Tänään oli ihana päivä mun rakkaan tyttöni Aishan kanssa! <3 Halusin korvata hänelle eilisen päivän, kun tuli hieman huudettua, kun ei tämä tyttö meinaa millään suostua nukahtamaan. Jälkeenpäin tuli todella paha mieli ja sitten päätinkin viedä hänet kirvatsiin viettämään mami-tytär-aikaa. :)
Aisha nautti täysillä, kun tehtiin ensimmäinen pidempi pyöräretki. Oli ihana nähdä oman tyttönsä niin onnellisena, niin pienestä. Päivä meni aika nopeasti ja hauskaa oli! Ainut asia, mikä minua jäi hirveästi surettamaan oli, että viksuvaris ei halannut tyttöäni. Tyttö on niin lyhyt, ettei viksuvaris lainkaan katsonut sinne ruohonjuuritasolle, että siellä ois halukas halaaja. :< Aisha oli aivan murtunut. Huomenna minä ja Aisha mennään näyttämään viksuvarikselle närhenmunat! :D
Aloin myös ajatella ajan kulua ja sitä, että miten voi unohtua, millainen Aisha oli vauvana, alkaa tulla pian vauvakuume, kun kaipaa sitä vauvan suloista tuoksua ja jokeltelua. Mutta sitten katson tuota mun riiviötä ja ajattelen välillä, että kyllä tässäkin nyt on työnsarkaa, enkä missään nimessä vielä halua, että mamin huomio menee toiselle lapselle, kun itsekin hän on niin pieni.
Moni ei varmasti, joilla ei vielä ole lapsia, tajua kuinka paljon työtä se vaati olla hyvä äiti. Lapsen voit hankkia, mutta on eri asia, jaksaako sen kasvattaa kunnolla. Jos haluaa kasvattaa hyvin, on jätettävä kaikki muu, mielestäni, ja keskityttävä lapseen sataprosenttisesti. Toki itselläkin vielä hieman parannettavaa tässä asiassa on, mutta koko ajan pyrin parempaan. Lapsi kuitenkin ei ole mikään lelu, tai joku minkä voi antaa pois tms... Vaan se on sinun, ainakin toivottavasti, AINAKIN 18 vuotta! Ja eikö vain olekkin hieno katsoa kasvanutta lastaan sitten tulevaisuudessa ja todeta, että hitsi, mä tein hyvän työn? Siihen jokaisen vanhemman tulisi keskittyä.
Eli huomenna luvassa operaatio-ota-viksu-varis-kiinni-päivä ja nautiskellaan taas auringon paisteesta. En malta odottaa, että näen taas Aishan ilmeen, kun hän katselee eläimiä ja nauttii semmoisista asioista, mitkä meille aikuisille on niin arkipäivää. Viattomat pikkuiset ovat kyllä jotakin niin suloista.
Sitten loppu illasta leikittelin hieman polyvorella ja loin itselleni unelmalookeja, tässä yksi niistä, johon ihastuin:
Alhamdulillah tästä päivästä! Olen onnellinen, että sain taas elää yhden päivän lisää. Ja kun vielä mies tulisi töistä kotiin, olisin sitten täydellisesti tyytyväinen, että saan halia häntä. :) <3
- Eveliina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti