Pitkästä aikaa taas kirjoittelen!
Eli tampereen reissu on takana, ja kuvia tolta matkalta... Ei ole! :D No joo, muutama turha näköala kuva, mutta en jaksanut sitä varten alkaa kamerasta kuvia siirtää koneelle. Mutta siis reissu meni hyvin, Aisha nautti kovasti isosta sviittihuoneesta ja uimisesta pitkästä aikaa. Muualle ei oikein mentykään kun hotellille, kun ilma ei oikein sallinut. Lähtiessä sitten toki se normaali tapahtui, eli unohdin pakata jotain mukaan, uikkarit jäi! No, onneksi hotellin väki lupasi lähettää postissa! :)
Sitten keskiviikkona meille tuli 2 kk:n ikäinen poikavauva hoitoon. :) Oli ihana hoitaa vaavelia pitkästä aikaa. Kaksi vauvaa, pienempi vieressäni ja isompi omassa pinnasängyssään. Oli jotenkin hauska, miten ekana yönä Aisha heräsi neljää kertaa, vauva yhden, ja aamulla Aisha heräsi 06.35 ja vaavi 07.20. Tokana yönä vaavi ei herännyt kertaakaan ja mun vaavi Aisha heräs 7 kertaa. Ja aamulla Aisha ylös klo 06.00 ja vaavi 07.15! :D Aisha oli se vaavi kyllä noista kahdesta.
En voinut edes uskoa, että jollain ois noin helppo vauva! Siis ite olen tottunut koko ajan hiljentelemään, hoivaamaan ja hyssyttämään kun Aisha on ollut vauvasta asti vähän hankalan luontoinen lapsi. Benyamin, tämä 2 kk:n ikäinen vauva oli siis NIIIIN helppo ja hurmaava. Todella rauhallinen ja tyytyväinen, Aisha taas joskus vaikuttaa siltä, kuin sillä ois joku lievä ADHD. :D On sitten tyttö niin vilkas, että kyllä on Mamin energiavarasto loppupäivästä tyhjä. No ainakin Benjamin sai mut haluumaan lisää lapsia, vaikka joskus Aisha tuntui mulle riittävän, kun tuntuu siltä, että Aisha on kuin kolme lasta yhdessä. :) Mutta toivottavasti hän nyt tuosta rauhottuu.
Mutta oli kyllä aika menevä viikko, ja tämä päivä tuntui Benyaminin jälkeen vähän tylsältä, kun kahden lapsen hoitamisessa kyllä kului ihanasti aika! Ja kaiken lisäksi Aishakin kai kaipas vaavia, kun oli koko tän päivän aivan mahdoton.
Ja sitten yks asia, joka mua on alkanut ihmetyttämään on uusavuttomat ihmiset. Kuka haluaa olla sellainen ihminen, että päättää jo ettei osaa mitään, vaikkei ole edes yrittänyt? Olen törmännyt sellaiseen ihmiseen, jota ihmettelen joka päivä. Ja on outoa kyllä, että vaikka hän on saanut kasvatuksen ja periaatteessa minä en, silti minä olen ahkera ja yritteliäs. Ja tämä kyseinen henkilö ei tee mitään ylimääräsitä. Outoa. No kai se sitten siitä, kun asuu omassa kodissa ja miestä ei ole, niin alkaa tapahtua. Täytyykin tehdä asiat itse, eikä olla aina auttamassa.
Se siitä sitten.
- Eveliina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti