Aishan syntymäpäivät!

Hei lukijat,

Tänään ja eilen onkin ollut meidän nuorimmaisen syntymäpäivä järjestelyjä. On tyttö jo niin iso, että täytti 2 vuotta, aika menee kyllä todella nopeasti. Vieraita meillä ei käynyt, kuin minun perheeni ja ns. kummipoikamme Benyamin 7 kuukautta ja hänen vanhempansa Aso ja Eini. Omaa perhettä minulla onkin omaa takaa, että juhlat kuin juhlat tuntuu isoilta, kun koko meidän perhekin on läsnä. :) 

Aishan aamu alkoi heti lahjan avaamisella, oli aivan ällikällä lyöty varmasti, että: "Mitä?! Eiks siinä joulussa vieläkään ollut kaikki?" Hän sai vaikka mitä "Aishamaisia" lahjoja; siivousvälineitä lapsille, kokkaustarvikkeita ja prinsessaverhon, jonka avulla saimme luotua Aishalle leikkinurkkauksen olohuoneeseen: Meillä on niin pieni asunto isolle perheelle, ettei sitä tilaa löytynyt muualtakaan. :) 

Aishan kakun teko olikin sitten isompi haaste, mitä kaksi kuukautta sitten alettua sitä suunnitella olisin uskonut, ei ihan yhtä siisti tullut, kuin se kinuskissan versio, mutta ainakin sain sen pysymään kasassa, ja jotkut koristeet onnistuivat aika hyvin. Kostutukseen frezza chocomint-juomaa ja suklaa pohja, oli erikoisen hyvää, ja erilaista totuttuun vaaleaan pohjaan, jota monet aina tekevät syntymäpäiviksi. 

Vatsakuvaakin näkyy nyt sitten vihdoinkin, uskomatonta, että se vielä tuosta kasvaa lisää kyllä, kuinka iso mahtaakaan siitä vielä tulla? :> 

Päivästä yleisesti voin sanoa, että oli aikamoista uurastusta, mutta iloinen olen, että kaikki onnistui ja saatiin valmiiksi. Aisha oli ihanalla päällä, vaikka oli jättänyt päivänet väliin kokonaan. Jaksoi valvoa silti puoli yhdeksään ja oli niin mahtava kyllä. <3 Oli mukava nähdä, miten hän on yhdessä vuodessa muuttunut niin kovin paljon. Osaa sanoa sanoja, ymmärtää pyytää asioita ja matkii niin kovin. On puhjennut jotenkin kukkaan koko tyttönen! Ja ensi vuonna, Insallah, toivottavasti saadaan annettua hänelle paras lahja ikinä: pikku...No, sisarus. ;) Se jos jokin saa Aishan varmasti onnen partaalle, ja itsenikin. On niin helppoa, kun on päättänyt olla kotiäiti, eikä ole hinku mennä bailaamaan tai mitään, kaksi lasta minulle kiitos! :)) Nyt vain rukoilen ja toivon, että kaikki menee hyvin ja terve lapsi syntyy, jotta me saadaan taas vauvan tuoksuinen koti, ja Aisha saa itselleen leikkikaverin. :>

Onnellinen elämästä? Nyt kun istun tässä päivän päätteeksi, uutta vuotta odotellen, kyllä! Onnellinen kaikesta, mihin elämä on minut tuonut, joskus huonoja päiviä niin kuin kaikilla, mutta silti tasapainoista elämää, johon kuuluu liuta määrä ääntä, rakkautta ja joskus jopa eripuraa, mutta silti, niin ihanaan perheeseen saan kuulua. Jossa jokaisella on omalla tavallaan elämässä niin samanlaiset päämäärät, mutta silti jokainen on erilainen persoonansa, jokaisen päämääränä on ainakin olla osa yhtä suurta perhettä. 

Huomenna sitten tiedossa broilerinakkien metsästys ja valvotaan mieheni ja tytön kanssa katsellen raketteja, niin että ensimmäistä vuotta Aishakin ymmärtää niistä jotakin. Sitä odotellessa! <3 Kiitos lukijoille tästä vuodesta ja ensi vuonna luvassa sitten uusia juttuja minulta varmasti! :))

Siinä leikataan kakkua, Aisha sai oman nallekakkunsa. <3

Mummun perheeltä saadut ostoskärryt. :)
Aisha on niin reipas. <3

Masu. :)

Before

...And after...

- Eveliina 

Paljon hauskanpitoa Nezireillä!

Moikka lukijat!

On ollut muutama todella rento päivä nyt, kun joulua on vietetty. Me päätettiin periaatteessa viettää joulua niin, että sen tarkoitus oli juhlistaa juhlimatta jättämisiämme; Eid Al Adha ja Eid Al Fitr ovat Muslimeille tärkeimpiä juhlia, joten vietimme niitä hieman myöhään.

No, jouluruoat tuli väsättyä; lihapullat, porkkana-ja lanttulaatikot, lihakastike, juureksia yms. oli tarjolla. Oli mahtavaa nähdä, kun perhe rakasti ruokia. Kalkkunakin oli mahtavan makuista! 

Vieraina meillä oli Nooralotan poikaystävä Akseli, jota emme usein näe, joten oli ilo kestitä häntä ja Nooraa. :) Ruoan jälkeen olikin sitten vuorossa lahjojen jako, joka oli meidän perheen pienimmälle yhtä suurta juhlaa! Koko tämän ajan Aisha oli luullut, että huoneessani olevat lahjat olisivat jonkun toisen ja niistä olikin suuri osa hänen! <3 Lahja, lahja, hän hoki. 

Kaikki sujui kyllä niin mukavasti ja itsellekin osui kohdalle lahjat lapsilta; hyvä metallityllainen pursotin ja obh-nordican vihannesleikkuri, joka tulee tarpeeseen, sekä eri mittayksikkölusikoita! :)) Ihanaa, että lapset osaavat ostaa minulle juuri sellaisia lahjoja, joista minä tykkään; keittiövälineitä. <3 Ja Nooralta sain vielä mieheni kanssa samanlaiset kollarit! <3

Oma yllätykseni miehelleni oli vielä uudet kengät, Tommy Hilfigerin bokserit ja sukat, sekä Emporio Armanin valkoinen t-paita. Yllätys ei ollut kovin mieleinen, mieheni oli melkein suuttua, kun ei ollut ostanut minulle aatoksi lahjaa; sain häneltä aikasemmin jo punaisen parkatakin, joka oli joululahjani. :) Mutta onneksi sain selvitettyä miehellini, että halusin vain yllättää ja ostaa hänelle jotakin vaihteeksi, kun olen itse aina saanut kaiken mitä olen ollut vailla. Kiitos kuuluu siitä hänelle. Olen erittäin hyvässä paikassa omassa elämässäni nyt ja kiitän Jumalaa joka päivä kaikesta, mitä hän on minulle suonut, jokaisen pitäisi. Ja ellei asiat kaikilla ole hyvin, asiat saa menemään hyvin, ehkä joillain se vaati enemmän ja joillain vähemmän, mutta tavalla tai toisella, kun sisua löytyy, kaikki luonnistuu. :) Luovuttaminen on helppoa, mutta parempi valinta olisi vain päättää, että haluaa jotakin muuta, jos niin on. 

Lopuksi lisäsin paljon kuvia meidän perheen jouluaatosta, käytiin myös Aishan ja Basrin kanssa vanhempieni tykönä, jossa odotti vielä kello lahjaksi miehelleni äidiltäni, oli niin herkkää nähdä Basrin ilme, kun hän avasi sen, mies ei laisinkaan tykkää yllätyksistä ja hänelle tulee paha mieli aina, ellei pysty antamaan samaa takaisin. Hän niin haluaisi, että elämä vain olisi reilua. Rakastan häntä niin kovin. <3

Siinä meidän onnelline typykkä. <3

Rakastan kalaa! <3

Ruoka meni kaupaksi.

Tilanne-kuva! Uunista ottamassa ulos jotakin. :D

Sokoksesta löysin tällaisen, on ihanan himmeä,
ettei liian kirkas.

Huone alkoi jo näyttämään siltä, että innokkaat
availivat lahjoja. :)

Yritän niin selitellä miehelleni, miksi olin
tehnyt sen virheen ja yllättäny hänet. :D

Lisää sekamelskaa...

Kootaan Aishan kanssa leluja.

Mummulta saatu obh-nordican imurilelu. :) Nyt aina kun mami
siivoaa, tulee tyttökin mukana omallaan. :))

Aisha on seurannut mamin puuhia oikein
tarkasti. <3

Aishan kanssa saatiin mummun tekemät samanlaiset
villasukat, sekä Aisha sai paljon vaatteita. <3

Jääkaapin kunto sen jälkeen, kun ruoat oli kerätty talteen.
Riittikö koko pyhiksi? :D

Sain kivan seinäkellon äidiltäni, tuunasin sitä hieman maalaamalla
viisarit mustiksi, jotta sitä on helpompi lukea. :)

Nyt on aika lopettaa, koska masuvaavi käy aivan villinä! Taisi kääntyä juuri jo syntymävalmiuteen! :D Nyt lepoa ja sitten jos vain jaksaa, niin huomenna uimaan ja vois napata masukuvan tänne bloggeriin! :>

- Eveliina

Kipeenä...

Moikka pitkästä aikaa!

Eli, kipeenä oltu nyt koko viikko. Aishan kanssa ja koko perheen kanssa kilpaa yskitään ja niistetään. Kamala pöpö! :< Onneksi tuli ennen joulua! Kun täytyy kaikki ruoat väsätä yms... :) Eilen tuli ihana äitiyspakkaus postiin ja oli toki pakko heti hakea! Oli ihanan värisiä vaatteita ja hieno talvipukukin löytyi. :)) Nyt en malta odottaa, että Aishan kanssa tervehdytään ja päästään uimaan ja leikkipuistoon, on toisella ollut varmasti sen verran tylsää kökkiä vain yhdessä paikassa, energinen kun on. No ainakin tässä ajassa Aisha oppi yhtäkkiä tanssimaan. (siis ei sellaista tyypillistä pepun heilutusta.) :D Tanssii niin, että ei sukat melkein pysy jalassa! 

Tästä joulusta on tulossa niin ihana, että en malta odottaa. Aishakin on jo niin vanha, että ymmärtää paremmin ja osaa avata lahjoja. Ja muutenkin. Insallah on viimeinen joulu, kun Aisha on perheen ainoa pieni ja nuori lapsukainen, ensi jouluna meillä on luultavavasti perheenlisäystä. :) 

Itse olen alkanut miettiä taas kaikenlaisia asioita mielessäni... Miten elämä on mennyt ja kuinka onnellinen olen siitä ihmisestä, mikä minusta on tullut. Uskallan olla oma itseni. Ja siksi minua joskus harmittaakin nädä joitain ihmisiä, kun yrittävät olla joku toinen tai tehdä samoin, kuin joku toinen. Jotkut asiat sopivat toiselle ja toimivat toisella, ei se tarkoita, että sinäkin pakosti olisit samanlainen. Vaikka kuinka toivoisit, on mielestäni parempi etsiä, tai ainakin kuluttaa elämä, oman jutun etsimiseen. Jokaiselle on se oma laji, oma elämä, oma tarkoitus, mitä kuuluu alkaa tehdä. Sitä mieltä minä olen. 

Mieheni on myös nyt baarin loppumisen myötä ollut kotona ja mietiskellyt tulevaa. On ihana, kun hän on kotona, Aisha rakastaa sitä ja muutkin lapset. Mieheni on oikein hassu! Aisha hukkasi yhtenä päivänä piponsa ja mieheni vei Aishan kauppaan ja osti kolme samanlaista tilalle. :D Söpö mies. <3 Ihana ajattelu tapa kyllä, oli Aisha yllättynyt kun pussissa oli kolme lempi pipoa. Ihan kuin Babi olisi taikuri. :)

Mutta kai tämä kirjoitus tältä erää... Alla pintapuolisin kuva äitiyspakkauksesta.

- Eveliina

Kuulumisia taas..

Hei lukijat,

On taas kulunut tovi, kun olen viimeksi saanut inspiraatiota kirjoittaa tänne. Mutta aika on kulunut niin nopeasti, että en edes huomannut, että viime postauksesta on jo viikko. :)

Eli, päivät ovat olleet aika mukavia, Einin kanssa kuluneet nopeasti. Taloa siivoiltu ja jouluvaloja laitettu joulutunnelmaa tuomaan. :)) Ihanaa, kun on taas se aika vuodesta, kun saa rentoutua ja hiljentyä, tehdä jouluruokia ja nähdä, kun koko perhe on onnellinen. Nyt onkin tiedossa joululahjojen hankkiminen perheenjäsenille, tulee tosi kiva shoppailureissu! Aishalle tonneittain leegoja, kun tyttö on niin kovin innoissaan niistä! <3  

Eilen käytiin Aishan, äitini, siskoni ja isäpuoleni kanssa karhuhallissa lastenpäivillä katsomassa muita lapsia. Aisha juoksenteli vapaana ja onnellisena ympäriinsä ja oli ilo seurata, kuinka onnellinen hän oli. <3 :> Annan vaikka koko sydämeni hänen puolestaan ja en malta odottaa, kun saan lisää lapsia. Ja Aisha saa leikkikaverin. Toivottavasti kaikki vain menisi hyvin, tuntuu niin uskomattomalta saada uusi vaavi, yritettiin niin kauan ja yhtäkkiä onnistui kahden epäonnistumisen jälkeen. Toivo oli periaatteessa jo mennyt. No, se siitä. Toivotaan vain parasta. :)

Tänään tuli siivottua koko kämppä ja parvekekin. Tuoksukynttilöitä laitoin ympäri asuntoa ja oli kiva nauttia puhtaasta kodista. Tänään kyllä oli taas sellainen päivä, että kaikki lapset olivat kotona, joten ei sitä puhtautta kauaa koskaan silloin kestä. :D

No, päätinpä päivitellä kuulumisia hieman, jotta tiedätte että olen vielä hengissä. Seuraavaksi olisi kiva tehdä taas kuvapostaus, jossa voisin vaikka esitellä uuden ihanan Vilasta löydetyn -20% olleen punaisen parkatakin. <3 Minun mieheni osti sen minulle yllärinä, ihana mies! <3 Kiitos.

- Eveliina

Meteli, minne menit?

Moikka!

Nyt meikäläinen istuskelee television ääressä katsellen vanhaa lempisarjaansa sinkkuelämää. Yksin. :O Missä on minun perhe? Tämähän on outoa. Teinit meni varmasti toista tai kolmatta kertaa koko aikana, kun olen ollut heidän elämässään mummulaan yöksi. Ja tuo pienin pirpana sai valvoa juuri mamin kanssa melkein yhteentoista ja nyt hänkin nukkuu. Mutta nyt laskeutui hiljaisuus... 

Olen toki kaivannut aikoja, kun ei tarvi jutella kenellekään, saa vain olla, mietiskellä, mutta olis nyt silti se mies tässä, kun kerrankin asunto on tyhjä! :D Mies, minne sinä nyt menit? Ai, huppista. Töihin tietty! Mutta okei. Hauska fiilis, rentouttavaa jopa... Mutta ei sitä ison perheen meteliä kyllä mikään kuitenkaan korvaa, ja sitä vain jotenkin tulee ikävä. Perhe on niin iso osa minun elämääni, että sitä ei osaa arvostaa kunnolla, kun koko ajan painaa tuolla jossain ulkona pikkusen kanssa viihdyttäen häntä ja sen jälkeen aina täytyy kotikin ylläpitää ja ruoka olla pöydässä, ettei oikein ehdi miettimään asioita syvällisesti. Itse henkillkohtaisesti olen tehnyt sen verran isoja muutoksia elämässäni näiden muutaman vuoden aikana, mitä en koskaan uskonut tekeväni, edes pakosti perheeni takia. 

Mutta nyt, elän perhettäni varten. Olen uhrannut paljon ja luopunut paljosta, mutta myös saanut tilalle tuplaten. Viisautta, kunnioitusta, rakkautta ja onnellisuutta. Sekä paikan Neziri-perheen mammana, joka hoitaa asiat kotona ja pitää huolta, jos on tarve. Se tuo itselle varmuutta ja iloa, kun katselee joitain ikäisiäni, joilla ei vielä ole mitään tämänkaltaista, tai jotka vasta sopeutuvat. Mutta loppujen lopuksi, perhettä ei tule perustaa ennen kuin uskoo, että kaikki se, mitä perheeseen kuuluu, tulee mennä sinun tarpeidesi edelle, sitä mieltä minä olen. Olin erittäin onnekas, että kun tapasin Basrin sain hänen mukanaan perheen. Totuin jo alusta asti, millaista se on, ja kun saimme ensimmäisen yhteisen lapsen, ei perheessä ollut minulle mitään uutta, vaan olin jo tottunut lapsiin. Muutkin voisivat vain päästä irti ja lopettaa ainainen "oman ajan" vatvominen ja sen etsiminen. Omaa aikaa on, kun katsot perhettäsi ne muutamat ei-kiireiset sekunnit päivässä ja tajuat, että tässä on minun perhe, olen onnellinen. Ei elämäni olisi täysi ilman heitä. Omaa aikaa on kun nautit siitä, mitä sinulla jo on ja tajuat sen ennen kuin on liian myöhäistä. Oma aika on vain taru, johon kaikki nuoret äidit luulevat haluavansa pyrkiä. Oikeasti, se on rauha jota he etsivät.

- Eveliina

Elämää ei sen enempää. :)

Hei lukijat,

On !kulunut taas muutama päivä, kun olen viimeksi kirjoitellut. Joten aloitan kertomalla vaikka lauantai päivästä. Minä, Aisha, äitini, siskoni ja isäpuoleni menimme käymään siellä käärmenäyttelyssä, mikä oli porin raviradalla sisätiloissa. Ei ollut mitenkään kauhean kummoinen mielestäni, 15 € sisäänpääsy oli omalla tavalla kyllä aivan liikaa! Onneksi isäpuoleni maksoi meidät kaikki sisään. :) Oli hauskaa, miten Aisha ensin pelkäsi niitä käärmeitä, liskoja ja hämähäkkejä, mutta hetken oltuaan alkoi heilutella niille ja melkeimpä jopa jutella. :D Hauska likka! Siitä sitten menin vielä äitini työ, jossa he tarjosivat minulle tortilloja, samana päivänä Musliminaapurini toivat minulle itse tekemää leipää, jossa oli perunaa ja purjoa, oli tosi hyvää! :) Ja olin todella yllättynyt. Mutta tapana on vähän kuin "maksaa" saatu apu takaisin. 

Eilen käytiin Aishan kanssa kaupungissa syömässä jätskiä ja leikkimässä hieman sokoksessa ja angry birds-liukumäessä torilla. Aisha on ansainnut kyllä hieman extra kivaa nyt, kun vihdoinkin lopetettiin häneltä maidon juonti öisin. Pari ekaa yötä oli kyllä aikamoista huutamista, jopa meidän perheen isännän "ajoi" sohvalle nukkumaan, kun oli pakko ottaa se minun viereeni, että sain rauhoteltua häntä. :) Temperamenttinen tyttö minulla kyllä on, mutta syötävän suloinen!

Tänään kävin Aishan kanssa leikkipuistossa kahdesti ja hän nautti siitä kovasti, kun tuli kylmä poikettiin mummulassa sumpilla, ollaan aika useasti siellä,  mutta asuu vain niin lähellä, että sinne on helppo mennä. Oli silti kauhia kiire kotiin, koska kädet syhysivät halusta saada leipoa suklaapiirakkaa ja Runebergin-torttuja. Molemia rupesi hirveästi tekemään mieli! Lisäsin kuvan niistä tuohon alle, ans kattoa kuinka paljon on vielä huomenna jäljellä? ;)

Huomenna luvassa Einin kanssa ajan viettoa kaupungissa, jossa Aisha rakastaa yli kaiken olla. Siellä on niin paljon ihmisiä, että tyttö nauttii. Mutta eipä tässä kai muuta tällä kertaa, seuraavaan kertaan! :)

- Eveliina

Talvi!

Hei lukijat,

Tänään on ollut todella mukava päivä kokonaisuudessaan. Aishakin nukkui puoli kymmeneen vaikeasti nukutun yön jälkeen, mikä oli ihan mukava yllätys! :) 

Ruoaksi laitoin ihanaa talvista lihapataa, jonka hautumiseen menee kolme tuntia, Aisha kävi jo tuossa välissä ulkona siskonsa Nean kanssa nauttimasta lumesta, jota niin yllättäen tuli jo lokakuussa. 

Myöhemmin Aisha ja minä mentiin ulos vielä pariksi tunniksi ja oli ihana nähdä, kun Aisha nauttii niin kovin sellaisista asioista, jotka meille muille olisi niin normaaleja. Nea otti muutamia kuviakin meistä, jotkut olivat oikein kivan talvisia. :> 

Talvi on ehdottomasti minun lempi vuoden aikani. Herään kuin horroksesta silloin, ja piristyn. On ihana haistella ilmaa ja tuntea se ihana pieni pakkasen kirpakkuus. :)

Nyt keittelin itselle mukavat kupposet kahvia, lakkasin kynnet, odottelen, että pääsen laittamaan pyykit ja teen sen jälkeen popcornia. :D Tyypillisiä rutiineita minulle. On hyvä, ettei jätä kotitöitä aamuksi, koska sitten aamu alkaa aivan totaalisessa kaaoksessa ja stressissä, olen huomannut. Ja huomenna on luvassa se kellojenkin siirtäminen, mikä vaatii kyllä taas huomisen päivän totuttelemista.

9.11. on tulossa mun ja aviomiehen ensimmäinen vuosipäivä naimisissa olevana pariskuntana. :) <3 Aika menee niin nopeasti kyllä, ajatella että Aisha ei osannut silloin edes ihan vielä kävelläkkään. Ja nyt hänkin on jo iso tyttö. Kuka olisi arvannut, että kun minä ja mieheni tapasimme silloin syksyllä 2009, päätyisimme naimisiin? Ei varmasti kovin moni. Moni ei itseasiassa edes uskonut, että meistä tulisi yhtään sen enempää, mutta onneksi yhteinen rakkaus ja intohimo piti meidät yhdessä ja lujasti ja ehdottomasti samat tulevaisuuden suunnitelmat ja elämänarvot. Olenkin useasti kiittänyt miestäni siitä, että hän todisti kyllä niille, ketkä meidän suhdetta epäilivät, että hän oli tosissaan. Minusta nyt ei tarvi edes puhua, kun olin jo myyty ensi näkemältä. :D Haha! :) Mutta onneksi kävi näin, koska nyt meillä on ihana lapsi ja ihana muu perhe, jotka kaikki ovat toistensa tukipilareita. Olemme kuin pieni yhteisö. :)) Kiitos Basri! Olet paras aviomies, paras isä ja hyvä sydäminen ihminen, joka ei pelkästään auta perhettään, vaan auttaa myös muita. <3

Alla olevat kuvat ovat vain osa, joita Nea otti. Harmi, ettei tuo lumi varmasti kauaa maassa pysy, siksi halusinkin ehdottomasti saada kuvia, kun sitä vielä on. :>

Mietiskelyjä..

Moikka!

Tietooni on tullut hieman sellaisia asioita, mitkä pistää mut ainakin tällä erää hieman perumaan minun edellispäiväistä blogia.. Tai ainakin aion selvittää, kuka puhuu ja mitä puhuu? Todella ärsyttävää, jos yksi tietty ihminen elämässäni oikeasti kehtaa valehdella asioista niin, että koko suku menee sekaisin. :( Ja sillon myös tulee puhuttua asioista, joista ei ollutkaan varmuutta.. 

On vain niin vaivaalloista yrittää saada ihmiset periaatteessa hyväksymään itsensä uudenlaisena ihmisenä, koska en voi sanoa olevani se sama Eveliina, jotka muut menneisyydestäni tuntevat. Ja parempi niin. Ja siksi myös omat epäilykset ovat todella vahvoja, että jotkut ihmiset eivät varmasti hyväksy minua, pelko jopa, sellainen että nousee puolustuskannalle jo valmiiksi. Vaikka ehkä pitäisi kuitenkin odottaa ja katsella tilannetta ensin, ja punnita, minkälainen ihminen on rasisti? Toinen osapuoli ei osaa päästää irti nuoruudestaan, ainakin sitä mieltä itse olen, sori jos olen väärässä, ja toista osapuolta en oikein tunne enää, mutta on ainakin yleensä ollut fiksusti elävä. Mutta joo, tästä tulee minun Sherlock Holmes-moment. :D

Ja sitten tähän päivään...

Turun reissu siis takana. Ja tosi mukavaa ja rentouttavaa oli! Aisha käyttäytyi ensimmäistä kertaa koko matkan, kuin enkeli. :) Söi kiltisti ravintolassa ja nautiskeli itsekin kaupungista. Käytiin Dennis Pizzeriassa syömässä ja tytärpuoleni lääkärin vastaanotolla. Oli oikein onnistunut reissu! Seuraavaksi voisi kyllä jäädä yöksi, että ehtii käymään kaupungissakin. :))

Lisään automatkasta ja meidän talon hissistä, minusta, otetun kuvan alle. :D Oikein muuta ei tullut otettua koko matkasta. Aishaa tulee viihdytettyä aina niin paljon, ettei ehdi hirveesti kuvailemaan.  Lisäsin myös yhden kuvan kirjoista, jotka tarttuivat kirjastosta käteeni. :> Mutta siis lisää tällaisia päiviä! Ja olen niin ylpeä, että saan olla tuollaisen lapsen, kuin Aishan Mami! Alhamdulillah. <3

Rakkauden määrä sinua kohtaan on sanoin kuvaamatonta. <3

Kevyttä iltalukemista. ;)

- Eveliina

Relax.

Hei,

Okei. Tehdään tänään näin, RENTO blogi! Eilinen oli aika rankkaa tekstiä jollekin, tiedän, mutta... Jep! :) Eli tänään oli Benyaminin nimiäiset, oli aivan ihana tapahtuma, jossa Imaami lausui rukouksia ja hänen 2-vuotias tytär teki rukousasennot upeasti, oli aivan syötävän suloista!  Juhlaan saapui myös Einin edesmenneen parhaan ystävän mies ja lapset + hänen äiti, joka oli niin ystävällinen ja ihana, voisin aivan hyvin kuvitella olevani hänen kanssaan erittäin hyvissä väleissä! :) Kun lähdin hän tervehti minua sillä kauniilla tervehdyksellä, jonka Jumala on meille Muslimeille säätänyt keskenämme sanottavaksi: Salam Aleikyum! Todella mukavat juhlat! :)

Aisha oli aivan taivaissa ja leikki pienten lapsosten kanssa ja nyt vain toivoo, että itsellä menisi kaikki sen verran hyvin, että pystyisi yhden vaavin lisää pyöräyttämään. ;) Aishalle ystävä jakamaan elämän tyrskyt ja onnet, samat arvot, sama veri ja kasvatus. :))

Myöhemmin Milla-siskoni tuli kylään ja otettiin muutamia kuvia, jotka lisäsin tuohon alle. Oli muutama aika onnistunut syksyinen kuva! Millan kanssa oli hauska viettää pitkästä aikaa laatuaikaa! <3 Kiitos kuvista ja hauskasta seurasta!

Ja eilisestä blogista sen verran, että ne jotka siitä vetivät herneen nenäänsä, ei ole minun keksimääni juttua, vaan ihan mitä olen kuullut puhuttavan. Ja jos joku osaa lukea, on se aivan selvää tekstiä, ja puhun siinä lähinna tädistäni. Mutta kaikilla ei sitä semmoista ns. juonessa pysymisen taitoa ole. Mutta toivottavasti kun muutaman kerran lukaisee, siinä mainitaan: hän haukkui ja etenkin tätini. Ja juttu jatkuu siitä... Mutta okei, tottakai voi osua arkaan paikkaan, kun kirjotellaan rakkaimmista, mutta on myös paha kun haukutaan rakkaimpia! <-- viitaten minun rakkaimpiini. Mutta jokaisella on oma näkemyksensä asioista, ymmärrän.

Ja sitten ne kuvat:

- Eveliina

Juuri niin.

Moikka!

Tänään on ollut oikein kiva päivä tyttären kanssa. Päivä sujui sutjakkaasti ja sain aikaseksi ottaa kaapin kätköistä espresso/cappuccinokeittimen kaapista ja tein itselle ihanan cappuccinon. :) Oli ihanaa ja rentouttavaa nyt kun kylmätkin ovat saapuneet. 

Mutta sitten vähän syvällisempiin asioihin... 

Elämän epäreiluus kyllä joskus on maailman ärsyttävin asia, vieläkään ei tiedä, kuka on puolellasi ja kuka oikeasti vettuuntunut Islamistani. Sitä alkaa miettimään, että mikä tässä kaikessa on se paha? Miksi ihminen ei saa tehdä parannusta, ja miksi aina mieheni saa kaiken syyn siitä, että minusta tuli Muslimi? Eikö minulla muka ole omaa järkeä ja päätäntävaltaa? Ehkä minun elämässä on asioita, mitä ulkopuoliset eivät tiedä, mikä sai minut hakemaan jotakin muuta elämääni? Lohtua, suojaa, apua ja johdatusta. Ehkä. Mutta eivät he sitä ajattele, rasisti kasvattaa rasisteja, epäilijät pysyvät aina epäilijöinä. Ja katkera ihminen katkeroituu lisää. Olen aina ollut/yrittänyt olla hyvä sydäminen ja auttavainen, ja nyt kaikenlisäksi vastuuntuntoinen. Olen lapselleni loppuun asti hyvä esimerkki ja hyvä kasvattaja, vaikka se tarkoittaisi, että menetän kaikki Teidät epäilijät/haukkujat. Ei se haittaa. At least I got my family.

-Eveliina

Vauva vieraita tulossa! :)

Hei lukijat,

On kulunut kauan taas kun olen viimeksi kirjoittanut, mutta halusin kirjoittaa vasta, kun olen saanut joitain kuvia aikaiseksi. :)

Eli päivät ovat kuluneet kaupungissa ihaillen uusia syysvaatteita. Einin kanssa käytiin juuri joku päivä ja löysin Aishalle leluja ja vaatteita, oli muuten ensimmäinen kerta kun menin kaupunkiin ilman Aishaa, ja oli kamalaa! Aisha oli mummulla hoidossa. Oli niin yksinäinen olo ja mietein kenelle puhun linkka matkan ja ketä vahdin. Oli todella outoa.  Mutta pääasia on että Aishalla oli ollut hauskaa ja oli kiva viedä tuliaisia hänelle. :)

Huomenna ja ylihuomenna on tiedossa vaavin hoitoa, kun Eini antaa vauvansa hoitoon meille, kun hänellä on nimiäisten järjestelyt kesken. Minusta ja Basristakin tulee semmosseet epäviralliset kummit, Muslimithan ei periaatteessa semmosseehen usko, mutta me ainakin haluttiin suostua, koska ei lasta kuitenkaan kasteta, ja lapsi on myös Muslimi. :)

Oli outoa, miten kun menin kauppaan Aishan kanssa ja olin pukeutunut tuohon turkoosiin huiviin, joka näkyy alhaalla, ihmiset tuijottavat ja jopa paheksuvatkin, oli toki joitain ihaileviakin katseita, huivia kohtaan siis, mutta kuitenkin, en ymmärrä mikä siinä voi olla niin kauheaa. Kaupungissa kun olin, sain jopa joltakin myyjältä kehuja sen väristä, mutta useimmiten ihmiset vain tuijottavat. Siinä yleensä onkin se suurin syy, miksen käytä joka päivä hienoja huiveja, vaan minulla on yleensä tylsä musta huivi. No, toivottavasti Poriin saapuisi kauhea määrä Muslimeita, jotka käyttävät huiveja, että täälläkin meitä alettaisiin kohdella kuin normaaleita ihmisiä.

Sitten alhaalla joitain kuvia, mitä sain aikaiseksi ottaa:

Päivän vaatteista hieman kuvaa. :)

Kuvan lisäsin siksi, että siinä näkyy tuo minun beige Objectin takki
jonka hankein 30 €:lla Zalandosta. (OVH 79,95) eli oli aika löytö.

Näillä meikkaan useasti itseni. Uusin hankinta Eyeliner MaxFactorilta.
Sekä Maybellinen Color Tattoo voidemainen luomiväri, värinä kulta. On suosittu väri sitten, kaikista paikoista oli ostaessani melkein loppu. 

Christina Aguilera Collection. Olen hieman Christina-friikki. :)
Synttärilahjaksi tiedossa uusin hajuvesi äidiltäni, Red Sin, jota en
malta millään odottaa. :)

Kynsilakat ovat yksi intohimoni. Ensimmäistä kertaa elämässäni
kynteni ovat niin hyvässä kunnossa, kiitos käsin tiskauksen, että
haluan lakata ne jatkuvasti, ja mieluusti eri värillä Uusin hankinta on
Goshin kynsilakka, värinä Rusty, mieheni osti sen minulle 5 €:lla. (ovh 9,90)
Levittyy kuin unelma ja on yksi parhaista merkeistä, joita olen kokeillut.

Siinä kynsilakat joita on vielä jäljellä. :D Näyttää aivan pieneltä
armeijalta. :)

Mutta tämä postaus oli kai tässä, olen iloinen, että sain jakaa jotain taas itsestäni kanssanne. :) Kiitos kärsivällisyydestä yhä, olen oikeasti aika kiireinen kotiäiti. :)) Ja postausehdotuksia ottelen myös ilomielin vastaan! 

- Eveliina

Times goes by so very quickly.

Moikka lukijat!

On taas kulunut tovi, kun viimeksi kirjotin, mutta niin kuin aikasemmin kerroin, en halua kirjoittaa sellaista, mikä on väkisin väännettyä. :)

Eli, alotetaampa.

Päivät on kuluneet erittäin nopeasti ja hienosti, alkuviikosta oli kylläkin ikävä tapahtuma, koska enoni kuoli kauan sairasteltuaan, ei itselle mitenkään kauhean läheinen sukulainen ollut, mutta kyllä asia kosketti kovasti, äitini veli kun oli. :< Ja tälläisten asioiden jälkeen alkaa pohtia uusia ulottuvuuksia elämässä ja näkee asioita ehkä selvemmin ja kirkkaammin. Omat ajatukseni suuntasivat heti rakkaaseen lapseeni, Aishaan, ja tajusin kuinka nopeasti on tämä tyttönen kasvanut! Käyttäytyy jo kuin isokin tyttö ja saa koko maailman sekaisin minne meneekin. :) Olen niin ylpeä, että saan olla hänelle äiti. :) <3

Einin kanssa on vietetty aikaa ja Eini osti Aishalle ulkoilupuvun, semmoisen kevyt, ja auttoi minua löytämään Aishalle talvipuvun. Eli shoppailun merkeissä on kulunut meikäläisen aika. :) 

Sitten tästä päivästä. Olin tytärpuoleni kanssa kaupngissa, Aishaa unohtamatta, ja oli kiva päivä. Käytiin jätksillä ja kierreltiin. Ostin ihanaa pinkkiä kynsilakkaa ja Aisha sai riehua oikein kunnolla! :D Lopuksi sitten Arnoldsin kautta kotiin! Nam nam! <3

Tyylinä minulla oli tänään oikein kunnon iso huivi käärittynä pään ympäri, usein ei tulee porissa liikuttua noin, mutta niin kuin sanoin, että asiat alkavat minulle hieman kirkastua, eli olen harkinnut kokonaan tuonlaiseen huivityyliin siirtymistä, jos se ei sovi porille, mitä sitten? :o On se kumma! 

Päivät siis menee erittäin nopeesti ja itse ainakin aion nauttia jokasesta, kun ois mun viiminen! :) On elämä sen verran arvaamaton asia, there's no promise of tomorrow. 

Jepulis, tää olis kai sit suunnilleen tässä ja alla kuvia mun huivista ja muista:

Mun mies otti tän kuvan, kun halusin
että näette, miten mun huivi oli. 

Siinä syödään jädeä, Aisha rakastaa jätski vohvelia,
Pyydän sen aina erikseen, ettei suttaa niin kauheesti.

Nami Nami!

Mieheni "osti" mulle joskus yli vos sitten tatskan, ei se kyllä
koskaan mulla näy, mutta halusin laittaa siitä tänne kuvan.
Se on arabialaista kalligrafiaa ja tarkoittaa Bismillahi Rahmani
Rahim: Jumalan armelijaan armahtajan nimeen. Lause joka lausutaan
jokaisen suuran, Koraanissa, ja rukouksen yhteydessä.

- Eveliina

Päivä emäntänä. :)

Heippa kaikki!

Tänään oli oikein mukava päivä. Yö meni kauheasti heräillen lapsosen kanssa ja aamu alkoi aikaisin aamulla ennen kahdeksaa. No, oli suunniteltu että tänään Eini ja Aso + heidän vaavi Bensku tulee meille vaihteeksi syömään, eli lähdin ysiltä kauppaan ja ostin kotitekoiseen lasagneen ainekset. Salaattina oli punasipuli-fetasalaatti. Sekä jälkkäriksi kinuskisuklaakakku kera kermavaahdon, jonka päälle oli ripoteltu kanelia vähän! 

Kuvia en kyllä näistä ottanut harmikseni, tuntuu vaan joskus tyhmältä ruveta kuvailemaan kesken ruokailun, en tiedä miksi. :D Etenkin juuri, kun on vieraita.

Mutta joo, siis koko päivä meni kokkaillessa, siivoillessa jälkiä ja ehdein jopa laittautuakin hieman. Sähkönsininen huivi oli ihana, jonka laitoin, saispa useemmin käyttää. :)

Oli oikein onnistunut päivä. Eini jäi jälkkärillekin, miehet läksi töihin. :D Raskaan työn raatajia, kun ovat. :) Lopuksi lähdin Aishan kanssa hieman ulos ja tyttö tykkää ottaa omat rattaat mukaan ja minä otan omat, ja sitten mennään tuolla ulkona vierekkäin. :) Tyttö kasvaa koko ajan ja oppii uutta. On todella ihanan järjestelmällinen ja aivan ihana katsoa, miten matkii minua kaikessa. Pari kertaa päivässä hän hakee ämpärin ja rätin ja alkaa "siivota"! :D

Tänään oli taas sellaisia päviä, että oikein tajuaa, että kuinka saa olla onnellinen, että on perhe ja oma lapsi ja rakas. :) Kiitos Jumalalle siitä!

Ja viimeisenä asiana kakun päälle: Aisha on siirtynyt siis isojen tyttöjen sänkyyn ja nukkuu siinä nyt neljättä yötä, eikä oo oikeestaan mitään ongelmia ollut, Insallah ei tuukkaan. :) 

Lopettelen nyt. Halusin edes pikkasen päivitellä Teille, mitä minulle kuuluu. :) Seuraavaksi tulee myös kuvia!

- Eveliina

Aishan kanssa shoppailua ja ulkoilua.

Tänään oli aikamoinen päivä. Yritin selvitä päivästä kipeenä ja huonovointisena. Mutta onneksi Aisha piristi päivää ja lopuksi Eini ja vaavi. :)

Eli ensin käytiin shoppailemassa Aishalle uudet vaatteet: huppari, kaksi bodya, kahdet housut ja kolme paria sukkia. Aisha sai ite valita. :)

Sitten tultiinkin kotiin vaihtamaan uudet kuteet päälle ja lähettiin takasi hetkeksi ulos, kunnes Eini ja Benyamin vauva tulivat kylään. Juotiin sumpit ja lähettiin hieman taas ulkoilemaan ja ottamaan muutamia valokuvia. Kun lähdettiin kauppaan päin törmättiin toiseen sampolassa asuvaan suomalaiseen Muslimiin ja hänen lapsiinsa noin 3 vuotiaaseen Taylaniin ja 7 kk ikäiseen Medine-tyttöön. Oli ihanaa, miten Taylan ja Aisha tulevat toimeen. Poika tarrasi Aishaa kädestä ja johdatti hänet kauppaan. :) Ei voi olla mitään niin söpöä! Siis kattokaa nyt tota kuvaa, jonka lisäsin tohon alas! :)

Pyysin Aishaa halaamaan vauvaa, ja hän painoi päänsä varovasti vauvaa vasten. :)

Tässä se ihana kuva! <3

Aishan uudet vaatteet, yhdet sukat ja body menivät jo käyttöön. :)

Kaikkiaan päivä meni nopeasti ja ihmeen hyvin, vaikka olin todella pahoinvoiva koko päivän. Oli kiva tavata Einiä taas ja hänen suloista poikaa. :)

- Eveliina

Tavallinen päivä Nezireillä. :)

Tänään oli sellanen peruspäivä tyttären kanssa. :) Käytiin pyöräilemässä ja sitten myöhemmin väsäsin 40 kpl croissantteja. Aisha oli mahtavan vilkas ja energinen pakkaus tänään ja nyt se on alkanut matkia kuin papukaija jokaista sanaa, mitä me perheenjäsenet sanotaan. :)

On hauskaa kyllä, miten Aisha kasvaa koko ajan ja oppii uutta. Olisi aivan mahtava saada hälle pikkusisarus tänne temmeltämään. Aisha nauttisi varmasti huimasti, kun tietäis että se on oma perheenjäsen, eikä vain "lainassa." :) Olen hirveän onnellinen ja tyytyväinen nykyiseen elämäntilanteeseeni. Tasapaino on kaiken  a ja o perheessä. 

Aisha sai pyöränkin tuossa edellispäivänä, kolmipyöräsen, ja on tyttö niin nauttinut siitä että ei ees meinaa nousta sen päältä kävelemään lainkaan, vaan haluisi istua siinä päivät pitkät. :) 

Eilen olin myös Einin kanssa kaupungissa, ja ostin Aishalle aurinkolasit. Oli suloinen ne päässään, lisään myöhemmin kuvan kyllä. :) Huomenna tiedossa kahvittelupäivä Einin kanssa ja ehkä nähdään mummukin huomenna, jos aikaa jää. Mutta alla on kuvat mun tekemistä croissanteista. Toiset oli voisarvia ja toisissa oli suklaa/wienernougatrouhetäyte ja päällä sulatettua suklaata ja wiener nougat rouhetta. Taikinaa sai väsätä oikein kunnolla ja paljon, jotta riitti. Halusin ehdottomasti tehdä sellasen satsin, että voin jakaa siitä muillekin! :)

Nyt on nukkumaan meno aika ja toivotankin hyvät yöt kaikille! Huomenna on varmasti taas sellainen mukavan nopeasti menevä päivä, kun on paljon tekemistä. :)

- Eveliina