Kuulumisia taas..

Hei lukijat,

On taas kulunut tovi, kun olen viimeksi saanut inspiraatiota kirjoittaa tänne. Mutta aika on kulunut niin nopeasti, että en edes huomannut, että viime postauksesta on jo viikko. :)

Eli, päivät ovat olleet aika mukavia, Einin kanssa kuluneet nopeasti. Taloa siivoiltu ja jouluvaloja laitettu joulutunnelmaa tuomaan. :)) Ihanaa, kun on taas se aika vuodesta, kun saa rentoutua ja hiljentyä, tehdä jouluruokia ja nähdä, kun koko perhe on onnellinen. Nyt onkin tiedossa joululahjojen hankkiminen perheenjäsenille, tulee tosi kiva shoppailureissu! Aishalle tonneittain leegoja, kun tyttö on niin kovin innoissaan niistä! <3  

Eilen käytiin Aishan, äitini, siskoni ja isäpuoleni kanssa karhuhallissa lastenpäivillä katsomassa muita lapsia. Aisha juoksenteli vapaana ja onnellisena ympäriinsä ja oli ilo seurata, kuinka onnellinen hän oli. <3 :> Annan vaikka koko sydämeni hänen puolestaan ja en malta odottaa, kun saan lisää lapsia. Ja Aisha saa leikkikaverin. Toivottavasti kaikki vain menisi hyvin, tuntuu niin uskomattomalta saada uusi vaavi, yritettiin niin kauan ja yhtäkkiä onnistui kahden epäonnistumisen jälkeen. Toivo oli periaatteessa jo mennyt. No, se siitä. Toivotaan vain parasta. :)

Tänään tuli siivottua koko kämppä ja parvekekin. Tuoksukynttilöitä laitoin ympäri asuntoa ja oli kiva nauttia puhtaasta kodista. Tänään kyllä oli taas sellainen päivä, että kaikki lapset olivat kotona, joten ei sitä puhtautta kauaa koskaan silloin kestä. :D

No, päätinpä päivitellä kuulumisia hieman, jotta tiedätte että olen vielä hengissä. Seuraavaksi olisi kiva tehdä taas kuvapostaus, jossa voisin vaikka esitellä uuden ihanan Vilasta löydetyn -20% olleen punaisen parkatakin. <3 Minun mieheni osti sen minulle yllärinä, ihana mies! <3 Kiitos.

- Eveliina

Meteli, minne menit?

Moikka!

Nyt meikäläinen istuskelee television ääressä katsellen vanhaa lempisarjaansa sinkkuelämää. Yksin. :O Missä on minun perhe? Tämähän on outoa. Teinit meni varmasti toista tai kolmatta kertaa koko aikana, kun olen ollut heidän elämässään mummulaan yöksi. Ja tuo pienin pirpana sai valvoa juuri mamin kanssa melkein yhteentoista ja nyt hänkin nukkuu. Mutta nyt laskeutui hiljaisuus... 

Olen toki kaivannut aikoja, kun ei tarvi jutella kenellekään, saa vain olla, mietiskellä, mutta olis nyt silti se mies tässä, kun kerrankin asunto on tyhjä! :D Mies, minne sinä nyt menit? Ai, huppista. Töihin tietty! Mutta okei. Hauska fiilis, rentouttavaa jopa... Mutta ei sitä ison perheen meteliä kyllä mikään kuitenkaan korvaa, ja sitä vain jotenkin tulee ikävä. Perhe on niin iso osa minun elämääni, että sitä ei osaa arvostaa kunnolla, kun koko ajan painaa tuolla jossain ulkona pikkusen kanssa viihdyttäen häntä ja sen jälkeen aina täytyy kotikin ylläpitää ja ruoka olla pöydässä, ettei oikein ehdi miettimään asioita syvällisesti. Itse henkillkohtaisesti olen tehnyt sen verran isoja muutoksia elämässäni näiden muutaman vuoden aikana, mitä en koskaan uskonut tekeväni, edes pakosti perheeni takia. 

Mutta nyt, elän perhettäni varten. Olen uhrannut paljon ja luopunut paljosta, mutta myös saanut tilalle tuplaten. Viisautta, kunnioitusta, rakkautta ja onnellisuutta. Sekä paikan Neziri-perheen mammana, joka hoitaa asiat kotona ja pitää huolta, jos on tarve. Se tuo itselle varmuutta ja iloa, kun katselee joitain ikäisiäni, joilla ei vielä ole mitään tämänkaltaista, tai jotka vasta sopeutuvat. Mutta loppujen lopuksi, perhettä ei tule perustaa ennen kuin uskoo, että kaikki se, mitä perheeseen kuuluu, tulee mennä sinun tarpeidesi edelle, sitä mieltä minä olen. Olin erittäin onnekas, että kun tapasin Basrin sain hänen mukanaan perheen. Totuin jo alusta asti, millaista se on, ja kun saimme ensimmäisen yhteisen lapsen, ei perheessä ollut minulle mitään uutta, vaan olin jo tottunut lapsiin. Muutkin voisivat vain päästä irti ja lopettaa ainainen "oman ajan" vatvominen ja sen etsiminen. Omaa aikaa on, kun katsot perhettäsi ne muutamat ei-kiireiset sekunnit päivässä ja tajuat, että tässä on minun perhe, olen onnellinen. Ei elämäni olisi täysi ilman heitä. Omaa aikaa on kun nautit siitä, mitä sinulla jo on ja tajuat sen ennen kuin on liian myöhäistä. Oma aika on vain taru, johon kaikki nuoret äidit luulevat haluavansa pyrkiä. Oikeasti, se on rauha jota he etsivät.

- Eveliina

Elämää ei sen enempää. :)

Hei lukijat,

On !kulunut taas muutama päivä, kun olen viimeksi kirjoitellut. Joten aloitan kertomalla vaikka lauantai päivästä. Minä, Aisha, äitini, siskoni ja isäpuoleni menimme käymään siellä käärmenäyttelyssä, mikä oli porin raviradalla sisätiloissa. Ei ollut mitenkään kauhean kummoinen mielestäni, 15 € sisäänpääsy oli omalla tavalla kyllä aivan liikaa! Onneksi isäpuoleni maksoi meidät kaikki sisään. :) Oli hauskaa, miten Aisha ensin pelkäsi niitä käärmeitä, liskoja ja hämähäkkejä, mutta hetken oltuaan alkoi heilutella niille ja melkeimpä jopa jutella. :D Hauska likka! Siitä sitten menin vielä äitini työ, jossa he tarjosivat minulle tortilloja, samana päivänä Musliminaapurini toivat minulle itse tekemää leipää, jossa oli perunaa ja purjoa, oli tosi hyvää! :) Ja olin todella yllättynyt. Mutta tapana on vähän kuin "maksaa" saatu apu takaisin. 

Eilen käytiin Aishan kanssa kaupungissa syömässä jätskiä ja leikkimässä hieman sokoksessa ja angry birds-liukumäessä torilla. Aisha on ansainnut kyllä hieman extra kivaa nyt, kun vihdoinkin lopetettiin häneltä maidon juonti öisin. Pari ekaa yötä oli kyllä aikamoista huutamista, jopa meidän perheen isännän "ajoi" sohvalle nukkumaan, kun oli pakko ottaa se minun viereeni, että sain rauhoteltua häntä. :) Temperamenttinen tyttö minulla kyllä on, mutta syötävän suloinen!

Tänään kävin Aishan kanssa leikkipuistossa kahdesti ja hän nautti siitä kovasti, kun tuli kylmä poikettiin mummulassa sumpilla, ollaan aika useasti siellä,  mutta asuu vain niin lähellä, että sinne on helppo mennä. Oli silti kauhia kiire kotiin, koska kädet syhysivät halusta saada leipoa suklaapiirakkaa ja Runebergin-torttuja. Molemia rupesi hirveästi tekemään mieli! Lisäsin kuvan niistä tuohon alle, ans kattoa kuinka paljon on vielä huomenna jäljellä? ;)

Huomenna luvassa Einin kanssa ajan viettoa kaupungissa, jossa Aisha rakastaa yli kaiken olla. Siellä on niin paljon ihmisiä, että tyttö nauttii. Mutta eipä tässä kai muuta tällä kertaa, seuraavaan kertaan! :)

- Eveliina