Tavallinen päivä Nezireillä. :)

Tänään oli sellanen peruspäivä tyttären kanssa. :) Käytiin pyöräilemässä ja sitten myöhemmin väsäsin 40 kpl croissantteja. Aisha oli mahtavan vilkas ja energinen pakkaus tänään ja nyt se on alkanut matkia kuin papukaija jokaista sanaa, mitä me perheenjäsenet sanotaan. :)

On hauskaa kyllä, miten Aisha kasvaa koko ajan ja oppii uutta. Olisi aivan mahtava saada hälle pikkusisarus tänne temmeltämään. Aisha nauttisi varmasti huimasti, kun tietäis että se on oma perheenjäsen, eikä vain "lainassa." :) Olen hirveän onnellinen ja tyytyväinen nykyiseen elämäntilanteeseeni. Tasapaino on kaiken  a ja o perheessä. 

Aisha sai pyöränkin tuossa edellispäivänä, kolmipyöräsen, ja on tyttö niin nauttinut siitä että ei ees meinaa nousta sen päältä kävelemään lainkaan, vaan haluisi istua siinä päivät pitkät. :) 

Eilen olin myös Einin kanssa kaupungissa, ja ostin Aishalle aurinkolasit. Oli suloinen ne päässään, lisään myöhemmin kuvan kyllä. :) Huomenna tiedossa kahvittelupäivä Einin kanssa ja ehkä nähdään mummukin huomenna, jos aikaa jää. Mutta alla on kuvat mun tekemistä croissanteista. Toiset oli voisarvia ja toisissa oli suklaa/wienernougatrouhetäyte ja päällä sulatettua suklaata ja wiener nougat rouhetta. Taikinaa sai väsätä oikein kunnolla ja paljon, jotta riitti. Halusin ehdottomasti tehdä sellasen satsin, että voin jakaa siitä muillekin! :)

Nyt on nukkumaan meno aika ja toivotankin hyvät yöt kaikille! Huomenna on varmasti taas sellainen mukavan nopeasti menevä päivä, kun on paljon tekemistä. :)

- Eveliina

Ylpeys ja ennakkoluulo.

Tänään oli shoppailupäivä mun uuden ystäväni Einin kanssa! :) Menin etsimään meen perheen ihanalle pojalle synttärilahjaa, kun hän täytti 24.päivä 17 vuotta. Käteen tarttui kaikenlaisia miehelle tarkoitettuja hoitotuotteita, joista poika näytti tykkäävän. Tää poika ei siis oo mikään ihan normaali poika, vaan sellanen joka kävi kesätöissä ja osti perheen mammalle, eli mulle, OBH-Nordican keittiöva'an ja uuden Boschin höyrysilitysraudan! Siis se vaan odotti mua keittiön pöydällä, kun heräsin päikkäreiltä. On se kans outo poika, miten huomaavainen voikaan olla! :)) No onneks mää voinki sanoo, et se o meidän perheen kasvatti! :))

No sitten on ollut kaiken näköstä muutakin, kodin siivoilua ja huivien järjestelyä ja leipomistakin hieman. Meni yhdessä päivässä kyllä kaikki! :) 

Elämääkin on taas tullut mietittyä aika paljon... Vauvakuume vaivaa, kun katselee tuota Benyamin-poikaa, Einin poikaa, miten se hymyilee ja on niin lutunen. :) Ja muutenkin oma elämä on vihdoinkin alkanut olemaan sellaista, että olen erittäin onnellinen kaikesta, mitä minulla on. Ei ole itsestään selvää, että saa olla osa tällaista perhettä, kuin mun perhe. <3 Hauskaa on, vaikka alkoholi ei virtaakkaan. Joidenkin mielestä me ei olla normaaleita, kun me ei juoda. On kuulemaa minun alistamistani, kun en enää "saa" käydä juhlimassa. Miten vaan, kunpa vain ihmiset tietäis, et ne ongelmat ratkee ihan ilman sitä alkoholiakin, kun pakkaa käymään niin et sen illan jälkeen, kun selviit ne ongelmat on vaan pahentunu. Mut tapansa kullakin!

Äitini tykönä en ole nyt käynyt vähään aikaan, johtuu osin siitä, että haluan olla oman perheeni kanssa nykyään enemmän. Eikä sinne oikeen viitti enää mennä, kun siellä mun veli käy ja sitten kun ei tosiaan tiedä, millä päällä siellä ollaan, että olenkohan nyt aivan tervetullut? On ollut kiva, kun olen oppinut kuluttamaan päiväni muutenkin nyt. :)

Tossa mun ihanat 48 kappaletta huiveja! :) Suurin osa vielä käyttämättömiä. Olen ostanut ison osan Isosta-Britanniasta, HijabstoreOnlinesta ja muutaman suomesta ja sitten 10 kpl on Saudi-Arabiasta. :) Muutama jopa 100% silkkiä. :) 

Muffinssi näytti tuolta, kun siitä haukkas. 

Ja tässä vaiheessa 10:stä oli enää kolme jäljellä. Ja noi mansikat oli aivan sairaan hyviä, nekin meni tietty heti! :D Muffinssit olivat siis sellaisia, että niissä oli hieman kahvia, pätkistä, Da Capo suklaata ja amerikanpastilleja joukossa. Kuorrute oli maitosuklaakuorrute, siis vain sulatettua Fazerin sinistä ja kermaa tilkkunen, niin pysyi semmosena kosteana koko ajan. :)

Ei kai tässä sitten tällä kertaa muuta. Paitsi, että nyt kun Ramadan on pian kestänyt viikon, toivotan kaikille sitä viettäville paljon onnea ja menestystä! :)

- Eveliina

Alkuviikosta luvassa poutaa, loppu viikosta pilvistä.

Pitkästä aikaa taas kirjoittelen!

Eli tampereen reissu on takana, ja kuvia tolta matkalta... Ei ole! :D No joo, muutama turha näköala kuva, mutta en jaksanut sitä varten alkaa kamerasta kuvia siirtää koneelle. Mutta siis reissu meni hyvin, Aisha nautti kovasti isosta sviittihuoneesta ja uimisesta pitkästä aikaa. Muualle ei oikein mentykään kun hotellille, kun ilma ei oikein sallinut. Lähtiessä sitten toki se normaali tapahtui, eli unohdin pakata jotain mukaan, uikkarit jäi! No, onneksi hotellin väki lupasi lähettää postissa! :)

Sitten keskiviikkona meille tuli 2 kk:n ikäinen poikavauva hoitoon. :) Oli ihana hoitaa vaavelia pitkästä aikaa. Kaksi vauvaa, pienempi vieressäni ja isompi omassa pinnasängyssään. Oli jotenkin hauska, miten ekana yönä Aisha heräsi neljää kertaa, vauva yhden, ja aamulla Aisha heräsi 06.35 ja vaavi 07.20. Tokana yönä vaavi ei herännyt kertaakaan ja mun vaavi Aisha heräs 7 kertaa. Ja aamulla Aisha ylös klo 06.00 ja vaavi 07.15! :D Aisha oli se vaavi kyllä noista kahdesta. 

En voinut edes uskoa, että jollain ois noin helppo vauva! Siis ite olen tottunut koko ajan hiljentelemään, hoivaamaan ja hyssyttämään kun Aisha on ollut vauvasta asti vähän hankalan luontoinen lapsi. Benyamin, tämä 2 kk:n ikäinen vauva oli siis NIIIIN helppo ja hurmaava. Todella rauhallinen ja tyytyväinen, Aisha taas joskus vaikuttaa siltä, kuin sillä ois joku lievä ADHD. :D On sitten tyttö niin vilkas, että kyllä on Mamin energiavarasto loppupäivästä tyhjä. No ainakin Benjamin sai mut haluumaan lisää lapsia, vaikka joskus Aisha tuntui mulle riittävän, kun tuntuu siltä, että Aisha on kuin kolme lasta yhdessä. :) Mutta toivottavasti hän nyt tuosta rauhottuu.

Mutta oli kyllä aika menevä viikko, ja tämä päivä tuntui Benyaminin jälkeen vähän tylsältä, kun kahden lapsen hoitamisessa kyllä kului ihanasti aika! Ja kaiken lisäksi Aishakin kai kaipas vaavia, kun oli koko tän päivän aivan mahdoton. 

Ja sitten yks asia, joka mua on alkanut ihmetyttämään on uusavuttomat ihmiset. Kuka haluaa olla sellainen ihminen, että päättää jo ettei osaa mitään, vaikkei ole edes yrittänyt? Olen törmännyt sellaiseen ihmiseen, jota ihmettelen joka päivä. Ja on outoa kyllä, että vaikka hän on saanut kasvatuksen ja periaatteessa minä en, silti minä olen ahkera ja yritteliäs. Ja tämä kyseinen henkilö ei tee mitään ylimääräsitä. Outoa. No kai se sitten siitä, kun asuu omassa kodissa ja miestä ei ole, niin alkaa tapahtua. Täytyykin tehdä asiat itse, eikä olla aina auttamassa. 

Se siitä sitten. 

- Eveliina

Reissu tulossa. :)

Enää kaksi yötä ja minä ja minun mies + yksi suloinen vaaveli matkataan tampereelle Holiday Clubin tampereen kylpylähotelliin sviitteilemään! Ihan muuten vaan. ;)) Mies on ihana kun hemmottelee meitä, ja Aisha tulee olemaan varmasti nauttimaan pitkästä aikaa uimisesta. Eli tällainen reissu tiedossa, kuvia tulee toki sitten kun reissu on takana!

Tänään tuli poikettua Jazz-kadulla, ei ollut kyllä vielä minkäänlaista meininkiä, ostettua tuli kahdet aurinkolasit, kun on tuo söpöliini rikkonut vanhat. :D Aisha on niin kerkeeväinen tyttö. Omasta mielestäni olisi kyllä mukava saada vielä yksi tuollainen vipeltäjä tänne, Aishalle mukavaa seuraakin vielä olis. :)

Tää päivä meni muuten aika hitaasti, kun ilmakin oli sellainen että sataako vai ei. Yöllä pitäisi kesken unien jaksaa herätä viettämään meidän perheen isännän kanssa laatuaikaa. :) Siten se isossa perheessä menee, jos haluat olla kaksistaan, odota että muut nukkuu. No eipä silti pitäis kovin vaikeaa olla, koska tuo meidän Aishakin heräilee 3-7 kertaa yössä. Tai voi olla enemmänkin kyllä joskus, en ole pitkiin aikoihin laskenut. :D Menin ajat sitten jo sekaisin. Olenkin sanonut perheelleni, että se eka yö, kun Aisha ei herää kertaakaan ja maitopullot  ovat täysinäiset vieressäni, pidän juhlat. Siis oikeasti. Leivon jonkun teemaan sopivan kakun ja ostan Aishalle jonkun samaan teemaan sopivan lahjan. Siitäkin tottakai tulee sitten kun aika on, niin kuvia. Olen vain päättänyt ottaa sellaisen asenteen, että kun tyttö on valmis, kyllä hän siitä itse ilmoittaa, en halua painostaa häntä mihinkään. 

Sunnuntaita odotellessa! Ollaan kyllä ansaittu pikkuinen loma miehen kanssa, ollaan kerran kokeiltu tehdä reissu ilman Aishaa, ja en ole koskaan nukkunu niin huonosti kuin silloin,. Eli siksi Aisha tulee nyt mukaan, ja myös siksi toki että halutaan että hän saa nauttia niin kuin me. :) Outo ajatella muuten, Aisha on nyt pian  1 v. 7 kk ja ei kertaakaan ollu yökylässä vieraan luona, vaan aina oman perheen parissa. Jotenkin kiva ajatus, että häntä ei oo heivattu vieraiden haltuun liian nuorena. :) 

- Eveliina

Life is like that.

Olen mietiskellyt ja mietiskellyt... Mikä teki minusta minut ja millainen ihminen olen?

Lapsuuteni oli hauskaa ja vapaata. Äiti huolehti meistä kahdesta rasavillistä lapsesta parhaansa mukaan. Kun olin 9-vuotias äitini tapasi isäpuoleni, joka tuli auttamaan äitiäni, ja äidin ei enää tarvinnut olla yksinhuoltaja. Teininä minua ei oikeastaan sitten määrännyt kukaan, koulukiusaaminen ala-asteella oli jättänyt omat jälkensä minun luonteeseeni, olin aika kovaluonteinen, jopa hieman kovis. Join ja toivoin koko ajan löytäväni pojan, joka kiinnostuisi minusta. No ylä-asteen jälkeen oli ollut vain pelkkiä hyväksikäyttäjiä, jopa yksi vedonlyönti takana, että kuka viittii yrittää tota Eveliina? 

Kauppikseen mentyäni tapasin poikaystäväni, jonka kanssa "seurustelin" 4,5 vuotta. Se suhde oli kyllä jotakin aivan muuta, riitoja, jopa muihin poikiin kiinnostumista. En osannut lainkaan olla. Juhlittiin joka viikonloppu. 

Elämäni tuntui kamalalta omasta mielestäni, en rakastanut poikaystävääni, muiden kehut tuntuivat hyviltä ja toivoin koko ajan muutoksia, mutta olin liian pelokas niitä tekemään. Silloin tapasin nykyisen mieheni. Heti ensi-silmäyksellä rakastuin ja päätin, että tää on nyt tässä. Jätin poikaystäväni ja aloin tapailla miestäni. Juttu eteni vakavaksi nopeasti. Muutimme yhteen hänen avioeronsa ollessa virallinen. Sain kaupanpäälle vielä kolme teiniäkin, ja oma kullanmuru alkoi kasvaa masussa keväällä.

Islamin uskoa opiskelin jo tällöin koko ajan, ja muistankin kuinka luin koraani yksi ilta ja Aisha potkaisi vatsassa. :) Kaipaan välillä sitä aikaa kovin. Aishan kuukautena joulukussa, muutimme takaisin sinne, mistä olin alunperin pois lähtenyt, eli sampolaan. Sitten Aisha syntyi. Kuukausi sen jälkeen aloin käyttämään huivia. Se oli elämäni isoin päätös, ja myös tärkein ja paras! Se tuntui päivä päivältä siltä, kuin taivaan valo laskeutuisi kasvoillesi. 

Halusin ehdottomasti olla rohkea ja ylpeä. Olihan Islam koko ajan pelastamassa minua. Entinen minä, mieheni ja Islamin avustuksella, oli tipotiessään. En kaivannut muiden mielipiteitä, en halunnut enää miellyttää kuin perhettäni, ei ollut väliä meikkaanko, laitanko hiukset. En ollut enää niin sinisilmäinen. Olin kerrankin minä. Vahva nainen, joka oli rakastunut ensimmäistä kertaa elämässään, saanut ensimmäisen lapsensa + kolme kaupan päälle. Olin siinä tilanteessa, jossa moni 22-vuotias ei ollut, olin siinä tilanteessa, että minulla oli jo kaikki + mielenrauha kylkijäisiksi. Luotin mieheeni täysin, lapset olivat hyvin kasvatettuja ja perhe-elämä alkoi luistaa pikkuhiljaa. Otin haltuuni ison perheen, onnellisena jättäen entisen elämäni taakseni, olin uudesti syntynyt muslimina. Siltä se tuntui. 

Luonteeni muuttui ahertajaksi, kodinrakentajaksi. Halusin, että mieheni lapset ja meidän yhteinen saisivat kunnon kodin. Leivoin paljon, tein hyvää ruokaa. Otin vastuuta pois mieheltäni onnellisena, hän oli yksin kasvattanut lapset tähän asti. Halusin auttaa, halusin olla niin hyvä vaimo, kuin suinkin pystyin. Vihdoinkin elämässäni minulla oli ehjä perhe, johon kuului vastuulliset isä ja äiti. Sitä minulla ei koskaan itsellä ollut. Katson kauas menneisyyteni nyt ja toivon, että en olisi ollut sellainen, olisi säästytty MONILTA virheiltä, monilta itkuilta. Mutta luultavasti niiden virheiden ja itkujen takia minusta tuli minä.

- Evelina

RAISING MY FAMILY.

MEET THE REST OF MY FAMILY-POSTAUS.

Aloitan vaikka aviomiehestäni, Basrista, joka on temperamenttinen luonne. Aina oikeassa, aina opettamassa. Koko elämänsä töissä ollut, hienosta muslimiperheestä, kotoisin makedoniasta. Kuitenkin Albaanialainen. Monet kuvittelevat hänen olevan Islamin löytämisen takana, ja että minut on pakotettu tähän. Mutta tarina on aivan eri, kuin mitä TE luulette. Itse kiinnostuin siitä, kun sain kuulla hänen olevan muslimi, ja itse olin odottanut löytäväni jotakin sisältöä elämääni, ja kristinusko tuntui tylsältä minulle.

Sitten meidän perheen lapset, aloittaen vanhimmasta, eli Noorasta. 

Noora on meidän perheen urheilija, siis sellainen joka ottaa sen aivan 250%:n tosissaan, niin kuin tulokset sen osoittavatkin. Noora on minun kotiapulaiseni ja varmasti myös aina auttamassa minua kaikessa, jos vain pystyy. Nooran luonne muistuttaa täysin melkeinpä Aishan, vauvani, luonnetta. Vilkas, energinen, kaunis, temperamenttinen tyttö/naisenalku. Kauhea sottapytty, mutta kai se on se hälläväliä-asenne, kerran tässä vaan eletään, joten vedetään ranttaliksi asenne! :)  

Noora on silti ehdottomasti siitä hyvä, että hän ainakin yrittää olla oma itsensä aina. Ei mielistele ja sanoo kaiken niin kuin asiat ovat. Hän on muiden lasten, etenkin Nean kingi, ja Nooran sana on useimmiten heille...

LAKI.

:))

Rami on meidän perheen ainoa poika, joka uurastaa kuntosalilla, töissä ja koulussa. Hänen urheilu-uransa on katkolla polvivamman takia, ja siitä poika onkin ollut maassa. Yksi leikkaus jo tehty ja toista täytyy odottaa, kunnes kasvu loppuu ja sen jälkeen olisi, Insallah, mahdollisuus taas pelata itsensä huipulle. Rami on sellainen minä-minä-minä-asenne, tykkää omasta peilikuvastaan ja on aina sliipattu. Rakastaa olla tyylikäs ja aina oikeassa. Ramin kanssa on turha kilpailla tiedossa, hän on useimmiten oikeassa, kävelevä-google. :D 

Rami on aina tappelemassa Nean kanssa ja joskus täällä onkin ollut pystyssä kunnon painiottelut. :D Hieman laiskanoloinen poika kotona, makoilee ja chillailee, kuuntelee outoja juttuja ja rakastaa riemurasiaa. Osaa kuitenkin olla erittäin kohtelias kun sitä vaaditaan. Ramin elämään sopisi myös lause: Life is like a joke! Koska hän heittää hyvää läppää kaikesta. Voisi ehkä harkita urheilun sijaan stand-up komiikkaa tai jotakin näyttelijä/mallin töitä. 

Oi Nea, Nea, Nea.... Mistä minä edes aloittaisin. Toinen päänsärkyni perheessä. Dislikes: tiskaus,liha, oudolta haisevat asiat. Pakkomielteitä, ärsyttäviä mielipiteitä. Ei luovuta väittelyssä koskaan, IKINÄ. Piste. 

Ainoa, jota kovasti kovasti yritän saada olemaan vain oma itsensä, ei Nooran varjossa elävä, ei Nooraa liika idoloiva. Koska tiedän sen olevan rankkaa molemmille osapuolille. 

Nean suusta voit kuulla sanoja: "haistakaa paska! Kaikki muut paitsi Babi." "Mä muutan mummulaan!" "Te pidätte mua nälässä!" :D

Nea ei pidä mitään salassa, ainakaan meidän perheen välisissä jutuissa useimminkaan, eli esimerkiksi jos sanon Ramista Nealle jotakin, hän luultavasti suuttuessaan minulle kertoo sen Ramille. Neasta saa kyllä hyvän kaverin ja hän antaa anteeksi helposti. Menettää hermonsa helposti niin kuin muutkin perheessään. On outo, mutta silti joskus niin herttainen. Joka kerta tsiikailee itseään peilistä siitä ohi kävellessään. (niin kuin Rami ja Noorakin.) Neasta ei oikein koskaan pääse kunnolla perille, eikä tiedä tykkääkö se vai eikö se tykkää sinusta? Sitä selvitellessä.

Kaikki lapset ovat kuitenkin minulle erittäin arvokkaita, ja kuitenkin muistaen että he ovat periaatteessa kaikki vielä teinejä. Eli luultavasti jostakin angstista on kyse, jos ongelmia on heidän kanssa minulla ollut. Joskus toki tosi ärsyttävää, kun muistan kaikki nuo temput ja tekisi mieli korjata heidän mokat heidän puolestaan, mutta pakko se on antaa heidän elää omat vaiheensa läpi. :)

Tässä tää siis oli. Toivottavasti oli mukava lukea perheestäni enemmän!

P.S. Aishahan ei varmasti esittelyjä kaipaa, kun melkein aina hänestä puhun ja tulen puhumaan jatkossakin, siksi en tehnyt hänestä tällä kertaa. :) <3

- Eveliina

Kaunis päivä.

Tänään oli ihana päivä mun rakkaan tyttöni Aishan kanssa! <3 Halusin korvata hänelle eilisen päivän, kun tuli hieman huudettua, kun ei tämä tyttö meinaa millään suostua nukahtamaan. Jälkeenpäin tuli todella paha mieli ja sitten päätinkin viedä hänet kirvatsiin viettämään mami-tytär-aikaa. :) 

Aisha nautti täysillä, kun tehtiin ensimmäinen pidempi pyöräretki. Oli ihana nähdä oman tyttönsä niin onnellisena, niin pienestä. Päivä meni aika nopeasti ja hauskaa oli! Ainut asia, mikä minua jäi hirveästi surettamaan oli, että viksuvaris ei halannut tyttöäni. Tyttö on niin lyhyt, ettei viksuvaris lainkaan katsonut sinne ruohonjuuritasolle, että siellä ois halukas halaaja. :< Aisha oli aivan murtunut. Huomenna minä ja Aisha mennään näyttämään viksuvarikselle närhenmunat! :D

Aloin myös ajatella ajan kulua ja sitä, että miten voi unohtua, millainen Aisha oli vauvana, alkaa tulla pian vauvakuume, kun kaipaa sitä vauvan suloista tuoksua ja jokeltelua. Mutta sitten katson tuota mun riiviötä ja ajattelen välillä, että kyllä tässäkin nyt on työnsarkaa, enkä missään nimessä vielä halua, että mamin huomio menee toiselle lapselle, kun itsekin hän on niin pieni. 

Moni ei varmasti, joilla ei vielä ole lapsia, tajua kuinka paljon työtä se vaati olla hyvä äiti. Lapsen voit hankkia, mutta on eri asia, jaksaako sen kasvattaa kunnolla. Jos haluaa kasvattaa hyvin, on jätettävä kaikki muu, mielestäni, ja keskityttävä lapseen sataprosenttisesti. Toki itselläkin vielä hieman parannettavaa tässä asiassa on, mutta koko ajan pyrin parempaan. Lapsi kuitenkin ei ole mikään lelu, tai joku minkä voi antaa pois tms... Vaan se on sinun, ainakin toivottavasti, AINAKIN 18 vuotta! Ja eikö vain olekkin hieno katsoa kasvanutta lastaan sitten tulevaisuudessa ja todeta, että hitsi, mä tein hyvän työn? Siihen jokaisen vanhemman tulisi keskittyä. 

Eli huomenna luvassa operaatio-ota-viksu-varis-kiinni-päivä ja nautiskellaan taas auringon paisteesta. En malta odottaa, että näen taas Aishan ilmeen, kun hän katselee eläimiä ja nauttii semmoisista asioista, mitkä meille aikuisille on niin arkipäivää. Viattomat pikkuiset ovat kyllä jotakin niin suloista.

Sitten loppu illasta leikittelin hieman polyvorella ja loin itselleni unelmalookeja, tässä yksi niistä, johon ihastuin:

Muslimah Dinner. :) by eveliina-neziri featuring sleeveless shirts

Alhamdulillah tästä päivästä! Olen onnellinen, että sain taas elää yhden päivän lisää. Ja kun vielä mies tulisi töistä kotiin, olisin sitten täydellisesti tyytyväinen, että saan halia häntä. :) <3

- Eveliina

Pitkä juttu, mutta kannattaa lukea!

Suomensin tämän pitkän kirjeen, jonka amerikkalainen kristitty oli lähettänyt Musliminaisille ympäri maailmaa, se kosketti itseäni syvästi ja nostan kristitylle hattua! <3 (jutussa pomittaja/vihollinen on länsimaalainen kulttuuri.)

"Israelin ja Libanonin välisen sodan takia, terrori sodan, maailma on nyt päänäyttämönä jokaisessa kodissa länsimaissa. Näen tuhon, kuoleman ja massamurhat, jotka tapahtuvat Libanonissa, mutta näen myös jotakin muuta: Näen Sinut. En voi olla huomaamatta, että lähes jokainen nainen kantaa sylissään lasta tai ainakin hänellä on lapsia ympärillään. Näen, että vaikka he pukeutuvat peittävästi, heidän kauneutensa loistaa silti läpi. Mutta se ei ole vain ulkoinen kauneus, jonka huomaan. Huomaan myös että tunnen sisälläni jotakin outoa: Tunnen kateutta. Minusta tuntuu kamalalta, miten ihmiset joutuvat kärsimään Libanonissa, joutuvat jatkuvien pommituksien kohteeksi saman vihollisen toimesta, jonka me jaamme. Mutta en voi kuin ihailla voimaanne, kauneuttanne, vaatimattomuuttanne ja kaikkein eniten onnellisuuttanne. Kyllä, on outoa, mutta jatkuvan pommituksenkin jälkeen, huomaan Teissä että olette onnellisempia kuin me, koska elätte yhä sitä luonnollista naisen elämää. Sitä elämää, jota naiset ovat eläneet aikojen alusta saakka. Niin se oli myös lännessäkin 1960-luvulle asti, kun meitä pommitti sama vihollinen. Mutta meitä ei pommittanut oikeat aseet, vaan hienovarainen ja moraalinen korruptio.

Houkutuksien kautta he pommittivat meitä Hollywoodista, ilman tankkeja ja taistelukoneita, he haluaisivat pommittaa sinua silläkin tapaa, kunhan ovat ensin pommittaneet maasi yhdyskunnan perusrakenteet. En halua, että tämä sama tapahtuu sinullekin. Tuntisit itsesi alempiarvoiseksi, kuten me.

Voit välttää tämänkaltaisen pommituksen jos ystävällisesti kuuntelet niitä, jotka ovat kärsineet vakavia menetyksiä heidän pahojen vaikutteidensa takia. Koska kaikki minkä näet tulevan Hollywoodista on valetta, realiteetin vääristelyä, savua ja peilejä. He esittävät yhdenillanjutut ihan harmittomina tapauksina, koska haluavat tuhota moraalisi, he haluavat juottaa sinulle myrkkyään. Rukoilen sinua, älä juo sitä. Siihen ei ole vastalääkettä, kun olet siihen kerran langennut. Voit parantua osittain, mutta et koskaan palaudu ennallesi. Parempi välttää myrkky kokonaan, kuin yrittää lopuksi parannella sitä tuhoa, mitä se saa aikaiseksi.  He yrittävät houkutella sinua aistillisilla leffoilla ja musiikkivideoillaan, valheellisesti väittäen, että me länsimaalaiset naiset olemme onnellisia ja tyytyväisiä, ylpeitä pukeutua kuin prostituutiot ja tyytyväisiä perheisiimme. Useimmat meistä eivät ole onnellisia, usko minua.  Miljoonat meistä syövät masennuslääkkeitä, vihaavat omaa työpaikkaansa ja itkevät iltaisin miehen perään, joka väitti rakastavansa, ja kuitenkin ahneesti käyttivät meitä hyväksi ja jättivät meidät. Viholliset haluavat tuhota perheenne ja vakuutta Teille, että hankkisitte vähemmän lapsia. He tekevät tämän esittäen avioliiton orjuuttavana tehtävänä, äitiyden kirouksena ja heidän mielestään vaatimattomana ja puhtaana olo on vanhanaikaista. He haluavat alentaa Teidät ja he haluavat Teidän menettävän uskonne. He ovat kuin käärme, joka sai Eevan haukkaamaan omenasta. ÄLÄ PURE! Sanon minä. Minä näen Teidät arvokkaina timantteina, puhtaana kultana, tai jopa “hyvien arvojen helmenä”  niin kuin raamatussa sanotaan (Matteus 13:45) Kaikki naiset ovat hyvien arvojen helmiä, mutta jotkut meistä ovat menneet halpaan ja alkaneet epäillä puhtauden arvoa. Meidän helmemme (naiset) ovat arvokkaita, mutta he vakuuttavat meidät siitä, että olemme halpoja. Mutta luota minuun, ei ole mitään niin hienoa, kuin katsoa itseään peilistä ja nähdä puhtauden, viattomuuden ja itseään kunnioittavan naisen katsovan sieltä. Muotivirtaukset, jotka länsimaat Teille suoltavat ovat suunniteltu niin, että he antavat ymmärtää että vain seksuaalisuutesi on tärkein ominaisuutesi.

Minä olen sitä mieltä, että Teidän kauniit mekot ja huivit ovat vielä seksikkäämpiä, ne kätkevät salaisuuden alleen ja näyttävät itsekunnioitusta ja itsevarmuutta sen naisen yllä, jonka päällä huivi on. Naisen seksuaalisuuden tulisi olla kätkettynä niiltä, jotka sitä eivät kuulu nähdä, koska sen tulisi olla lahja sille miehelle, joka rakastaa ja kunnioittaa sinua ja on valmis menemään kanssasi naimisiin.  Ja koska miehenne ovat miehekkäitä sotureita he ansaitsevat vain parasta sinulta.  Meidän miehet eivät edes halua koskemattomuutta enää. He eivät tunnista hyvien arvojen helmeä enää, vaan etsivät tekojalokiviä. Ja jättävät hänetkin! Sinun kaikkein tärkeimmät ominaisuutesi ovat sisäinen kauneutesi, viattomuutesi ja kaikki se mikä tekee sinusta sinut. Mutta huomaan kuinka monet muslimit yrittävät olla kuin länsimaalaiset, vaikka käyttävätkin huivia, niin hiukset eivät ole kunnolla peitettynä. Miksi matkia sellaisia naisia, jotka jo katuvat, tai pian katuvat, kadotettua hyvyyttään? Ei ole mitään hyvitystä sille menetykselle. Te olette virheettömiä timantteja. Älä anna länsimaiden huijata sinua muuttumaan rihkamaksi!

Koska kaikki mitä näet lehdissä ja mediassa on Valetta! Se on saatanan ansa ihmisille. Minäpä kerron Teille totuuden:

Esi-aviollinen seksi ei edes ole kovin kivaa. Me annamme kroppamme miehelle, johon luulimme olevamme rakstuneita, uskoimme että hekin rakastivat meitä, kuten olimme televisiosta nähneet nuorempina. Mutta epävarmuus siitä, rakastaako mies oikeasti ja meneekö hän kanssasi naimisiin vaivaa sinua, eikä esi-aviollinen seksi edes tunnu yhtään kivalta. Siinäpä ironiaa, kaikki oli turhaa! Mitä koskemattomuuden hukkausta! Se jättää sinut vain kyyneliin ja kovettaa sydämesi. Nainen naiselle, mina sanon, luulen että sinä ymmärrät sen jo. Koska vain nainen voi ymmärtää, mitä toisen naisen sydämessä on. Me olemme kaikki samanlaisia. Meidän rodusta, uskonnosta tai kansalaisuudesta riippumatta, naisen sydän on sama kaikkialla. Me rakastamme. Sitä me teemme parhaiten. Me hoidamme perheitämme ja annamme lohtua ja voimaa miehille joita rakastamme.  Mutta meidät länsimaalaiset naiset ollaan saatu huijatuksi siitä, että oma ura on kaikkein tärkeintä, yksin asuminen omassa kodissa ja vapaus jakaa itseämme kenelle vain haluamme. Se ei ole rakkautta. Vain avioliitossa naisen kroppa ja sydän voivat olla turvassa. Älä tyydy vähempään. Se ei ole sen arvoista. Et itsekään pidä  siitä ja pitäisit itsestäsi vielä vähemmän jälkeenpäin. Ja sitten mies jo jättäisikin sinut. 

Kieltäminen ei koskaan kannata. Se aina saa huijattua sinut uskomaan, että teit oikein. Meidät länsimaalaiset naiset ollaan aivopesty ajattelemaan, että Te musliminaiset olette alistettuja. Mutta oikeasti me länsimaalaiset olemme niitä, joita on alistettu: olemme sellaisen muodin uhreja, joka alistaa meitä, paino on meille pakkomielle, anelemme rakkautta miehiltä, jotka eivät halua kasvaa aikuisiksi. Syvällä sisimmässämme, tiedämme että meitä on huijattu. Me salaa ihailemme ja kadehdimme Teitä, vaikka jotkut toki eivät myönnä sitä.

Ole kiltti, äläkä katso meitä alentavasti tai ajattele, että pidämme asioista niin kuin ne ovat. Se ei ole meidän syytämme. Useimmilla meistä ei ollut isää, joka suojelisi meitä, tulimme rikkinäisistä kodeista. Tiedät kuka on tämän juonen takana. Älkää menkö halpaan siskoni, älä anna heidän saada sinuakin. Pysy viattomana ja puhtaana. Meidän kristittyjen naisten tulisi kaikkien nähdä millaista elämän OIKEASTI kuuluisi naisena olla. Me tarvitsemme Teidät näyttämään esimerkkiä meille, koska olemme hukassa. Pidä koskemattomuudestasi kiinni. Muista, ettet voi laittaa hammastahnaa takaisin putkiloon, eli vahdi ”hammastahnaasi” hyvin!

Toivon, että saat tämän neuvon, jonka Sinulle lähetän ystävyyden, kunnioituksen ja ihailun merkeissä."

Ihmisten tulisi todella miettiä näitä asioita, niin kuin oli tämä nainen miettinyt, hieno juttu hänelle!

-Eveliina

What Muslims REALLY are like?

So many times I have come across certain attitudes towards Muslims. I really need to clear things up a bit. Because it's not always what it seems to be.

Millaisia Muslimit OIKEASTI ovat?

Olen monasti törmännyt tiettyisiin asenteisiin, jotka kohdistuvat meihin Muslimeihin. Minun täytyy hieman selventää asioita teille. Koska kaikki ei aina ole sitä, miltä näyttää.


Ensinäkin, ihmiset puhuvat aina siitä, että kuinka paljon vaimoja meidän Muslimi miehillämme on. Vastaukseni teille: YKSI. Yleensä on vain yksi vaimo yhtä miestä kohden. Pyhä kirjamme Koraani opettaa, että Muslimimies saa ottaa korkeintaan neljä vaimoa, sillä ehdolla että pystyy kohtelemaan kaikkia tasavertaisesti. Ja tämähän ei voi olla mahdollista, eli Koraani periaatteessa kieltää moniavioisuuden.
Toiseksi ihmisillä näyttää olevan hirveä ongelma Musliminaisten kotiin jäämisestä. MITÄ?! Mitä vikaa siinä on, että haluamme kasvattaa lapsemme itse ja opettelemme kokkaamaan? Mitä vikaa on siinä, että pidämme kotimme puhtaana? Mitä vikaa on siinä, että meitä kiinnostaa oikeasti olla hyvä vaimo? Siis tarkoitan oikein kunnon vaimo? Ja ihan vain tiedoksi, meidän upeat Muslimmiehemme haluavat työskennellä, ja aikovat työskennellä niin paljon, kuin se vaatii ylläpitämään hyvä elämä, jotta Muslimiperheiden äidit saavat jäädä kotiin nauttimaan omasta perheestään.
Kolmanneksi Muslimeista puhutaan aina, että he hakkaavat ja pettävät: ei tule tapahtumaan, jos olet hyvä vaimo. Ei ole väliä mikä tai mitä olet, ihmiset joskus pettävät. Siinä ei ole kyse uskonnosta. Joten älkää yrittäkö laittaa sitä meidän niskaamme. Ja mitä lyömiseen tulee, Koraani sanoo, että jos nainen on uppiniskainen häntä voi lyödä (tai hieman läpsiä. ;)) Mutta oikeasti, kuka nyt ei joskus kaipaisi pientä läpsäisyä silloin tällöin. Minä ainakin. Mutta yleensä, tällaistakaan ei tapahdu Muslimiperheissä. Miten on mahdollista, että kun suomalainen tappaa koko perheensä kylmästi, ja vielä useasti on näitä perhesurmia, muuallakin maailmassa, ei kukaan puhu että kristityt tekee sitä ja kristityt tekee tätä. Aika epäreilua minusta.
Ja viimeiseksi on se pahamaineinen ja paljon puhuttu Hijab, tarkoitan siis Muslimihuivia ja vaatetusta. Se on VALINTA, siis aivan OIKEASTI. Minä valitsin sen itse, ja mieheni sanoi minulle ettei minun pitäisi. Silti valitsin sen, ja tiedoksi, EN SAANUT NOKKAANI! (Tai niin kuin joku puhui minusta joskus: oppiihan miten naisia käsitellään siellä ählämimuslimikulttuurissa, joko on saanut koteloon?! En ole.) Jotkut ihmiset, kuten kristityt jotka roikottavat ristiä kaulassaan, ovat vain yksinkertaisesti ylpeitä uskonnostaan, ei siinä ole mitään muuta ihmeellistä. Jotkut Muslimit tuntevat tarvetta peittää itsensä kokonaan, vain koska heistä siltä tuntuu. Tottakai voit löytää, jos oikein etsit, Muslimeita jotka kertovat, että heidät on pakotettu siihen, mutta siinä ei tee kukaan muu väärin, kuin se pakottaja. On turha syyttää koko Muslimiyhteisöä siitä. Hijab on kuin Islam kokonaisuudessaan: Elämän tapa. Takaan Teille lukijat, että se suojelee meitä Musliminaisia 100 prosenttisesti ja tekee meistä ainutlaatuisia. Sillä pienellä vaatekappaleella, olemme niin ylpeitä siitä että olemme Muslimeita, haluamme näyttää koko maailmalle, että olemme Muslimeita. Ei siksi, että haluaisimme mitenkään ärsyttää niitä, jotka EIVÄT ole, vaan yksinkertaisesti siksi, että se tekee meistä kokonaisen ja eheän. Se tekee meistä meidät. (On niitäkin toki, jotka eivät huivia käytä, se ei ole pakko.)
Muslimiperheet ovat aivan normaaleja perheitä, PAITSI, että yritämme noudattaa Allahin sääntöjä, mikä on minusta erittäin erittäin hyvä. Siinä ei ole enää kyse MEIDÄN uskonnostamme, jos jotkut Muslimit päättävät olla noudattamatta polkua oikein, on niin paljon kulttuurillisia eroja.Oikean Muslimin, mielestäni, pitäisi olla rauhallinen, vakaa, ahkera, nöyrä, jalo, ystävällinen, avulias, kaunis persoona ja Allahin työläinen, joka tekee todella tärkeää työtä, joka ei ole sitä mitä TE näette televisiossa. Antakaa meille mahdollisuus, ja ellette anna…

Niin älkää. Se on teidän menetyksenne.

-Eveliina