sunnuntai 19. elokuuta 2012

Ensimmäinen kunnon kosketus Muslimiperheeseen.

Heippa lukijat!

Tänään oli aivan mahtava päivä! Tänään vietettiin Muslimien suurinta juhlaa, Eid Al Fitriä, paaston päättymisjuhlaa, jonka kunniaksi itse olin väsäillyt naapuri Muslimiperheelle ison herkkukorin lahjaksi. Eidinä on tapana antaa toisille lahjoja, muistuttaa hieman joulua. :) En ollut koskaan ennen heidän luona käynyt ja päätin vain mennä ja viedä lahjan. 
Oven avasi perheen nuorimmainen 9-luokkalainen Rubina, joka iloisesti tervehti minua, minun onnekseni paljastui, että miehet asuvat viereisessä talossa, eivätkä naisten kanssa samassa, joten ei tarvinnut pelätä vieraiden miesten kanssa oleskelua. :) No ojensin herkkukorini heille, kotona olivat täti, tyttäret ja mummu. Perheen äiti oli lähtenyt juuri ulos, ja he kaikki kutsuivat minut sisään onnellisina ja iloisina, aivan kuin olisin osa perhettä. 
Tunnetta on vaikea kuvata... Mutta he tekivät minut niin onnellisiksi ja he olivat minusta todella ylpeitä, toisin kuin omat sukulaiseni, tuntui että olin osa heitä, osa jotakin. Arvasinkin silti, että Muslimiystäviä minä juuri tarvitsenkin, he ymmärsivät kaiken mistä puhuin, osasivat samaistua, oli samat arvot, samat puheen aiheet. Olen niin ylpeä meistä Muslimeista, kaikista! :) Jos näin muistaisitte kohdella aina siskojanne ja veljiänne, se olisi mahtavaa, koska niin periaatteessa kuuluisi, Koraanissa sanotaan, että olemme osa yhtä suurta perhettä, jokainen Muslimi kuuluu siihen. 
He pyysivät minut jopa ruokapöytään syömään Afganistanilaista ruokaa, mutta ikäväkseni en voinut jäädä, kun oli oma ruoka uunissa, kutsuivat viikonloppuna syömään. On se jotain aivan ihmeellistä! Niin erilaista kulttuuria en ole tavannut, tiesin että kuulun siihen, mutta en ollut tajunnut, kuinka upea se on, koska en ollut koskaan ennen käynyt vielä toisessa Muslimikodissa, kuin omassani, ja meilläkin on hieman erilaista, länsimaalaisempaa, kuin heillä oli. 
No lähtiessäni vanha rouva kumartaa minua ja hymyilee paljon. Koko perhe saattaa minut ovelle, hymyilee, toivottaa kylään aina kun haluan. Rakastaa. Ihmistä joka ei koskaan ollut heille edes jutellut, paitsi tervehtinyt ulkona. Kiitos ihanat Muslimiystäväni, olen todella ylpeä, että olitte juuri sitä mitä Islamilaiselta kulttuurilta odotin! :) Saitte minut tuntemaan oloni todella lämpimästi tervetulleeksi ja rakastetuksi. En unoha tätä päivää koskaan.

-Eveliina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti