Tavallinen päivä Nezireillä. :)

Tänään oli sellanen peruspäivä tyttären kanssa. :) Käytiin pyöräilemässä ja sitten myöhemmin väsäsin 40 kpl croissantteja. Aisha oli mahtavan vilkas ja energinen pakkaus tänään ja nyt se on alkanut matkia kuin papukaija jokaista sanaa, mitä me perheenjäsenet sanotaan. :)

On hauskaa kyllä, miten Aisha kasvaa koko ajan ja oppii uutta. Olisi aivan mahtava saada hälle pikkusisarus tänne temmeltämään. Aisha nauttisi varmasti huimasti, kun tietäis että se on oma perheenjäsen, eikä vain "lainassa." :) Olen hirveän onnellinen ja tyytyväinen nykyiseen elämäntilanteeseeni. Tasapaino on kaiken  a ja o perheessä. 

Aisha sai pyöränkin tuossa edellispäivänä, kolmipyöräsen, ja on tyttö niin nauttinut siitä että ei ees meinaa nousta sen päältä kävelemään lainkaan, vaan haluisi istua siinä päivät pitkät. :) 

Eilen olin myös Einin kanssa kaupungissa, ja ostin Aishalle aurinkolasit. Oli suloinen ne päässään, lisään myöhemmin kuvan kyllä. :) Huomenna tiedossa kahvittelupäivä Einin kanssa ja ehkä nähdään mummukin huomenna, jos aikaa jää. Mutta alla on kuvat mun tekemistä croissanteista. Toiset oli voisarvia ja toisissa oli suklaa/wienernougatrouhetäyte ja päällä sulatettua suklaata ja wiener nougat rouhetta. Taikinaa sai väsätä oikein kunnolla ja paljon, jotta riitti. Halusin ehdottomasti tehdä sellasen satsin, että voin jakaa siitä muillekin! :)

Nyt on nukkumaan meno aika ja toivotankin hyvät yöt kaikille! Huomenna on varmasti taas sellainen mukavan nopeasti menevä päivä, kun on paljon tekemistä. :)

- Eveliina

Ylpeys ja ennakkoluulo.

Tänään oli shoppailupäivä mun uuden ystäväni Einin kanssa! :) Menin etsimään meen perheen ihanalle pojalle synttärilahjaa, kun hän täytti 24.päivä 17 vuotta. Käteen tarttui kaikenlaisia miehelle tarkoitettuja hoitotuotteita, joista poika näytti tykkäävän. Tää poika ei siis oo mikään ihan normaali poika, vaan sellanen joka kävi kesätöissä ja osti perheen mammalle, eli mulle, OBH-Nordican keittiöva'an ja uuden Boschin höyrysilitysraudan! Siis se vaan odotti mua keittiön pöydällä, kun heräsin päikkäreiltä. On se kans outo poika, miten huomaavainen voikaan olla! :)) No onneks mää voinki sanoo, et se o meidän perheen kasvatti! :))

No sitten on ollut kaiken näköstä muutakin, kodin siivoilua ja huivien järjestelyä ja leipomistakin hieman. Meni yhdessä päivässä kyllä kaikki! :) 

Elämääkin on taas tullut mietittyä aika paljon... Vauvakuume vaivaa, kun katselee tuota Benyamin-poikaa, Einin poikaa, miten se hymyilee ja on niin lutunen. :) Ja muutenkin oma elämä on vihdoinkin alkanut olemaan sellaista, että olen erittäin onnellinen kaikesta, mitä minulla on. Ei ole itsestään selvää, että saa olla osa tällaista perhettä, kuin mun perhe. <3 Hauskaa on, vaikka alkoholi ei virtaakkaan. Joidenkin mielestä me ei olla normaaleita, kun me ei juoda. On kuulemaa minun alistamistani, kun en enää "saa" käydä juhlimassa. Miten vaan, kunpa vain ihmiset tietäis, et ne ongelmat ratkee ihan ilman sitä alkoholiakin, kun pakkaa käymään niin et sen illan jälkeen, kun selviit ne ongelmat on vaan pahentunu. Mut tapansa kullakin!

Äitini tykönä en ole nyt käynyt vähään aikaan, johtuu osin siitä, että haluan olla oman perheeni kanssa nykyään enemmän. Eikä sinne oikeen viitti enää mennä, kun siellä mun veli käy ja sitten kun ei tosiaan tiedä, millä päällä siellä ollaan, että olenkohan nyt aivan tervetullut? On ollut kiva, kun olen oppinut kuluttamaan päiväni muutenkin nyt. :)

Tossa mun ihanat 48 kappaletta huiveja! :) Suurin osa vielä käyttämättömiä. Olen ostanut ison osan Isosta-Britanniasta, HijabstoreOnlinesta ja muutaman suomesta ja sitten 10 kpl on Saudi-Arabiasta. :) Muutama jopa 100% silkkiä. :) 

Muffinssi näytti tuolta, kun siitä haukkas. 

Ja tässä vaiheessa 10:stä oli enää kolme jäljellä. Ja noi mansikat oli aivan sairaan hyviä, nekin meni tietty heti! :D Muffinssit olivat siis sellaisia, että niissä oli hieman kahvia, pätkistä, Da Capo suklaata ja amerikanpastilleja joukossa. Kuorrute oli maitosuklaakuorrute, siis vain sulatettua Fazerin sinistä ja kermaa tilkkunen, niin pysyi semmosena kosteana koko ajan. :)

Ei kai tässä sitten tällä kertaa muuta. Paitsi, että nyt kun Ramadan on pian kestänyt viikon, toivotan kaikille sitä viettäville paljon onnea ja menestystä! :)

- Eveliina

Alkuviikosta luvassa poutaa, loppu viikosta pilvistä.

Pitkästä aikaa taas kirjoittelen!

Eli tampereen reissu on takana, ja kuvia tolta matkalta... Ei ole! :D No joo, muutama turha näköala kuva, mutta en jaksanut sitä varten alkaa kamerasta kuvia siirtää koneelle. Mutta siis reissu meni hyvin, Aisha nautti kovasti isosta sviittihuoneesta ja uimisesta pitkästä aikaa. Muualle ei oikein mentykään kun hotellille, kun ilma ei oikein sallinut. Lähtiessä sitten toki se normaali tapahtui, eli unohdin pakata jotain mukaan, uikkarit jäi! No, onneksi hotellin väki lupasi lähettää postissa! :)

Sitten keskiviikkona meille tuli 2 kk:n ikäinen poikavauva hoitoon. :) Oli ihana hoitaa vaavelia pitkästä aikaa. Kaksi vauvaa, pienempi vieressäni ja isompi omassa pinnasängyssään. Oli jotenkin hauska, miten ekana yönä Aisha heräsi neljää kertaa, vauva yhden, ja aamulla Aisha heräsi 06.35 ja vaavi 07.20. Tokana yönä vaavi ei herännyt kertaakaan ja mun vaavi Aisha heräs 7 kertaa. Ja aamulla Aisha ylös klo 06.00 ja vaavi 07.15! :D Aisha oli se vaavi kyllä noista kahdesta. 

En voinut edes uskoa, että jollain ois noin helppo vauva! Siis ite olen tottunut koko ajan hiljentelemään, hoivaamaan ja hyssyttämään kun Aisha on ollut vauvasta asti vähän hankalan luontoinen lapsi. Benyamin, tämä 2 kk:n ikäinen vauva oli siis NIIIIN helppo ja hurmaava. Todella rauhallinen ja tyytyväinen, Aisha taas joskus vaikuttaa siltä, kuin sillä ois joku lievä ADHD. :D On sitten tyttö niin vilkas, että kyllä on Mamin energiavarasto loppupäivästä tyhjä. No ainakin Benjamin sai mut haluumaan lisää lapsia, vaikka joskus Aisha tuntui mulle riittävän, kun tuntuu siltä, että Aisha on kuin kolme lasta yhdessä. :) Mutta toivottavasti hän nyt tuosta rauhottuu.

Mutta oli kyllä aika menevä viikko, ja tämä päivä tuntui Benyaminin jälkeen vähän tylsältä, kun kahden lapsen hoitamisessa kyllä kului ihanasti aika! Ja kaiken lisäksi Aishakin kai kaipas vaavia, kun oli koko tän päivän aivan mahdoton. 

Ja sitten yks asia, joka mua on alkanut ihmetyttämään on uusavuttomat ihmiset. Kuka haluaa olla sellainen ihminen, että päättää jo ettei osaa mitään, vaikkei ole edes yrittänyt? Olen törmännyt sellaiseen ihmiseen, jota ihmettelen joka päivä. Ja on outoa kyllä, että vaikka hän on saanut kasvatuksen ja periaatteessa minä en, silti minä olen ahkera ja yritteliäs. Ja tämä kyseinen henkilö ei tee mitään ylimääräsitä. Outoa. No kai se sitten siitä, kun asuu omassa kodissa ja miestä ei ole, niin alkaa tapahtua. Täytyykin tehdä asiat itse, eikä olla aina auttamassa. 

Se siitä sitten. 

- Eveliina

Reissu tulossa. :)

Enää kaksi yötä ja minä ja minun mies + yksi suloinen vaaveli matkataan tampereelle Holiday Clubin tampereen kylpylähotelliin sviitteilemään! Ihan muuten vaan. ;)) Mies on ihana kun hemmottelee meitä, ja Aisha tulee olemaan varmasti nauttimaan pitkästä aikaa uimisesta. Eli tällainen reissu tiedossa, kuvia tulee toki sitten kun reissu on takana!

Tänään tuli poikettua Jazz-kadulla, ei ollut kyllä vielä minkäänlaista meininkiä, ostettua tuli kahdet aurinkolasit, kun on tuo söpöliini rikkonut vanhat. :D Aisha on niin kerkeeväinen tyttö. Omasta mielestäni olisi kyllä mukava saada vielä yksi tuollainen vipeltäjä tänne, Aishalle mukavaa seuraakin vielä olis. :)

Tää päivä meni muuten aika hitaasti, kun ilmakin oli sellainen että sataako vai ei. Yöllä pitäisi kesken unien jaksaa herätä viettämään meidän perheen isännän kanssa laatuaikaa. :) Siten se isossa perheessä menee, jos haluat olla kaksistaan, odota että muut nukkuu. No eipä silti pitäis kovin vaikeaa olla, koska tuo meidän Aishakin heräilee 3-7 kertaa yössä. Tai voi olla enemmänkin kyllä joskus, en ole pitkiin aikoihin laskenut. :D Menin ajat sitten jo sekaisin. Olenkin sanonut perheelleni, että se eka yö, kun Aisha ei herää kertaakaan ja maitopullot  ovat täysinäiset vieressäni, pidän juhlat. Siis oikeasti. Leivon jonkun teemaan sopivan kakun ja ostan Aishalle jonkun samaan teemaan sopivan lahjan. Siitäkin tottakai tulee sitten kun aika on, niin kuvia. Olen vain päättänyt ottaa sellaisen asenteen, että kun tyttö on valmis, kyllä hän siitä itse ilmoittaa, en halua painostaa häntä mihinkään. 

Sunnuntaita odotellessa! Ollaan kyllä ansaittu pikkuinen loma miehen kanssa, ollaan kerran kokeiltu tehdä reissu ilman Aishaa, ja en ole koskaan nukkunu niin huonosti kuin silloin,. Eli siksi Aisha tulee nyt mukaan, ja myös siksi toki että halutaan että hän saa nauttia niin kuin me. :) Outo ajatella muuten, Aisha on nyt pian  1 v. 7 kk ja ei kertaakaan ollu yökylässä vieraan luona, vaan aina oman perheen parissa. Jotenkin kiva ajatus, että häntä ei oo heivattu vieraiden haltuun liian nuorena. :) 

- Eveliina

Life is like that.

Olen mietiskellyt ja mietiskellyt... Mikä teki minusta minut ja millainen ihminen olen?

Lapsuuteni oli hauskaa ja vapaata. Äiti huolehti meistä kahdesta rasavillistä lapsesta parhaansa mukaan. Kun olin 9-vuotias äitini tapasi isäpuoleni, joka tuli auttamaan äitiäni, ja äidin ei enää tarvinnut olla yksinhuoltaja. Teininä minua ei oikeastaan sitten määrännyt kukaan, koulukiusaaminen ala-asteella oli jättänyt omat jälkensä minun luonteeseeni, olin aika kovaluonteinen, jopa hieman kovis. Join ja toivoin koko ajan löytäväni pojan, joka kiinnostuisi minusta. No ylä-asteen jälkeen oli ollut vain pelkkiä hyväksikäyttäjiä, jopa yksi vedonlyönti takana, että kuka viittii yrittää tota Eveliina? 

Kauppikseen mentyäni tapasin poikaystäväni, jonka kanssa "seurustelin" 4,5 vuotta. Se suhde oli kyllä jotakin aivan muuta, riitoja, jopa muihin poikiin kiinnostumista. En osannut lainkaan olla. Juhlittiin joka viikonloppu. 

Elämäni tuntui kamalalta omasta mielestäni, en rakastanut poikaystävääni, muiden kehut tuntuivat hyviltä ja toivoin koko ajan muutoksia, mutta olin liian pelokas niitä tekemään. Silloin tapasin nykyisen mieheni. Heti ensi-silmäyksellä rakastuin ja päätin, että tää on nyt tässä. Jätin poikaystäväni ja aloin tapailla miestäni. Juttu eteni vakavaksi nopeasti. Muutimme yhteen hänen avioeronsa ollessa virallinen. Sain kaupanpäälle vielä kolme teiniäkin, ja oma kullanmuru alkoi kasvaa masussa keväällä.

Islamin uskoa opiskelin jo tällöin koko ajan, ja muistankin kuinka luin koraani yksi ilta ja Aisha potkaisi vatsassa. :) Kaipaan välillä sitä aikaa kovin. Aishan kuukautena joulukussa, muutimme takaisin sinne, mistä olin alunperin pois lähtenyt, eli sampolaan. Sitten Aisha syntyi. Kuukausi sen jälkeen aloin käyttämään huivia. Se oli elämäni isoin päätös, ja myös tärkein ja paras! Se tuntui päivä päivältä siltä, kuin taivaan valo laskeutuisi kasvoillesi. 

Halusin ehdottomasti olla rohkea ja ylpeä. Olihan Islam koko ajan pelastamassa minua. Entinen minä, mieheni ja Islamin avustuksella, oli tipotiessään. En kaivannut muiden mielipiteitä, en halunnut enää miellyttää kuin perhettäni, ei ollut väliä meikkaanko, laitanko hiukset. En ollut enää niin sinisilmäinen. Olin kerrankin minä. Vahva nainen, joka oli rakastunut ensimmäistä kertaa elämässään, saanut ensimmäisen lapsensa + kolme kaupan päälle. Olin siinä tilanteessa, jossa moni 22-vuotias ei ollut, olin siinä tilanteessa, että minulla oli jo kaikki + mielenrauha kylkijäisiksi. Luotin mieheeni täysin, lapset olivat hyvin kasvatettuja ja perhe-elämä alkoi luistaa pikkuhiljaa. Otin haltuuni ison perheen, onnellisena jättäen entisen elämäni taakseni, olin uudesti syntynyt muslimina. Siltä se tuntui. 

Luonteeni muuttui ahertajaksi, kodinrakentajaksi. Halusin, että mieheni lapset ja meidän yhteinen saisivat kunnon kodin. Leivoin paljon, tein hyvää ruokaa. Otin vastuuta pois mieheltäni onnellisena, hän oli yksin kasvattanut lapset tähän asti. Halusin auttaa, halusin olla niin hyvä vaimo, kuin suinkin pystyin. Vihdoinkin elämässäni minulla oli ehjä perhe, johon kuului vastuulliset isä ja äiti. Sitä minulla ei koskaan itsellä ollut. Katson kauas menneisyyteni nyt ja toivon, että en olisi ollut sellainen, olisi säästytty MONILTA virheiltä, monilta itkuilta. Mutta luultavasti niiden virheiden ja itkujen takia minusta tuli minä.

- Evelina

Kaunis päivä.

Tänään oli ihana päivä mun rakkaan tyttöni Aishan kanssa! <3 Halusin korvata hänelle eilisen päivän, kun tuli hieman huudettua, kun ei tämä tyttö meinaa millään suostua nukahtamaan. Jälkeenpäin tuli todella paha mieli ja sitten päätinkin viedä hänet kirvatsiin viettämään mami-tytär-aikaa. :) 

Aisha nautti täysillä, kun tehtiin ensimmäinen pidempi pyöräretki. Oli ihana nähdä oman tyttönsä niin onnellisena, niin pienestä. Päivä meni aika nopeasti ja hauskaa oli! Ainut asia, mikä minua jäi hirveästi surettamaan oli, että viksuvaris ei halannut tyttöäni. Tyttö on niin lyhyt, ettei viksuvaris lainkaan katsonut sinne ruohonjuuritasolle, että siellä ois halukas halaaja. :< Aisha oli aivan murtunut. Huomenna minä ja Aisha mennään näyttämään viksuvarikselle närhenmunat! :D

Aloin myös ajatella ajan kulua ja sitä, että miten voi unohtua, millainen Aisha oli vauvana, alkaa tulla pian vauvakuume, kun kaipaa sitä vauvan suloista tuoksua ja jokeltelua. Mutta sitten katson tuota mun riiviötä ja ajattelen välillä, että kyllä tässäkin nyt on työnsarkaa, enkä missään nimessä vielä halua, että mamin huomio menee toiselle lapselle, kun itsekin hän on niin pieni. 

Moni ei varmasti, joilla ei vielä ole lapsia, tajua kuinka paljon työtä se vaati olla hyvä äiti. Lapsen voit hankkia, mutta on eri asia, jaksaako sen kasvattaa kunnolla. Jos haluaa kasvattaa hyvin, on jätettävä kaikki muu, mielestäni, ja keskityttävä lapseen sataprosenttisesti. Toki itselläkin vielä hieman parannettavaa tässä asiassa on, mutta koko ajan pyrin parempaan. Lapsi kuitenkin ei ole mikään lelu, tai joku minkä voi antaa pois tms... Vaan se on sinun, ainakin toivottavasti, AINAKIN 18 vuotta! Ja eikö vain olekkin hieno katsoa kasvanutta lastaan sitten tulevaisuudessa ja todeta, että hitsi, mä tein hyvän työn? Siihen jokaisen vanhemman tulisi keskittyä. 

Eli huomenna luvassa operaatio-ota-viksu-varis-kiinni-päivä ja nautiskellaan taas auringon paisteesta. En malta odottaa, että näen taas Aishan ilmeen, kun hän katselee eläimiä ja nauttii semmoisista asioista, mitkä meille aikuisille on niin arkipäivää. Viattomat pikkuiset ovat kyllä jotakin niin suloista.

Sitten loppu illasta leikittelin hieman polyvorella ja loin itselleni unelmalookeja, tässä yksi niistä, johon ihastuin:

Muslimah Dinner. :) by eveliina-neziri featuring sleeveless shirts

Alhamdulillah tästä päivästä! Olen onnellinen, että sain taas elää yhden päivän lisää. Ja kun vielä mies tulisi töistä kotiin, olisin sitten täydellisesti tyytyväinen, että saan halia häntä. :) <3

- Eveliina