohi! :) Eikai tässä muuta, kuin hyvää yötä lukijat! <3

- Eveliina

Kipeenä...

Moikka pitkästä aikaa!

Eli, kipeenä oltu nyt koko viikko. Aishan kanssa ja koko perheen kanssa kilpaa yskitään ja niistetään. Kamala pöpö! :< Onneksi tuli ennen joulua! Kun täytyy kaikki ruoat väsätä yms... :) Eilen tuli ihana äitiyspakkaus postiin ja oli toki pakko heti hakea! Oli ihanan värisiä vaatteita ja hieno talvipukukin löytyi. :)) Nyt en malta odottaa, että Aishan kanssa tervehdytään ja päästään uimaan ja leikkipuistoon, on toisella ollut varmasti sen verran tylsää kökkiä vain yhdessä paikassa, energinen kun on. No ainakin tässä ajassa Aisha oppi yhtäkkiä tanssimaan. (siis ei sellaista tyypillistä pepun heilutusta.) :D Tanssii niin, että ei sukat melkein pysy jalassa! 

Tästä joulusta on tulossa niin ihana, että en malta odottaa. Aishakin on jo niin vanha, että ymmärtää paremmin ja osaa avata lahjoja. Ja muutenkin. Insallah on viimeinen joulu, kun Aisha on perheen ainoa pieni ja nuori lapsukainen, ensi jouluna meillä on luultavavasti perheenlisäystä. :) 

Itse olen alkanut miettiä taas kaikenlaisia asioita mielessäni... Miten elämä on mennyt ja kuinka onnellinen olen siitä ihmisestä, mikä minusta on tullut. Uskallan olla oma itseni. Ja siksi minua joskus harmittaakin nädä joitain ihmisiä, kun yrittävät olla joku toinen tai tehdä samoin, kuin joku toinen. Jotkut asiat sopivat toiselle ja toimivat toisella, ei se tarkoita, että sinäkin pakosti olisit samanlainen. Vaikka kuinka toivoisit, on mielestäni parempi etsiä, tai ainakin kuluttaa elämä, oman jutun etsimiseen. Jokaiselle on se oma laji, oma elämä, oma tarkoitus, mitä kuuluu alkaa tehdä. Sitä mieltä minä olen. 

Mieheni on myös nyt baarin loppumisen myötä ollut kotona ja mietiskellyt tulevaa. On ihana, kun hän on kotona, Aisha rakastaa sitä ja muutkin lapset. Mieheni on oikein hassu! Aisha hukkasi yhtenä päivänä piponsa ja mieheni vei Aishan kauppaan ja osti kolme samanlaista tilalle. :D Söpö mies. <3 Ihana ajattelu tapa kyllä, oli Aisha yllättynyt kun pussissa oli kolme lempi pipoa. Ihan kuin Babi olisi taikuri. :)

Mutta kai tämä kirjoitus tältä erää... Alla pintapuolisin kuva äitiyspakkauksesta.

- Eveliina