Outo päivä?

Tänään oli taas niitä päiviä, jolloin aloin ajatella kuinka paljon haluan muuttaa pois tästä maasta. Ei vain viihdy enää.. Muslimiksi tulon jälkeen en enää ole kuulunut tänne ja kaipaan samallaista sukua itselle, kuin mitä miehelläni on ja siis nyt tietty mullakin kun olen hänen kanssaan naimisissa. Tuli nämä asiat mieleen tänään kun menin mun äidille, käyn siellä aika usein kuluttamassa aikaani, kun mullahan ei noita ystäviä ole. Ja muuta paikkaa ei ole, missä voisin hieman sosiaalistua ja missä Aishakin voisi leikkiä.  Mutta oli aikamoinen vastaanotto, kun isäpuoli avasi oven ja totesi: "Älkää kauan notkuko täällä!" Puhui siis myös mun veljestä, joka on siellä kanssa aina, jopa enemmän kun mä. Mutta silti, kuka sanoo noin? Aloin jopa miettiä, että taitaa olla tuo äiti kulta valittanu siitä, että käyn liian usein. Mutta no, eipä tarvi vähään aikaan mennä. Ainakaan kun isäpuoli on kotona, kun ei näytä tykkäävän!
Olin kyllä niin pettynyt, mikä se minun vikani on jos oma elämä potkii persuksille? Älkää minuun ruvetko purkamaan omia ongelmianne, kun ette niistä olisi edes valmiita luopumaan ja hei! Mä haluisin vain jutella ja olla, en pyydä mitään, en ole mitään vailla, muuta kuin juttuseuraa. Et kiitos vaan siitäkin päivän pilaamisesta kyseiselle henkilölle. Onneksi ei Aisha tajua, mitä se jorisee kun puhuu väärää kieltä!

Mikä kulttuuri on tämä, kun ei haluta tavata? Ei haluta olla toiselle avuksi, jos toinen on yksinäinen? Käy juhlapyhisin ja pysy muuten poissa?! Niinkö se menee? Menköön. 

Olen erittäin ylpeä siitä kulttuurista, johon olen itse tutustunut, (en väitä olevani täydellinen, on huonoja päiviä kuin muillakin ja jotkut asiat harmittaa niin kuin muitakin ja joskus jopa tulee sanottua tyhmiä asioita,)  ehkä se sitten omaa perhettä harmittaakin, ei siis siskojani vaan niitä muita. En vain tajua, miksi jos minusta tuli parempi ihminen, kuin mitä olin, miksei vaan voi olla onnellinen mun puolesta? Ei se alkoholista luopuminen, ja huonojen elämäntapojen; bailaaminen, irtonaiset suhteet yms... luopuminen ole pahaksi. Jos joskus joku ymmärtäisi, että olen löytänyt rauhan itseni kanssa vihdoinkin, kaikkien koulukiusaamisten, ongelmieni ja sekavien ajatusteni jälkeen tuli Islam, joka saa minut joka päivä itkemään sen suvaitsevaisuudesta, jos ihmiset vain tietäisivät mitä se toden teolla on, eivätkä vain olettaisi. Ohhojjaa... Taitaa olla vain Eveliinan unta tällainen.

Kiitos.

Ja siis tässä ohessa myös se mun suklaakakkuresepti, jonka löysin netistä ja jota hieman itse muokkasin.

Suklaakakku

n. 30 g tummaa leivontasuklaata

1,5 dl kaakaojauhetta

4,5 dl kiehuvaa vettä

7 dl jauhoja

1 ¼ tl soodaa

¼ tl leivinjauhetta

2,5 dl sokeria

2,5 dl fariinisokeria

2 dl sulatettua suklaata (oman valinnan mukaan joko tummaa tai maitosuklaata)

2 isoa kananmunaa

1 tl vanilja-aromia

Kuorrute

n. 300 g sulatettua suklaata, taas valinnan mukaan

4 dl voita, itse laitoin jotain 300 g

7,5 dl tomusokeria

1 tl vanilja-aromia

Ohje:

Lämmitä uuni 175 asteiseksi. Voitele 2x20 cm kakkuvuoat. Yhdistä pilkottu suklaa ja kaakaojauhe. Lisää kiehuva vesi ja sekoita tasaiseksi. Siivilöi jauhot, sooda ja leivinjauhe erilliseen kippaan. Toisessa kulhossa sähkövatkaimella sekoita molemmat sokerit ja sulatettu suklaa, sekoita n. 2 minuuttia. Lisää kananmunat yksitellen. Lisää joukkoon vanilja. Muista jokaisessa vaiheessa sekoittaa hyvin tasaiseksi. Lisää jauhoseos neljässä osassa ja vesikaakaosuklaaseos kolmessa. Vuorotellen. Aina hyvin sekoittaen. Jaa taikina kakkuvuokiin.

Paista kakkuja noin 30 minuuttia, tai kunnes testitikku tulee puhtaana takaisin kakun sisältä. Anna jäähtyä 20 minuuttia vuoissa ja sen jälkeen ota vuoat pois ja anna jäähtyä kokonaan. Samalla voit valmistaa kuorrutteen.

Sulata suklaa. Jäähdytä.

Sähkövatkaimella vatkaa voi vaahdoksi ja lisää sitten tomusokeri hitaasti vatkaten. Lisää joukkoon vanilja. Vatkaa hyvin. Tämän jälkeen lisää joukkoon sulatettu jäähtynyt suklaa.

Leikkaa kakut puoliksi. Kokoa niin kuin tekisit normaalia täytekakkua. Itsellä kuorrutteesta tuli jotenkin ns. klimppimäinen, joten käytin kasteltua veistä tasoittaakseni kuorrutetta ja ripaus kärsivällisyyttä oli mukana. J Lisäsin vielä reunoille hasselpähkinärouhetta ja valkosuklaa tekstiä. J NAM NAM!