Rauhaa omassa kotona.

Tänään oli leppoisa päivä, kun kaikki lapset olivat viettämässä ylioppilasjuhlia. :) Ja kaikki jäivät vielä yökylään. Eli minulla ja miehelläni on tänään pitkästä aikaa puoleen vuoteen rauhaa kaksistaan, kera yhden nukkuvan vaavelin. <3 :) 

Minua hieman harmitti itseä, etten päässyt vanhimman lapsipuoleni, itse kyllä tykkään puhua mieluummin lapsesta, koska Islam opettaa että nainen ottaa miehen edellisen liiton lapset omikseen, ylioppilasjuhliin kun hänen äitinsäkin oli siellä enkä halunnut nähdä häntä, ettei sattuisi syntymään jotain tilannetta. Ei olla siis koskaan ennen tavattu, eikä luultavasti tulla koskaan tapaamankaan. En halunnut aiheuttaa mitään konflikteja, kun oli tyttären suuri päivä. Onnea hänelle hirveästi ylioppilaaksi pääsyn johdosta! <3 :) 

No, ellei tätä harmitusta oteta lukuun, oli ihan rentouttava päivä, kun äitini tuli hakemaan pienokaistakin vielä hieman hoitoon ja saunomaan. Eli, oli hieman vapaata pitkästä aikaa. :) Kiitos äiti! 

Huomenna siis edessä tyttären pikkujuhlat meillä ja kakkua tuli väsättyä, kuvasta tosin puuttuvat vielä tuoreet mansikat päältä ja kermavaahtopursotukset reunoille. (Minun mammani teki pohjan kakkuun.) Kiva kun pääsee välillä kestitsemään ihmisiä, kun on tuo oma kaveriporukka hieman harventunut (nollaan) muslimiksi tulon jälkeen. 

Ajattelin vielä lisätä yhden kuvan tältä päivältä, kun se vaan on niin söpö! Minun ihana lapsukaiseni matkii mamia kaikessa, mitä mami tekee, eli kaskumma hän on vuosi viisi kuukautta ja vie jo omat likaiset pyykit koneeseen. Ja osaa muuten käynnistääkkin koneen, on kai ajan kysymys, koska oppii pesuaineet laittamaan! ;D Jumala soi minulle kyllä upean lapsen, kun jo nyt haluaisi kovin auttaa mamia kaikessa. <3

Kiitos tästä päivästä. 

-Eveliina