On ollut erityisen pitkä blogitauko, mutta ymmärtänette varmasti, ettei kauheasti aikaa jää blogin kirjoittamiseen, kun on entuudestaan jo pieni lapsi kotona + uusi vastasyntynyt. :) Jolla ei muuten oo oikein minkäänlaista unirytmiä vielä, voi mennä yöunille vasta klo 00.00. Joten sen jälkeen itsellä mielessä kanssa jo uni, eikä kirjoittaminen.
Eli on tapahtunut kaikennäköistä, kun olen ollut kirjoitustauolla. Sain siis kauan odotetun ja yritetyn toisen lapseni, pojan, nimeltä Luan Isa Neziri. <3 Synnytys käynnistyi 5 päivää ennen laskettua aikaa, viikoilla 39+2. Ensimmäiset supistukset koko raskauden aikana, ja olivat heti ne synnytyssupistukset. Samoin kuin Aishan kanssa kävi. No, odottelin aikani kotona, ja mieheni oli vielä sitä mieltä että juodaan kahvit ja lähdetään vasta 10 aikaan illalla synnärille, kello oli noin puoli kuusi tuolloin. Mieheni kipaisi vielä kaupassa rennosti laittamassa pitkävedon ja tuona aikana minä soitin varmistaakseni, että kannattaako jo tulla. Käskivät tulla heti, ja kun saavuimme olin jo ihan valmis synnyttämään. :D Eli jos olisin odottanut ilta kymmeneen, olisi vaavi tullut kotiin, kirjaimellisesti! :D
Synnytyksessä kaikki meni hyvin, ilokaasuakin sain vasta ihan viime hetkellä, tai vasta silloin sitä tarvitsin, ja vasta lopussa sitten alkoi tuntua vaikeammalta, ja syykin selvisi, nimittäin napanuora oli kietotunut kaksinkertaisesti vauvan kaulan ympäri. Luojan kiitos vaavimme parkaisia samantien, kun lastenlääkäri otti hänet, eli ei tarvinnut viedä minnekään teho-hoitoon tms..
Nyt siitä ajasta on vain muisto ja Luan on jo kaksi kuukautta vanha. Rakkautta, riemua ja vipinää riittää meidän huushollissa, totisesti! :)
Lasten takia on hyvä elää, kun tekee heidän puolestaan kaiken minkä voi, saa olla onnellinen lopputuloksesta ja tyytyväinen omaan panokseen sitten lopuksi. Itse olen todella tyytyväinen elämääni tällä hetkellä, enkä oikeastaan muuttaisi siinä mitään. Mietein juuri, että kauas on tultu niistä ajoista, kun tämä tytteli oli epävarma pikku pullukka, jolla ei ollut oikeastaan lainkaan omia mielipiteitä! Nyt niitä on vaikka muille jakaa. :D Mutta joo, tätäkin blogia aloin kirjoittaa jo yli viikko sitten ja siinäkin ajassa on ehtinyt tapahtua vaikka mitä.. Tapasin tätini, äitini siskon, pitkästä aikaa varmaan kolmeen vuoteen, ja oli oikein koskettavaa nähdä hänet, ja nyt huomenna olisi vuorossa minun sydän ystäväni nuoruusvuosilta, eli serkkuni.
On aika yrittää korjata asioita, kun moni varmasti bloginlukijoistani onkin kuullut veljeni yllättävästä poismenosta, aikaa ei pakosti ole niin paljon, kuin itse luulisi. Meille jokaiselle kuolema on varma asia, ainoa varma, ja nyt on aika nauttia elämästä ja olla mahdollisimman hyvä ihminen tällä planeetalla. Ei kannata koskaan luovuttaa missään asiassa, koskaan ei ole liian myöhäistä!
- Eveliina
Synnytyksessä kaikki meni hyvin, ilokaasuakin sain vasta ihan viime hetkellä, tai vasta silloin sitä tarvitsin, ja vasta lopussa sitten alkoi tuntua vaikeammalta, ja syykin selvisi, nimittäin napanuora oli kietotunut kaksinkertaisesti vauvan kaulan ympäri. Luojan kiitos vaavimme parkaisia samantien, kun lastenlääkäri otti hänet, eli ei tarvinnut viedä minnekään teho-hoitoon tms..
Nyt siitä ajasta on vain muisto ja Luan on jo kaksi kuukautta vanha. Rakkautta, riemua ja vipinää riittää meidän huushollissa, totisesti! :)
Lasten takia on hyvä elää, kun tekee heidän puolestaan kaiken minkä voi, saa olla onnellinen lopputuloksesta ja tyytyväinen omaan panokseen sitten lopuksi. Itse olen todella tyytyväinen elämääni tällä hetkellä, enkä oikeastaan muuttaisi siinä mitään. Mietein juuri, että kauas on tultu niistä ajoista, kun tämä tytteli oli epävarma pikku pullukka, jolla ei ollut oikeastaan lainkaan omia mielipiteitä! Nyt niitä on vaikka muille jakaa. :D Mutta joo, tätäkin blogia aloin kirjoittaa jo yli viikko sitten ja siinäkin ajassa on ehtinyt tapahtua vaikka mitä.. Tapasin tätini, äitini siskon, pitkästä aikaa varmaan kolmeen vuoteen, ja oli oikein koskettavaa nähdä hänet, ja nyt huomenna olisi vuorossa minun sydän ystäväni nuoruusvuosilta, eli serkkuni.
On aika yrittää korjata asioita, kun moni varmasti bloginlukijoistani onkin kuullut veljeni yllättävästä poismenosta, aikaa ei pakosti ole niin paljon, kuin itse luulisi. Meille jokaiselle kuolema on varma asia, ainoa varma, ja nyt on aika nauttia elämästä ja olla mahdollisimman hyvä ihminen tällä planeetalla. Ei kannata koskaan luovuttaa missään asiassa, koskaan ei ole liian myöhäistä!
- Eveliina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti