Times goes by so very quickly.

Moikka lukijat!

On taas kulunut tovi, kun viimeksi kirjotin, mutta niin kuin aikasemmin kerroin, en halua kirjoittaa sellaista, mikä on väkisin väännettyä. :)

Eli, alotetaampa.

Päivät on kuluneet erittäin nopeasti ja hienosti, alkuviikosta oli kylläkin ikävä tapahtuma, koska enoni kuoli kauan sairasteltuaan, ei itselle mitenkään kauhean läheinen sukulainen ollut, mutta kyllä asia kosketti kovasti, äitini veli kun oli. :< Ja tälläisten asioiden jälkeen alkaa pohtia uusia ulottuvuuksia elämässä ja näkee asioita ehkä selvemmin ja kirkkaammin. Omat ajatukseni suuntasivat heti rakkaaseen lapseeni, Aishaan, ja tajusin kuinka nopeasti on tämä tyttönen kasvanut! Käyttäytyy jo kuin isokin tyttö ja saa koko maailman sekaisin minne meneekin. :) Olen niin ylpeä, että saan olla hänelle äiti. :) <3

Einin kanssa on vietetty aikaa ja Eini osti Aishalle ulkoilupuvun, semmoisen kevyt, ja auttoi minua löytämään Aishalle talvipuvun. Eli shoppailun merkeissä on kulunut meikäläisen aika. :) 

Sitten tästä päivästä. Olin tytärpuoleni kanssa kaupngissa, Aishaa unohtamatta, ja oli kiva päivä. Käytiin jätksillä ja kierreltiin. Ostin ihanaa pinkkiä kynsilakkaa ja Aisha sai riehua oikein kunnolla! :D Lopuksi sitten Arnoldsin kautta kotiin! Nam nam! <3

Tyylinä minulla oli tänään oikein kunnon iso huivi käärittynä pään ympäri, usein ei tulee porissa liikuttua noin, mutta niin kuin sanoin, että asiat alkavat minulle hieman kirkastua, eli olen harkinnut kokonaan tuonlaiseen huivityyliin siirtymistä, jos se ei sovi porille, mitä sitten? :o On se kumma! 

Päivät siis menee erittäin nopeesti ja itse ainakin aion nauttia jokasesta, kun ois mun viiminen! :) On elämä sen verran arvaamaton asia, there's no promise of tomorrow. 

Jepulis, tää olis kai sit suunnilleen tässä ja alla kuvia mun huivista ja muista:

Mun mies otti tän kuvan, kun halusin
että näette, miten mun huivi oli. 

Siinä syödään jädeä, Aisha rakastaa jätski vohvelia,
Pyydän sen aina erikseen, ettei suttaa niin kauheesti.

Nami Nami!

Mieheni "osti" mulle joskus yli vos sitten tatskan, ei se kyllä
koskaan mulla näy, mutta halusin laittaa siitä tänne kuvan.
Se on arabialaista kalligrafiaa ja tarkoittaa Bismillahi Rahmani
Rahim: Jumalan armelijaan armahtajan nimeen. Lause joka lausutaan
jokaisen suuran, Koraanissa, ja rukouksen yhteydessä.

- Eveliina